 |
 |
 |
Osuustoiminta-lehti vuosina 1989 - 2004:
Suomalaisen osuustoiminnan nousu
HAASTETUSTA HAASTAJAKSI
Viimeiset 15 vuotta ovat sisältäneet niin suomalaisen osuustoiminnan hurjimman alamäen kuin myös yhden sen historian näyttävimmistä nousuista. Osuustoiminta on noussut hätää kärsineestä haastetusta huutolaispojasta itse haastajaksi markkinoilla. Tämän lehden tekeminen on tarjonnut aitiopaikan seurata tätä mittavaa kehitystä.
 NUORISON ASIA SYDÄMENASIAKSI Vuonna 1990 julkistettiin varsin laaja ja tasokas Pellervon nuorisotutkimus. Se antoi paljon uutta ajattelun aihetta ja ennakoi jo osaltaan myös osuustoiminnan uutta aaltoa, jolle vakiintui nimi uusosuustoiminta. Esimerkiksi ekologiset ja vihreät arvot olivat selvästi nousussa, tutkimus kertoi. Herättiin myös siihen, että nuorten saaminen mukaan osuustoimintaan on ratkaisevan tärkeää kehityksen ja jatkuvuuden varmistamiseksi. Myös naisten saamiseksi osuustoimintaan mukaan on myöhemmin tehty paljon työtä. OT 3/1990  HERRASMIESTEN KAKSINTAISTELU Professori Jouko Väänäsen ja osuustoimintajohtaja Risto Volasen Pyöreän pöydän keskustelusta marraskuussa 1993 muodostui tulinen ja kipakka kaksintaistelu. Väänänen oli useita vuosia kirjoituksissaan Maaseudun Tulevaisuudessa epäillyt Pellervo-Seuran rakentamaa uutta linjaa ja strategiaa, joita taas Volanen oli koko ajan tiukasti viemässä eteenpäin. Lehti halusi korostaa ja tukea ot-yritysten hallintoa heidän omassa itsenäisessä tehtävässään. Kun tilanne EU-vastaisella tuottajakentällä oli samaan aikaan kuumentumassa, niin haluttiin myös parempaa työrauhaa hallinnolle. OT 6/1993  MAASEUDUN KEHITTÄMISEN PUOLESTA Osuustoiminta-lehti, kuten koko Pellervo-Seura, on ollut rakentamassa siltoja maaseudun ja kaupunkien, tuottajien ja kuluttajien välille. Monilta johtavilta sosialidemokraateilta, ensin Kalevi Sorsalta ja sitten Paavo Lipposelta ja pyydettiin ja myös saatiin maaseutua ymmärtäviä puheita ja haastatteluja. Vanha vastakkainasettelu selvästi vähitellen lientyi ja kypsyi konsensukseksi. Eräs huippuhetki koettiin Pellervon Päivässä 1996, kun tasavallan presidentiksi valittu Martti Ahtisaari osallistui seminaariin Pellervon valtuuskunnan puheenjohtaja Heikki Haaviston seurassa. OT 3/1996  OSUUSTOIMINNAN YHTEISKUNTAVASTUU Lehti lähti vuonna 2001 seuraamaan ja analysoimaan myös osuustoimintayritysten yhteiskuntavastuun toteutumista. Erikoisnumero on julkaistu nyt jo kolmena syksynä ja työ jatkuu. Se on jatkoa jo vuodesta 1995 julkaistulle tilinpäätösanalyyttiselle Vuosikirjalle tarjoten sitä laajemman tarkastelukehikon. Lokakuussa 2002 osoitimme Suomen osuustoiminnallisimmaksi maakunnaksi pienen Keski-Pohjanmaan. OT 5/2002 |
Jos tieto ei kuitenkaan koskaan törmää mihinkään esteeseen, niin sitten se on jo kenties aikapäiviä sitten lakannut olemasta todellista tietoa. Nykyisinhän tv ja valtamedia ovat tupaten täynnä tällaista lähes kaikille sopivaa viihdettä, tajunnan täytettä ihmisille.
