Vuosi 1909, nro 12

Kirjoittanut Onni Karhunen

Osuustoimintaliikkeen merkitys nykyajan kulttuurille

Osuustoirnintaliikkeestä, joka, kuten kaikki nykyajan suuret yhteiskunnalliset virtaukset, on saanut alkunsa yhteiskunnallisten epäkohtain ja ristiriitain aallokosta, on muutamissa vuosikymmenissä paisunut koko sivistysmaailmaa käsittävä uudistusliike, joka jo varsin huomattavassa määrässä on ennättänyt lyödä leimansa kansojen taloudelliseen ja henkiseen elämään ja jolla siten on suuri merkitys nykyajan kulttuurille yleensä. Tämä käy selville jo puheenaolevan liikkeen tehtävistä ja tarkotusperistä.

Taloudellisessa suhteessa on Osuuskuntain tarkotuksena vähäväkisten ja pieneläjäin taloudellinen vapautus, jotta ne tulisivat toimeen ilman välittäjiä ja omin neuvoinsa. Ne tahtovat turvata ja suojella pienyrittäjiä, jotta ne voisivat pysyä pystyssä suuryrittäjäin rinnalla vapaan kilpailun kiivaimmilleen saattamassa taloudellisen olemassaolon taistelussa. Siinä tarkotuksessa ja sen ohella tarjoavat ne pieniviljelykselle ja pikkuteollisuudelle ainoan keinon, jonka avulla ne voivat käyttää hyväkseen uudenaikaisen tekniikan etuja ja ottaa käytäntöön muutamia suurtuotannon ja työnjaon menettelytapoja, panematta silti alttiiksi riippumattomuuttaan, omaa alkuunpanoaan, vastuunalaisuuttaan ja omaa etuaan. Tämän kautta ovatkin varsinkin maanviljelijäin osuuskunnat kaikkialla, missä niitä on syntynyt, suuresti kohottaneet maanviljelystuotantoa ja maanviljelijäin ammattitaitoa. Ne ovat, kuten Saksan etevin tiedemies agraaripolitikan alalla, Buchenberger, on lausunut, olleet tienraivaajia maanviljelyksen edistymiselle".

Taloudellisen tehtävän ohella osuustoiminnalla sen lisäksi on melkoinen yhteiskunnallinen merkitys, ensiksikin sen kautta, että se, ollen luonteeltaan persoonallista yhteistoimintaa ja vedoten osanottajiensa siveelliseen kuntoon, saattaa taloudellisessa elämässä persoonallisen aineksenoikeuksiinsa pääoman rinnalla ja on siten tarpeellisena vastapainona pääomayhtiöille ja sille vallalle, mitä pääoma sellaisenaan tuottaa ja mitä helposti voidaan käyttää väärin. Silti ei osuustoiminta suinkaan ole pääoman vihollinen. Päinvastoin sen tarkotuksena juuri on tehdä mahdollisimman useista henkilöistä pääomanomistajia, ja sen itsensäkin täytyy, mikäli se on tervettä, johtaa pääomien kokoamiseen. Osuustoiminta ei siis tahdo hävittää yksityisomaisuutta vaan päinvastoin yleisyttää sen, helpottaa vähäväkisillekin sen saantia. Erikoista osuustoiminnalle on tässä kohden vain se, että pääoman hankkiminen on osanottajien oman työn, oman persoonallisen toiminnan suoranainen tulos, koskapa osuustoiminta vain, vähentämällä heidän tuotantonsa taikka kulutuksensa kustannuksia tahi lisäämällä heidän tuotantonsa arvoa, taikka vihdoin hankkimalla heille tarvittavaa luottoa, luo ne edellytykset, joita ilman he eivät olisi voineet pääomaa koota. - Siten osuustoiminta, rakentaen nykyisen yhteiskuntajärjestyksen pohjalle ja käytännöllisessä elämässä toteuttaen periaatetta: kullekin omansa, tahtoo poistaa niitä haittoja, joita puhtaasti individualistinen ja kapitalistinen talousjärjestelmä tuo mukanaan.

