Vuosi 1922, nro 1-2

 Kirjoittanut K.M. Soininen

Munakaupan järjestäminen maassamme

Munakauppa ei ole saanut osakseen sellaista huomiota kuin se olisi ansainnut. Tämä on varmaan johtunut suureksi osaksi siitä, että meidän maanviljelijäimme keskuudessa on vähäksytty munakaupan edellyttämää kananhoitoa. Sitä on pidetty ilman muuta kannattamattomana ja kohdeltu vähän yliolkaisesti mitättömänä "naisten hommana". Myös se seikka, että ennen sotaa vallinneissa oloissa maahamme tulvi varsinkin venäläisiä munia kovin halpaan hintaan, painaen alas kotimaassakin tuotettujen munien hinnan, oli omansa aiheuttamaan tätä välinpitämättömyyttä kananhoitoa ja munakauppaa kohtaan. Näinollen on munakauppa saanut jäädä oman onnensa nojaan ja munat yhdeksi kiertävien "ylösostajien" ja välittäjien tuottavimmista ansiokeinoista.

Työtä munakaupan järjestämiseksi on kuitenkin tehty jo pitemmän aikaa, joskin tulokset olosuhteiden pakosta ovat jääneet melko pieniksi. Osuustoimintaakin alettiin munakaupan alalle sovelluttaa verrattain aikaisin, sillä jo v. 1905 toimi maassamme jokunen rnunanmyyntiosuuskunta. Näiden munanmyyntiosuuskuntien tarkoituksena oli kerätä munat tuottajilta ja lähettää ne yhteisesti munien tukkuostajille. Kun osuuskunnat keräävät munat vähintään viikottain ja siten aina tuoreina toimittavat ne myydyiksi, on niillä alusta alkaen ollut mahdollista saada munista parempi hinta kuin myymällä vanhaan tapaan pitemmän ajan tuotanto yhdellä kertaa.

Suurempaa huomiota on kiinnitetty munanmyyntiosuuskuntien perustamiseen vasta v. 1913. Silloin valmistettiin Pellervo-Seuran toimesta mallisäännöt munanmyyntiosuuskuntia varten. Samaan aikaan laadittiin näitä osuuskuntia varten myöskin käsikirja ja kirjanpitokirjat niiden perustamisen ja hoitamisen helpottamiseksi. Voinvientiosuusliike Valio otti myös munakauppa-asian omakseen, ryhtyen. ostamaan munanmyyntiosuuskunnilta munia tukuttain. Senotti myös samana vuonna palvelukseensa erityisen konsulentin avustamaan ja ohjaamaan perustettavia munanmyyntiosuuskuntia.

Näiden toimenpiteiden seurauksena perustettiinkin seuraavina vuosina useita kymmeniä osuuskuntia. V:n 1916 lopussa oli kaupparekisteriin merkittynä 78 munanmyyntiosuuskuntaa. Kuitenkin lienee munanmyyntiosuuskuntia ollut myöskin laillistamattomia, joita ei kaupparekisteriin oltu merkitty, niin että niitä lienee yhteensä sanottuun aikaan ollut noin puolitoistasataa. Suurin osa näistä osuuskunnista on kuitenkin ollut sellaisia, jotka sota-ajan rajahintojen y. M. aiheuttamissa epäedullisissa olosuhteissa joko ovat joutuneet keskeyttämään toimintansa tai eivät ole päässeet sitä alkamaankaan. Ainoastaan verrattain harva munanmyyntiosuuskunta on kyennyt keskeytymättä toimimaan.

Sota-ajan jälkeen alkanut maataloustuotteiden hintojen nousu on suuresti tuntunut myöskin munakaupan alalla. Kun muualta ei ole maahamme tuotu suurempia määriä munia, on pääasiallisesti oman maan kysyntä päässyt määräämään hinnat. Viime vuoden kuluessa on kuitenkin voitu viedä munia ulkomaillekin jo niin paljon, että viennin arvo oli toistakymmentä miljoonaa markkaa.