Identiteetin vahva voima
Kaikki tieto valtamediassakaan ei toki koskaan ole yhdentekevää. Merkittävin osa tiedosta selvästi rakentaa ja kehittää tavallisten ihmisten tai heidän yhteisöjensä elämää, tulevaisuutta ja identiteettiä.
Kansanliikkeelle on identiteetti ratkaisevan tärkeä. Sen todellinen voima on mittaamaton. Identiteetti voidaan suomentaa liikkeen itseymmärrykseksi, sen ominaislaaduksi. Luonteeltaan se poikkeaa liikkeen kilpailijoiden ominaislaadusta.
Pienten ihmisten aineellisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin rakentaminen ja omatoimisuuteen ja keskinäiseen yhteistyöhön kannustaminen ovat aina olleet osuustoimintaliikkeen perimmäinen tehtävä. Ainakin periaatteessa, vaikka käytännössä osuustoiminta-aate onkin ollut välillä todella kovalla koetuksella.
Juuret suomalaisuusliikkeessä
Kaikki nämä asiat ovat säilyneet yllättävän muuttumattomina 95 vuoden ajan. Suomi sen sijaan on muuttunut paljon. Onneksi.
Esimerkiksi suomalaisten keski-ikä oli tämän lehden perustamisen aikoihin vain 45 vuotta. Nyt se on naisilla 82 vuotta ja miehillä 75 vuotta. Reaalinen bruttokansantuote/capita on samalla noussut vuodesta 1900 vuoteen 2002 kaksitoistakertaiseksi.
Pellervon molemmat lehdet perustettiin Suomen kuuluessa vielä Venäjän keisarikunnalle. Pellervo-Seuran henkinen koti oli nousevassa suomalaisuusliikkeessä. Venäläistämisvyörytystä vastustettiin, vaikkei sitä uskallettu useinkaan sanoa ääneen. Jean Sibelius, Eino Leino, Juhani Aho, Akseli Gallen-Kallela ja Pekka Halonen muistetaan työstään taiteilijoina. He loivat suomalaisuudelle sisällön sanoin, kuvin ja sävelin.
Pekka Halosen maalaus ”Tienraivaajia Karjalassa” vuodelta 1900 on tämän numeromme kannessa. Se kuvaa yhteistoiminnan ideaa ja liittyy tuohon osuustoimintaliikkeen pioneerien aikakauteen, lehtemme henkisiin juuriin. Ilman sitä viime vuosien kehitystä on ulkopuolisen ehkä vaikea ymmärtää.
Lehti johdon ja hallinnon avuksi
On määritelmäkysymys, onko tämä lehti 95-vuotias vai 104-vuotias. Hannes Gebhard nimittäin eriytti Suomen Osuustoimintalehden sisällön päätoimittamastaan Pellervo-lehdestä, joka perustettiin jo vuonna 1900.
"Pikkutilallisille ja maanviljelijöille ylimalkaan piti olla hauska ja helppotajuinen Pellervo ja ammattimiehille taas kuivan asiallinen Pellervo", kuten lehden silloinen toimitussihteeri Ilmari Arvola valitti.
Ratkaisu oli perustaa osuuskuntien hallinnolle ja johdolle oma lehti, jolloin Pellervo-lehti saattoi paremmin keskittyä viljelijöiden palvelemiseen.
Myös erillisenä julkaistu Pellervon Vuosikirja ilmestyi liikkeen pioneeriaikoina vuosittain. Se on elo-syyskuun vaihteessa ilmestyvän lehtemme erikoisnumeron - Osuustoiminnan Vuosikirjan - edeltäjä. Kansantaloudelliset, liiketaloudelliset ja maataloudelliset tilastot olivat professori Gebhardin erikoisalaa ja hänen sydäntään lähellä.