Mutta sitäpaitsi on osuustoimintaliike yhteiskunnallinen liike siitäkin syystä, että sillä on jäseniinsä nähden melkoinen kasvattava ja tietopuolisesti kohottava merkitys. Se opettaa niitä, jotka ovat tuossa liikkeessä mukana, ei uhraamaan jotain yksilöllisyydestään ja yritteliäisyydestään, vaan päinvastoin kehittämään tarmoaan, auttaakseen itseään samalla kuin he auttavat toisiaan. Se vetoaa vain, kuten edellä jo on mainittu, osanottajiensa siveelliseen voimaan, ja senvuoksi osuuskunnissa onkin jäsenten persoonallisilla ominaisuuksilla ratkaiseva merkitys. Liiketoiminnassaan osuuskunnat edellyttävät jäsentensä puolelta tarkkuutta, huolellisuutta ja säästäväisyyttä. Käteismaksu, täsmällinen sitoumusten täyttäminen ja ehdoton rehellisyys ovat muun muassa ehdottomia vaatimuksia osuuskuntien ja niiden jäsenten välisissä asioissa. Edelleen saattaa osanotto osuuskunnan harrastuksiin maalaisväestön tekemisiin ja tutuksi monen heille tähän asti tuntemattoman taloudellisen ja ammatillisen kysymyksen kanssa, perehdyttää sitä kirjanpitotaitoon, lainopillisten kysymysten harrastamiseen j. n. e. Vihdoin liittää osuustoiminta eri yhteiskuntaluokat keskinäiseen yhteistoimintaan, opettaa näille toistensa ymmärtämistä ja arvonantoa, siten jossain määrin tasoittaen sosiaalisia vastakohtia ja kasvattaen eri ihmisryhmäin kesken yhteisyyden, yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.*

Osuustoiminta, joka siis pyrkii kasvattamaan osanottajiaan siveelliseen tarmoon ja taloudelliseen riippumattomuuteen sekä opettaa heitä luottamaan omaan itseensä ja keskinäiseen apuun, on saanut alkunsa siitä tietoisuudesta, että kaikki sivistys, kaikki kulttuuri edellyttää taloudellista pohjaa, että henkisen edistyksen ehtona on itsenäinen ja turvattu taloudellinen asema ja että aineellisen ja henkisen edistyksen siis tulee käydä käsikädessä. Täten osuustoimintaliike on sen kehityksen jatkona, minkä alaisena omistusoikeussuhteet ja niiden merkitys kansojen elämälle ovat eri aikoina olleet.

Alkuaan ei ole mitään yksityisomaisuutta eikä siis myöskään yksityisoikeutta ollut olemassa. Kaikki on kansan tahi heimon vapaiden miesten yhteistä omaisuutta, josta kullekin annetaan osansa aina sen mukaan, kuin hän kulloinkin elämäänsä varten tarvitsee. Vasta vähitellen syntyy yksityisomaisuus ja yksityisomistusoikeus, ensin irtaimeen ja sitten myöskin kiinteään omaisuuteen nähden. Tämä tapahtuma, tämä yksityisomaisuuden syntyminen, on merkkikohta ihmiskunnan historiassa,

sillä se tietää samalla yksityishenkilön esiinastumista kansan joukosta, yksilöelämän irtaantumista joukkoelämästä. Vasta yksityisomaisuus tekee todellisen yksilöelämän mahdolliseksi luomalla yksilölle yksinomaan kuuluvan valta-alan, millä se vapaasti saa kehittää tarmoaan ja yksilöllisiä persoonallisia ominaisuuksiaan. Historian näyttämölle astuu nyt kansan rinnalle toinen historian suurvalta, yksityishenkilö, ja ottaa käsiinsä kansan kehityksen johdon. Tämä yksityishenkilö se, kuten etevä saksalainen lainoppinut Rudolf Sohm kuvaavasti huomauttaa, "varastaa tulen jumalilta käydäkseen kirkkaan tulisoihdun kanssa kansan

kehityksen etunenässä". Kuta enemmän kansalla on tällaisia riippumattomassa asemassa olevia, persoonallisesti eteviä yksityishenkilöitä, sitä suurempi on kansan henkinen voima, sitä rikkaampi sen sivistyselämä.

Hankkiakseen mahdollisimman useille yksilöille tilaisuuden tällaisen riippumattoman aseman saavuttamiseen ja persoonallisen kykynsä kehittämiseen vapaan kilpailun vallitessa, sitä varten juuri osuustoimintaliike on syntynyt. Se ei suinkaan, kuten moni luulee, tahdo hävittää yksilöllisyyttä, mikä on kaiken edistyksen perustus, vaan päinvastoin sitä turvata. Ja tosiasia onkin, että moni muutoin ainiaaksi piiloon jäämään tuomittu huomattavakin kyky on sen avulla päässyt esiintymään sekä kehittämään lahjojaan ja persoonallisia ominaisuuksiaan. Juuri siten, nimittäin pyrkimällä kohottamaan kansan alempiakin kerroksia, joita on verrattu siihen nuoreen kaivoon, mistä kansojen sivistyselämä alinomaa ammentaa uutta elinvoimaa, ja joiden aineellisesta ja henkisestä hyvinvoinnista kansan eteenpäinmeneminen edistyksen tiellä suureksi osaksi riippuu, osuustoimintaliikkeellä on niin suuri merkitys nykyajan kulttuurille. Se pyrkii saattamaan yhä laajemmat ja laajemmat ihmisryhmät osallisiksi tämän maailman antimista, sekä aineellisista että henkisistä, sekä siten kohottamaan kansojen henkistä ja siveellistä tasoa, rikastuttamaan niiden sivistyselämää.

| Takaisin | Sivun alkuun |