Vuosi 1933, nro 2

Suomen osuustoimintaliikkeen isän, professori Hannes Gebhardin maallinen vaellus on päättynyt. Viime syksynä todettiin hänessä vaikea sisäinen vamma, joka parhaimmasta hoidosta huolimatta johti lopulta kuolemaan. Hän nukkui viimeiseen uneen kotonaan Helsingissä helmikuun 23 Päivänä.

Viime hetkiinsä saakka virkeä ja toimelias sekä sisällykseltään ja vaikutuksiltaan harvinaisen rikas elämä on täten sammunut Tämän lehden lukijat tietävät, kuinka syvä on se vako, jonka Hannes Gebhard on kyntänyt yhteisen isänmaamme vainioon. Hän oli niitä voimakkaita ja palavia henkiä, joita kaitselmus vain säästeliäästi lähettää kansoille herättämään, valistamaan ja kohottamaan. Hänen elämäntyönsä on laadultaan ja kantavuudeltaan niiden suurten Suomen miesten työn jatkoa, jotka antoivat leimansa Suomen henkisen suuruuden ajalle ja jotka laskivat perustukset kansalliselle nousulle ja isänmaalliselle edistystyölle. Hannes Gebhard tahtoi ulottaa tämän nousun ja edistystyön entistä laajemmalle, kansan syvimpiinkin kerroksiin, ja luoda sille entistä lujemman perustuksen.

Hannes Gebhardin elämäntyö kohdistui pääasiassa maaseudun yhteiskunnalliseen kysymykseen ja perustui lähinnä siihen tosiasiaan, että itsenäinen, elinvoimainen ja kehittyvä talonpoikaisluokka muodostaa, varsinkin sellaisessa maatalousmaassa kuin Suomessa kansan ydinvoiman ja yhteiskunnan lujimman tuen. Tämän väestöosan, etenkin pienviljelijäin, lukua oli sen vuoksi pyrittävä lisäämään, parantamaan sen asemaa ja saattamaan se mukaan kansalliseen ja yhteiskunnalliseen edistystyöhön. Se oli herätettävä tuntemaan oma arvonsa ja merkityksensä, koottava haluamaan ja luomaan itselleen ja siten koko yhteiskunnalle parempia oloja. Parhaimpia vipusimia tähän oli useissa maissa saavutetun kokemuksen mukaan o s u u s t o i m i n t a. Ja erityisesti meillä Suomessa, jonka väestön suuri enemmistö eli vielä henkisessä köyhyydessä ja niukoissa taloudellisissa oloissa, se oli tarkoituksenmukaisin keino herättämään ja kokoamaan kansaa. Osuustoimintaliikehän perustuu siihen tietoisuuteen, että kaikki sivistys, kaikki kulttuuri, edellyttää taloudellista pohjaa. Jos siis mieli voimakkaasti kohottaa kansaa tietopuolisessa, siveellisessä ja niinmuodoin myös isänmaallisessa suhteessa, oli kaikin käytettävissä olevin keinoin pyrittävä kohottamaan vähävaraisten kansankerrosten taloudellista tilaa, koska turvattu taloudellinen asema on ainoa maaperä, mistä terve henkinenkin edistys ja isänmaan hyväksi toimitarmoinen siveellinen kunto voivat versoa. Tämän katsantotavan mukaisesti ja ikäänkuin osuustoimintaliikkeen ohjelauseeksi Gebhard otti Pellervo-Seuran v. 1902 ilmestyneen II:n vuosikirjan alkuun seuraavat erään saksalaisen ajattelijan sanat: "Vissi määrä aineellista hyvinvointia täytyy olla saavutettu yhteiskunnan kaikissa kerroksissa, ennen kuin voidaan ajatella korkeampien henkis-siveellisten voimain kehittymistä. Taloudellisten tarpeiden tyydyttämisestä koituu kannattaja henkisten vaatimusten tyydyttämiselle. 7a siitäpä saakin taloudellinen työ siveellisen aateliskilpensä, että sitä pidetään niiden korkeampien etujen perustuksena, jotka muodostavat ihmiskunnan todellisen sivistyksen."