Yhteiskunnan rakennemuutos on kovasti koetellut Pellervo-Seuraa. Vuonna 1900 Suomi oli 70,5 prosenttisesti maatalousvaltainen maa, kun lasketaan alkutuotannossa työskentelevien osuus työikäisestä väestöstä. Vuonna 2002 heitä oli enää 7,9 %. Pelkästään maatalouden BKT-osuus oli vuonna 1900 vielä 29 % ja toissa vuonna vastaavasti enää 1,5 %.
Sinivalkoisuus on jälleen vahvistunut
Osuustoiminta on ottanut paikkansa aidoimmin sinivalkoisen pääoman edustajana Suomessa. Se ei mikään linnake ole, sillä sellainen osoittautui käytännössä vain haihatteluksi, joka herätti enemmän vastarintaa kuin myötämieltä.
Pellervolaisen omistusrakenteen tehokas hajautuminen pelasti sen punapääoman kohtalolta. Kansan ja Ekan mukana kaatuivat lähes kaikki työväenliikkeen ot-yritykset kuin keilat yksi toisensa jälkeen. Elanto ja Tradeka siitä rytäkästä ovat nyt selvinneet. Elanto on juuri tehnyt fuusion HOK:n kanssa.
Myös uusi, pienimuotoinen ja vaihtoehtoinen yritteliäisyys hyväksytään nykyisin osaksi kansanliikettä. Osuustoimintamalli joustaa moneen erilaiseen tarpeeseen.
Toimintaympäristön muutosten ennakoija
Yritysten toimintaympäristön muutosten ennakointi ja seuranta ovat olleet 15 viimeistä vuotta keskeisintä työsarkaamme. Muutoksia on todella riittänyt:
* Suomen ETA-sopimus 1992
* Uusi kilpailulainsäädäntö 1992
* Suomen EU-jäsenyys vuoden 1995 alusta
* Euroopan rahaliittoon Emuun liittyminen vuoden 1999 alusta ja euron toteutuminen vaiheittain myöhemmin
* Monivaiheiset ja vaikeat WTO-neuvottelut ja
* EU:n itälaajentumisen ensimmäinen vaihe 1.5.2004 alkaen. Sen vaikutuksia suomalaiseen osuustoimintaan arvioidaan tässä numerossa.
Teemojen ohella olemme julkaisseet myös Tulevaisuuden Visiot -palstaa. Milloin on selvitetty biotekniikan mahdollisuuksia, milloin pureuduttu moninaisiin ympäristöasioihin teollisuudessa ja kaupassa, milloin etä- ja joustotyöhön sekä työn tasaisemman jakamisen mahdollisuuteen. Tulevaisuuden tutkimus on ollut yksi suosikkiaiheistamme.
Verkostotaloudesta olin mukana tuottamassa Juha Kuisman toimittamaa aikanaan kaukokatseista kirjaa Pellervon Näkökulma -sarjaan vuonna 1994. Seuraavana vuonna kirjasarjasta ilmestyi vielä ”Hankkijasta Noveraksi - mikä petti”, mutta sen jälkeen koko kirjasarja sulautettiin käytännössä osaksi tämän lehden palvelukonseptia, lähinnä säästösyistä.
Aate hyvä, muttei pyhä
Pellervolaisessa liikkeessä käytiin pohjalla kesällä 1992, jolloin Hankkija-Novera kaatui. Työväenliikkeen osuustoiminnassa katastrofi koettiin vaiheittain muutamia vuosia sen jälkeen.
Osuustoiminnan luottamus- ja johtotehtävissä toimivien tuhansien ihmisten omakin usko asiaan oli 90-luvun alkuvuosina koetuksella. Koettu kriisi ei johtunut kuitenkaan niinkään osuustoiminta-aatteesta, vaan toimintaympäristön perusteellisesta muutoksesta. Osuustoiminta kun koettiin toimintamallina edelleen ajattomaksi. Sitähän se nimenomaan onkin.