Niiden munanmyyntiosuuskuntien toimintaan, jotka ovat jaksaneet elää yli pulakauden, on munien hinnan nousu viimeksikuluneina vuosina vaikuttanut sangen elvyttävästi. Niinpä on esim. Alastaron munanmyyntiosuuskunta viime vuoden kuluessa myynyt noin 450,000 kpl. munia ja Laitilan munanmyyntiosuuskunta noin 425,000 kpl. Kyrön munanmyyntiosuuskunnan myynti nousi yli 330,000 kappaleen ja Uskelan munanmyyntiosuuskunnan yli 220,000 kappaleen. Nämä esimerkit osoittavat , että maassamme jo on sellaisiakin munanmyyntiosuuskuntia, jotka ovat voineet johtaa paikallisen munanmyynnin oikeille urille. Vähänkään vankemmaksi katsottavia munanmyyntiosuuskuntia on kuitenkin vielä kovin vähän, korkeintaan toistakymmentä. Paljonko toiminnassa olevia munanmyyntiosuuskuntia yhteensä on, siitä ei ole olemassa varmaa tietoa.

Yhtenä syynä siihen, että munanmyyntiosuuskuntien toiminta on jäänyt suhteellisesti laimeaksi, täytynee pitää sitä seikkaa, että niillä ei ole ollut tukkuliikettä, joka olisi ottanut niiden munakaupan kokonaan huolehdittavakseen. Valio on kyllä ostanut munanmyynti osuuskunnilta munia ja moni niistä onkin lähettänyt kaiken tuotan4 tonsa sille, mutta kun munakauppa Valiossa on ollut vain sivuasia, ei se ole voinut tähän liikkeenhaaraan kiinnittää niin paljon huomiota kuin munakauppa elpyäkseen olisi tarvinnut. Moni munanmyyntiosuuskunta onkin sentähden joutunut myymään suuren osan tuotantoansa erilaisille tukkuostajille, kuten leipureille, ruokaloihin, sairaaloihin, ruokatavarakauppoiliin, vieläpä kiertäville munienostajillekin. Näin hajanainen munien myynti ei ole ollut omiaan elvyttämään munanmyyntiosuuskuntien toimintaa ja kananhoitoa.

Edellämainittujen seikkojen syyksi on myöskin luettava se, että kun munien myynti ulkomaille viime kesän kuluessa kävi mahdolliseksi ja kannattavaksi, suurin osa ulkomaille meiltä viedyistä munista myytiin sinne yksityisten "munagulassien" toimesta. Vain pieni osa ulkomaille myynnistä joutui Valion osalle. "Munagulassien" ulkomaille viemät munat eivät suinkaan aina olleet ensiluokkaisia, vaan, vietiin heidän toimestaan myöskin paljon ala-arvoista ja pilaantunutta tavaraa. Tällä menettelyllä he jo lyhyessä ajassa ennättivät pilata suomalaisten munien maineen ulkomailla, niin että Valiollekin jo kävi vaikeaksi löytää kunnolliselle tavaralleen edullisia myyntipaikkoja siellä. Jos siis mieli saada ulkomailla suomalaisille munille sellainen menekki, että se voisi vaikuttaa elvyttävästi kananhoitoon maassamme ja tehdä munista maallemme huomattava vientitavara, oli selvästi munakauppa saatava toisiin käsiin ja järjestettävä terveemmälle pohjalle.

Nämä seikat aiheuttivatkin sen, että Pellervo-Seuran johtokunta viime lokakuussa asetti komitean harkitsemaan kysymystä siitä, voitaisiinko maahamme perustaa munakaupan harjoittamista varten erityinen osuustoiminnallinen keskusliike. Komitean jäseniksi kutsuttiin professori Hannes Gebhard, Valion Helsingin konttorin johtaja S. Salomaa, tuomari Onni Karhunen Helsingistä, ja Alastaron munanmyyntiosuuskunnan isännöitsijä, pastori Albin Hukkanen, Uskelan munanmyyntiosuuskunnan isännöitsijä F. Virtanen sekä johtaja Jaakko Kivi Hämeenlinnasta. Kun komitean helsinkiläiset jäsenet ensin olivat asiaa valmistavasti käsitelleet, kutsuttiin komitea täysilukuisena kokoon marraskuussa, jolloin se päätti, että jo joulukuun 12 päiväksi oli kutsuttava kokoon uuden osuustoiminnallisen keskusliikkeen perustava kokous. Sanottuna päivänä perustettiinkin keskusosuuskunta, joka sai nimekseen "Vientikunta Muna r. l.".