Tästä tietoisuudesta Suomen osuustoimintaliike Hannes Gebhardin alkuunpanemana sai alkunsa n. s. routavuosien alussa, jolloin kaikki keinot pyrittiin käyttämään kansan lujittamiseksi kestämään idän myrskyt, ja siitä melkoiselta osalta johtuu, että tämä liike ikäänkuin yhdellä iskulla paisui suureksi kansanliikkeeksi. Mutta se seikka, että osuustoimintaliike yhtäkkiä lähti nopeasti vyörymään, samalla on omansa osoittamaan, kuinka paljon asiantuntemusta, luovaa, järjestävää ja johtavaa kykyä, palavaa innostusta ja väsymätöntä tarmoa kysyttiin siltä mieheltä, jonka hartioilla työ ja vastuu varsinkin liikkeen alkuaikoina lähinnä lepäsi. Mutta nämä ominaisuudet ja tämä taito olivat Hannes Gebhardilla mitä suurimmassa määrässä ja hän oli tähän tehtävään myös etukäteen valmistunut, tutustumalla perinpohjin muiden maiden osuustoimintaliikkeeseen ja yhteiskunnalliseen kysymykseen yleensä. Hänellä oli luonnollisesti useita eteviä auttajia. Mutta niinkuin eräs Pellervo-Seuran johtokunnan huomatuimmista jäsenistä kerran kirjoitti, nämä auttajat olivat vain auttajia; suunnitellut ja teko olivat erityisesti liikkeen alkuaikoina professori Gebhardin ja Gebhardin ansioksi myös jää, että hän nämä auttajat löysi ja innostutti heidät palkattomaan ja vastuunalaiseen työhön Pellervo-Seuran johtokunnassa. Hänen paras ja liikkeen alkuaikoina suurimmalla asiantuntemuksella varustettu auttajansa oli kuitenkin hänen puolisonsa, rouva Hedvig Gebhard, joka koko ajan on myöhemminkin ollut miehensä tukena ja jonka nimi on osuustoimintaliikkeemme historiassa säilyvä miehensä nimen rinnalla.

Kaikkialla Suomen osuustoimintaliikkeessä näkyvät Hannes Gebhardin työn jäljet ja koko liikkeeseen hän on luonut henkensä leiman. Hänen asemansa puheena olevalla alalla oli herättäjän, innostajan, järjestäjän, koulumestarin ja kasvattajan. Lukemattomat ovat hänen tässä tarkoituksessa laatimansa kirjat, lentolehtiset, kirjoitukset ja kirjeet sekä pitämänsä esitelmät, luennot ja puheet, muusta työstä puhumattakaan. Hän oli m. m. tämän lehden, samaten kuin Pellervo-lehden perustaja, pitkäaikainen päätoimittaja ja verrattomasti huomatuin kirjoittaja, pitkät ajat molemmille niille kaikki kaikessa. Aivan erityisesti liittyy hänen nimensä maamme osuuskassaliikkeeseen, jonka johdossa hän senkin jälkeen, kun hän v. 1918 oli eronnut Pellervo-Seuran puheenjohtajan toimesta, Osuuskassojen Keskuslainarahaston ja Keskusliiton toimitusjohtaja muodollisestikin oli kuolemaansa saakka.

Gebhardin työ -Suomen osuustoimintaliikkeen hyväksi on jo sinänsä yhden miehen suorittamaksi harvinainen suurtyö. Mutta hänen hehkuva ja aloitteista rikas henkensä ei tyytynyt tähän; hänen harrastuksensa ja toimintansa käsittivät, niinkuin jo on mainittu, maaseudun yhteiskunnallisen kysymyksen koko laajuudessaan. Hän se varsinaisesti toi agraaripolitiikan erityisenä tutkimusalana ja tieteenä maahamme. Hänen työllään n. s. tilattoman väestön alakomiteassa on ollut perustava ja kauas kantava merkitys kaikille myöhemmille maaseutua koskeville yhteiskunnallisille uudistuksille. Eräissä näissä uudistuksissa hän on itse ollut aloitteentekijänä ja suunnittelijana ja useimmissa muissa joko suorastaan ratkaisevalla tai ainakin paljon merkitsevällä tavalla mukana. Mainittakoon vain maataloustilastomme uudistaminen, vuokra-alueiden itsenäistyttäminen, kruununmaiden asuttaminen, puutavarayhtiöiden maanhankinnan rajoittaminen, korkeimman maatalousopetuksen järjestäminen, maatalouskoulu-, maanviljelyslyseo ja pienviljelijäneuvojaopintokysymys y. m. Niinikään hän oli aina monella tavalla mukana maanviljelijäin ja maatalouden etuja ajamassa vapaan kansalaistoiminnan alalla. Erityisen huomattava oli hänen vaikutuksensa m. m. sotavuosina rajahinta-, y. m. silloin polttavissa kysymyksissä. Pääasiassa hänen aloitteestaan silloin myös maanviljelijät tuottajina järjestyivät, perustaen Maataloustuottajain Keskusliiton.