Asiaan pureuduttiin ennakoivasti vuosina 1992 - 93. Julkaisimme peräti 12-osaisen kirjoitussarjan osuustoiminnan periaatteista. Sarjaan osallistuivat Tapani Köppä, Raija Volk, Heikki Haavisto, Risto Volanen, Antti Nikkilä, Esko Kalevi Juntunen, Kari Neilimo, Marcus H. Borgström, Markku Wilenius, Kalevi Suomela, Gert van Dijk ja Chris Mackel.
Raija Volk teki käydystä keskustelusta yhteenvedon (OT 6/93), joka otsikoitiin: Periaatteet eläkööt ajan mukana. Eli aate hyvä, muttei kuitenkaan pyhä.
90-luvun alussa elettiin aikaa, jolloin osuustoiminta-aatteesta ei paljoa rohjettu puhua. Vaikea tilanne heijastui monin tavoin myös tämän lehden toimittamiseen. Enemmänkin puhuttiin arvoista ja etiikasta. Osa kirjoittajistamme halusi kuitenkin muistuttaa, että yhteisöllisyyttä ei saa unohtaa.
Jäsenten velvollisuutta luoda, hyväksyä ja valvoa omille yrityksilleen perusstrategiat korostettiin kautta linjan. Toimivalle johdolle kuitenkin haluttiin jättää riittävä operationaalinen liikkumavara. Kansainvälistyminen koettiin suurena haasteena.
Taito nähdä kukkulan taakse
Risto Volanen antoi reseptejä tulevaisuuden hallitsemiseksi uudella käsitteellä "futurologinen ylivoima". Se yritys joka selkeimmin näkee kukkulan taakse, saa kilpailussa parhaat lähtöasemat. Muiksi menestystekijöiksi hän luetteli mm. markkinajohtajuuden, liittoutumisen sekä laatu- ja hintakilpailukyvyn.
Viime vuosikymmenen lopulta tähän päivään osuustoimintaliike on sitten kovista kokemuksista viisastuneena elänyt vahvaa nousun aikaa. Se näkyy niin jäsenmäärissä, liikevaihdoissa kuin palkatun henkilöstön määrissäkin.
Erityisesti palveluosuustoiminnan eli osuuspankkien ja keskinäisen vakuutustoiminnan ja kuluttajaosuustoiminnan eli kaupan jatkuva kasvu on ollut merkillepantavaa. Se on kätkenyt taaksensa sen hyvin kylmän tosiasian, että tuottajaosuustoiminnassa jäsenmäärät ovat vuodesta 1994 lähtien tippuneet puoleen entisestä maatilojen määrän supistuessa rajusti ja tilakokojen samalla kasvaessa.
Suuret numerot voivat hämätä myös siinä mielessä, että ihmisten aito sitoutuminen osuustoimintaan on edelleen monin paikoin varsin heikkoa. Tämä koskee erityisesti palveluosuustoimintaa. Tehtävää riittää.
Kun suomalainen ruoka oli liian kallista
"Kustannukset kuriin elintarviketaloudessa" julkaistiin sarjana vuosina 1990 - 91. Tiedettiin, ettei suomalainen ruoka ollut riittävän kilpailukykyistä hinnaltaan, kun kansainvälinen kilpailu joka tapauksessa tulisi lisääntymään. Suljetun talouden ongelmat oli selvitettävä.
Pahempaa pelättiin kuin mitä sitten lopulta tapahtui. Kotimaisuuskampanjoiden ja Finfoodin rakentamisessa Pellervo-Seuralla oli kätilön roolia. Ne ovat kantaneet pitkälle, mutta koventunut kilpailu jatkuu tulevina vuosinakin.