Uuden keskusliikkeen sääntöjen mukaan voivat sen jäseniksi päästä ainoastaan munanmyyntiosuuskunnat. Perustavassa kokouksessa liittyikin siihen jo 15 munanmyyntiosuuskuntaa, minkä lisäksi vielä muutamat ovat ilmoittaneet jo tehneensä liittymispäätöksen. Hallintoneuvoston tekemän päätöksen mukaan voi "Vientikunta Muna r. l." kuitenkin asettua liikeyhteyteen muidenkin kuin jäsentensä kanssa, joskin viimeksimainituille on varattu eräitä etuisuuksia toisten rinnalla. Tämän päätöksen mukaan voi liike vastaanottaa munia laatumaksutavan mukaan osuuskaupoilta ja muilta osuuskunnilta sekä yksityisiltäkin kanojen omistajilta.

Sääntöjen mukaan on jäsenosuuskunta velvollinen ottamaan osuuksia keskusliikkeessä edellisen vuoden myyntimääränsä perusteella siten, että jokaista myynnin 100,000 markkaa tai sen osuutta kohti otetaan yksi osuus. Osuusmaksun suuruus on 500 markkaa. Lisämaksuvelvollisuus on 1,000 markkaa osuutta kohti. Pääsymaksun suuruuden määrää hallintoneuvosto vuodeksi kerrallaan. Se ei kuitenkaan saa nousta 50 markkaa suuremmaksi osuutta kohti. V. 1922 suhteen on hallintoneuvosto jo päättänyt, että sen kuluessa osuuskuntaan liittyviltä jäseniltä ei kanneta mitään pääsymaksua.

Myöskin jäsenten Vientikunnalle lähettämien tuotteiden suhteen on sääntöihin otettu eräitä määräyksiä. Niinpä on jäsenenä olevan munanmyyntiosuuskunnan lähetettävä Vientikunnalle kaikki kananhoidontuotteensa, paitsi mikäli niitä menee vähissä erin lähiseudun kuluttajille. Samoin on sen sallittava Vientikunnan milloin hyvänsä tarkastuttaa lähettämiänsä tuotteita. Jäsen ei myöskään saa osuuskunnalle lähettää 7 päivää vanhempia eikä pilaantuneita munia.

Hallintoneuvoston tekemän päätöksen mukaan kuljetetaan munanmyyntiosuuskuntien lähettämät munat Vientikunnan kuljetuslaatikoissa, joten niiden ei siis tarvitse itse hankkia lähetyslaatikoita.

Vientikunta Munan r. 1. tarkoituksena tulee olemaan sekä kotimaan munakaupan hoitaminen että munien ulkomaille vienti. Toimittamalla kauppaan yksinomaan hyvää tavaraa toivoo se saavansa heti vakavan jälansijan kotimaan munamarkkinoilla, samaten kuin voivansa hank- suomalaisille munille hyvän maineen ja hyvät markkinat myöskin ulkomailla.

Epäilemättä on Vientikunnalla myös hyvät edellytykset onnistuakseen toiminnassaan. Jo Valiossa tähän asti munakaupassa saavutettu kokemus osoittaa, että munanmyyntiosuuskunnat lähettävät yleensä täysikelpoista tavaraa, jonka myyminen useimmiten on helppoa. Kun muiltakin ostettavat munat vastaanotetaan vain laatunsa puolesta tarkastettuna, voidaan toivoa liikkeen aina voivan ostajilleen tarjota vain hyvää tavaraa.