Viimeisenä. Gebhardin suurista toimenpiteistä on erityisesti mainittava, pienviljelijäin järjestäytyminen. Hän teroitti aina sitä seikkaa, että sitten kuin tähän maahan oli syntynyt uusi satatuhantinen pienviljelijäluokka, oli jatkuvasti pidettävä huolta siitä, että itsenäistynyt pienviljelijäluokka pääsee taloudellisesti ja henkisesti vaurastumaan, sillä muuten siitä ei Me yhteiskunnalle sitä tukea ja elinvoiman lisäystä kuin oli odotettu. Sen keskuudessa oli saatava aikaan samanlainen herätys ja nousu kuin osuustoimintaliikkeen alkuaikoina saatiin silloisen pien- ja keskikokoisten viljelijäin keskuudessa. Siitä syystä Gebhard, ollessaan vuosina 1918 - 1919 valtion tehtävissä ulkomailla, ryhtyi ehtymättömällä tarmollaan tutkimaan pienviljelijäkysymystä meillä ja muualla ja julkaisi v. 1922 näiden tutkimusten tuloksena laajan teoksen pohjoismaiden pienviljelysoloista. Samalla hän ryhtyi ajamaan meikäläisten pienviljelijäin järjestäytymistä, jonka tuloksena oli Pienviljelijäin Keskusliiton syntyminen satoine paikallisyhdistyksineen. Itse hän kuolemaansa saakka oli mainitun keskusliiton johtokunnan puheenjohtajana, ja hänen johdollaan tämä järjestö on saanut pienviljelijäin keskuudessa aikaan varsin huomattavan nousun ja hedelmällisen pyrkimyksen jatkuvaan kehittymiseen.

Professori Gebhard nautti, paitsi kotimaass'a, myöskin ulkomaiden johtavissa maatalous- ja osuustoimintapiireissä suurta arvonantoa. Niinpä hän eli toisena niistä asiantuntijoista, joille Kansainliitto kolme vuotta sitten jätti tehtäväksi antaa lausuntonsa Bulgarian osuustoimintaoloista ja laatia suunnitelman niiden järjestämiseksi osittain uudelle kannalle.

Gebhard oli taistelijaluonne. Hänessä asui vastustamaton sisäinen pakko käydä kaikkea sellaista vastaan, mitä hän piti epäkohtana tai vääränä. Ja kun hän ryhtyi taisteluun, ryiitäsi hän eteenpäin täydellä voimalla ja iskuja antaen. Hän tahtoi saada "liikkeelle hitaammatkin aivot". Hän oli pelkäämätön ja suorasukainen totuuden puhuja, joka ei välittänyt ihmisten arvosteluista eikä puoluenäkökohdista, kun oli kysymyksessä taisteleminen .sen puolesta, mitä hän piti oikeana ja totena. "Henkilö", sanoi hän monesti., "joka ahkerasti heiluttaa kirvestä, voi tosin silloin tällöin iskeä kiveenkin. On kuitenkin tärkeämpää, että kirves heiluu, kuin että sen kiveen sattumisen pelosta annetaan raukkamaisesti pysyä hiljaa ja epäkohtien rauhassa jatkua."

Hannes Gebhardin voimakas ja pelkäämätön ääni on lakannut kuulumasta. Mutta hänen työnsä ja muistonsa elävät kansansa, etenkin maaseutuväestön ja aivan erityisesti osuustoimintaväen keskuudessa. Tämä muisto samalla velvoittaa. Se velvoittaa jokaista meistä, millä paikalla osuustoiminnan työsaralla itsekukin lienemmekin, tekemään yhteisvoimin parhaamme suuren vainajan työn jatkamiseksi ja pitämään kunniassa sekä, noudattamaan niitä yleviä periaatteita, joita hän aina niin väsymättömästi teroitti.

| Sivun alkuun |