Tämä lehti on ollut aina myös osuustoiminnan sidosryhmätyötä muun yhteiskunnan suuntaan. Se on tullut joskus yllättävästikin esille. Teimme numerossa 5/90 selvityksen, mistä tavallisen suomalaisen ruisleivän hinta koostuu. Viiden markan ruisleivästä jäi viljelijälle silloin vain 12 %. Siitäkin suurin osa eli 8 % meni viljelykustannuksiin ja viljelijä sai työstään vain 4 % leivän hinnasta, noin 20 penniä. Leipomo sai 42 % ja kauppa 28 %. Vielä 14 % valtion liikevaihtoveroon, 3 % myllylle ja prosentti muihin raaka-aineisiin kuin jauhoon.
Lehden ilmestymisen jälkeen Elannon leipätehtaalta soitti asiantuntija, joka kertoi, että häntä pyydettiin selvittämään, pitävätkö tietomme lainkaan paikkansa. Hän oli kuitenkin päätynyt siihen, että kyllä ne suunnilleen pitivät paikkansa.
OMISTAJAvastuun ja
JÄRJESTÖvastuun rajankäynti
Suomen EU-jäsenyyden toteutuminen vuonna 1995 johti myös Pellervo-Seuran ja MTK:n väliseen kriisiin, joka kulminoitui rajanvetoon osuustoimintayritysten omistajavastuusta ja järjestöjen edustamasta järjestövastuusta.
MTK ei sen jälkeen ole puuttunut suoraan pellervolaisten yritysten päätöksentekoon, mutta järjestöjen välisessä sodassa se voitti osuusmeijereiden haluaman maitovaltuuskunnan omaan organisaatioonsa. Valtuuskunnan itsenäinen päätöksenteko siellä kuitenkin turvattiin.
Lehdellä oli selkeästi osuuskuntien itsenäisyyttä korostava linja, mutta myös mtk-laiset näkemykset haluttiin saada käydyssä keskustelussa esiin. Osapuolet kutsuttiin väittelemään Pyöreän pöydän ääreen ja lehti sai jälleen kiinnostavan jutun polttavasta aiheesta.
EU-jäsenyys tiputti tavallisen suomalaisen kuluttajan ruokaostosten hintaa nopeasti reilulla 10 prosentilla. Tänä vuonna EU:hun liittyvien uusien jäsenmaiden kohdalla tulee käymään päinvastoin. Ruoka tulee niissä vähitellen kallistumaan - tosin myös palkkataso lähtee nousuun.
Oma talous Akilleen kantapää
Kapealle kohderyhmälle suunnatun, pienessä maassa ja omalla pienellä kielialueella toimivan ammattilehden Akilleen kantapää on aina ollut sen oma talous. Osuustoiminnan hallintoihmisten ja liikkeenjohdon palveleminen omalla lehdellä ei kiinnostane kaupallisia kustantajia. Se on liian pieni kohderyhmä kovimmille bisnesmiehille.
1980-luvulla lehden painos vaihteli 4300 - 5800 kappaleen välillä. Vuoteen 1992 mennessä se laski 4100:aan, jolloin tehtiin radikaali ratkaisu muuttaa lehti ilmaislehdeksi ja Pellervo-Seuran jäseneduksi vuoden 1993 alusta.
Suurimmillaan OT-lehden levikki käväisi vuonna 1996, jolloin se oli 14.000 kappaleessa.
Syksyllä 1996 Pellervon talous kuitenkin tiukentui ja jouduimme todelliseen tulikokeeseen, löytyykö ilmaislehdellemme riittävästi maksullisia tilaajia. Onneksi löytyi. Painosmäärä asettui silloin mukavasti 8.500 kappaleeseen ja lehti vahvistui. Pystyimme palkkaamaan silloin toisen toimittajankin, joka tosin levikin heikennyttyä menetettiin kolme vuotta myöhemmin.
Uutena tehtävänä mukaan otettiin vuoden 1996 syksystä lähtien säännöllisesti ilmestynyt Uusi osuustoiminta -liite. Se on neuvonnallinen pienosuustoimintaa edistävä kokonaisuus, jonka sisällöllä palvellaan laajemmin myös perinteisen osuustoiminnan puolella toimivia luottamushenkilöitä, jotka ovat useimmiten maallikkoja.