Vientikunnan toimintaa tulee paljon helpottamaan- myöskin se seikka, että Valio on suostunut vuokraamaan sille jäähdytyslaitoksen, jonka avulla se voi suuren tuotannon ja halpojen hintojen aikoina panna munia säilöön korkeampien hintojen aikoina myytäväksi. Kun tiedetään, miten suuri on hinnanerotus alhaisempien ja korkeampien hintojen aikoina, on helppo ymmärtää, miten suuri etu tämä on Vientikunnalle. M. m. on munien hinta viime vuoden kuluessa vaihdellut 14 markasta kilolta huhtikuussa 50, jopa 54 markkaan joulukuussa. Jo huomattavasti pienempikin hinnanerotus tekee säilöönpanon kan- nattavaksi, vaikkapa oletettaisiinkin, että munista suuren tuotannon aikana maksetaan käypää hintaa jonkunverran korkeampi hinta. Munien säilytyksellä jäähdytyslaitoksessa on muihin säilytystapoihin nähden myöskin se etu, että munat siinä säilyvät keittokelpoisina, kun muulla tavoin säilytettäessä munien kuoret keitettäessä pyrkivät rikkoutumaan.

Vientikunnan toiminnan alottamisen tekee mahdolliseksi se suopeus, millä entiset vanhemmat osuustoiminnalliset keskusliikkeet siihen ovat suhtautuneet. Valio, S. 0. K. ja Keskuslainarahasto ovat kukin myöntäneet sille edullisilla ehdoilla lainan, tehden sen toiminnan alottamisen jo tämän vuoden alusta mahdolliseksi. Erityistä suopeutta Vientikuntaa kohtaan on osoittanut Valio, siirtäessään tähän asti harjoittamansa munakaupan sellaisenaan Vientikunnalle, sekä antaessaan sen käytettäväksi yllämainitun jäähdytyslaitoksen.

Vientikunta Munan r. 1. perustamisella tulee nähtävästi olemaan varsin suuri merkitys kananhoidon kehittymiselle maassamme. Jos se täyttää ne toiveet, mitkä siihen on kiinnitetty, tulee sen kyetä hankkimaan Suomessa tuotetuille munille sellaiset markkinat ja sellaiset hinnat, että kananhoito voi muodostua kannattavaksi ja tuottavaksi sivuelinkeinoksi. Ja onhan luonnollista, että kananhoito voi tulla yleiseksi vasta silloin, kun sen tuotteilla voidaan saada kannattavia hintoja.

Kananhoitoa on maassamme tähän asti harjoitettu jotenkin epäjärkiperäisesti. Harvalla kananhoitajalla on ollut tarkoitustaanvastaava kanala tai kanatarha eikä monella ole kananhoito muutenkaan tarkoitustaanvastaavasti järjestetty. Toivottavaa on, ja tuntuu se luonnolliseltakin, että munakaupan järjestäminen oikealle kannalle aiheuttaa myöskin kananhoidon muuttumisen järkiperäisemmäksi. Huonolla hoidolla ei kanoista saada täyttä hyötyä, ja hyvien hintojen aikana ei myöskään kannata jättää suurta osaa saavutettavista tuloksista saamatta vain sentähden, ettei kanojen hoitoon kiinnitetä riittävästi huomiota.

Kun kananhoitoa voivat harjoittaa myöskin aivan vähävaraiset, joille suurempien kotieläinten pito ei ole mahdollista, voi kananhoidon elpyminen myöskin merkitä maaseudun vähävaraisimmalle väestönosalle huomattavaa elämisen helpotusta.

Myöskin kansantalouden kannalta on munakaupan järjestäminen huomattava asia. Paitsi sitä, että se on omiaan lisäämään maassa tuotettujen hyödykkeiden määrää ja arvoa, voi se, lisäämällä vientiä ulkomaille, saattaa maamme nykyisen epäedullisen kauppatasauksen edullisemmaksi.

Se merkitys, mikä "Vientikunta Munalla r. 1. " voi olla ja toivottavasti tulee olemaan maamme taloudellisessa elämässä, ei siis ole varsin vähäiseksi arvattava.

| Sivun alkuun |