Viime vuonna lehtemme painos oli keskimäärin 6.900 kappaletta. Uusosuustoiminta on parina viime vuonna tuonut mukanaan jonkin verran uusia lukijoita, kun perinteisen osuustoiminnan puolella hallintomiespaikat selvästikin vähenevät, eniten fuusioista johtuen.
”Se kuitenkin liikkuu!”
| SE KUITENKIN LIIKKUU! Te tuokaa tänne Lapin tunturi ja sydän tää sen alle haudatkaatte se senkin alla vielä liikkuu Maanjäristykset tuntea te saatte Se polkekaa, se pistää kantapäähän Se jäätäkää, niin kukat kasvaa jäähän Se pankaa pihteihin, se katkoo pihdit Se vangitkaa, niin vaikee vankinihdit ja voittolaulun kivikaaret kaikaa kun irti ihannoiden uutta aikaa: Se kuitenkin liikkuu! Runo: Eino Leino Sävellys: Perttu Hietanen ja Taisto Westlin Esittäjä: Vesa-Matti Loiri: Leino 2, 1980. |
Mieleen nousi Leinon säkeitä, etenkin yksi: ”Se kuitenkin liikkuu!” - Siinähän se olikin osuustoimintaliikkeen pitkä historia tiivistetysti sanottuna! Viime vuosikymmenen alkuvuosien lamauttavasta tilanteesta nykyiseen nousuun. Voitetusta voittajaksi. Haastetusta itse haastajaksi. Nyt sitten eletään selkeästi toista - vaikkakin varovaisempaa - nousukautta kuin 1900-luvun alussa.
Aitoa osuustoimintahenkeä tarvitaan
Nykyisiin ongelmiin kuuluu lähinnä osuustoimintaliikkeen kasvanut heterogeenisuus ja aidon osuustoimintahengen suhteellinen vähäisyys. Nykyajan taistelulaulut puuttuvat, vai puuttuvatko? Tai sitten ne ovat suurimman osan mielestä aivan liian agraarisia kuten Eino Leinon sanoittama ja Jean Sibeliuksen säveltämä ”Pellervon Laulu” ensimmäisille Pellervon päiville 1900, Leinon ikuisessa rahapulassaan kapakan pöydän ääressä kiireesti väsäämä tilaustyö.
En tiedä puhutteleeko tämä ”Se kuitenkin liikkuu!” muita, mutta minua runo kosketti. OT-lehti on ollut ja on pohjavireeltään tietysti aatteellinen. Mutta tilanne osuustoiminnan kentällä oli pitkään sellainen, että on ollut pakko ikään kuin ”pitää sordiinoa päällä”, edetä reivatuin purjein, keskittyä nimenomaan käytännön bisnekseen ja sen edistämiseen.
Nyt tilanne ehkä alkaa vähitellen olla kypsempi yrittää ottaa rohkeammin vauhtia, saada henkeä päälle, lisätä purjeita – ilman että myrsky välittömästi repii maston ja pienen veneen mukanaan. Käytännöllisyys kuitenkin lehden runkona aina säilyttäen.
”Onko yö jo haihtunut aatteen yltä? Liikkuuko osuustoimintaliike kuitenkin jälleen?” Muutenhan se ei liikettä voi ollakaan.
”Taas eespäin nähdä, uutta aikaa uottaa?”
Runossa pelkistyy kansanliikkeen luonteesta lähes kaikki olennainen. Ylitse sukupolvien. Näkyy ”kansain töissä” kuten osuustoimintaliike. Myös nyky-yhteiskunnan kritiikki eli ”hullun houreet” alussa ja markkinoita hallitsevat ”tyrannit” lopussa mainiten. Liitän Eino Leinon runon sanat tähän lopuksi.
Suomalainen osuustoimintaliike joka tapauksessa sittenkin liikkuu ja kehittyy koko ajan eri puolilla. Se on ollut monille melkoinen yllätys.
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi
| Sivun alkuun |