Vuosi 1949, nro 9-10

 Kirjoittanut Harri Rautavaara

Meijeritoimintamme nykyhetken rationalisoimispyrkimyksiä

Suomen maanviljelijät ovat osuustoiminnan 50-vuotistaipaleella luoneet voimakkaan osuustoiminnallisen meijerijärjestön. Sen perimmäisenä tarkoituksena on parhaalla tavalla järjestää meijeritalous niin, että saavutetaan kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa paras mahdollinen hinta ja että tämän toiminnan jatkuvaisuus voidaan ylläpitää.

Tämä on ja tulee meijeritoiminnan kaikissa vaiheissa olemaan tavoiteltava päämäärä. Toteuttamismuodot ovat aikojen kuluessa vaihdelleet. Tällä hetkellä on edessämme, sodan ja säännöstelyn epänormaalien olojen päätyttyä, meijeritalouden jälleenrakentaminen. Epänormaalit olosuhteet eivät ole lamauttaneet meijerijärjestöämme, kuten tapahtui edellisen maailmansodan jälkeen. Organisatorisessa mielessä olemme kuitenkin polkeneet paikallamme ja teknilliset laitteemme ovat rappeutuneet. Parastaikaa on kuitenkin käynnissä- melkoinen jälleenrakentaminen, joka näyttää

Meijerikkö ja meijeriliiton edustaja kerman hapattamista rationalisoimassa.

vuodesta toiseen tehostuvan. Meijerijärjestössä on nyt kiireen aika. Kysymykset, miten uusinnat ratkaistaan ja mitä milloinkin on viisainta tehdä, ovat meijerimme elämässä nyt jokapäiväisiä.

Näissä oloissa tulee esiin rationalisoiminen. Sitä on meijerijärjestössä jo kauan harjoitettu, vaikka sitä ei 'ole tällä muodikkaalla nimellä mainittu. Kun nyt kuitenkin lyhyessä ajassa tullaan paljon tekemään, tullaan myös tekemään paljon erehdyksiä, jollei kaikenlainen jälleenrakennuksemme perustu suoritettuun pätevään tutkimukseen.

Erilaisten menetelmä- ja teknillisten uudistusten toteuttaminen teknillisten ja taloudellisten tutkimustulosten pohjalla on rationalisoimista. Summittainen "sormenpäätuntuman" käyttö meijerien kehittämisessä ei ole sitä.

Meijeritoimintamme rationalisoinnissa voimme erottaa kaksi eri porrasta, sen, joka käsittää meijeritalouden yleisen järjestelyn, meijerien suuruuden ja niiden tuotantosuunnan sekä portaan, joka selvittää ja toteuttaa meijerin sisäisen tuotantotoiminnan teknillisessä ja liiketaloudellisessa mielessä.

Käytännöllistä rationalisointia suoritettaessa on tämän tästä törmätty yleistä järjestelyä koskeviin ongelmiin. Ruotsin meijeritalouden voimakas organisatorinen rationalisointi on sitten esimerkkinä avannut silmämme huomaamaan, että toimintamme järkeistämistä on toimitettava avarampien mittapuiden mukaan kuin mitä yksityinen meijeri tarjoaa. Järjestelmän tehottomuus, pääasiassa meijerien pienuus näyttää usein olevan teknillisen edistyksen esteenä. Siitä ovat maamme monen monet pienet teknillisesti ja taloudellisesti vajavaisesti varustetut ja heikkoja maitotilejä maksavat meijerit eittämättöminä todistajina. Kääpiömeijereissä on varsin vaikea käytännössä toteuttaa niitä edistysaskeleita, jotka bakteriologia, kemia, fysiikka ja liiketaloustiede ovat saavuttaneet. Seurauksena on ollut, että rationalisointi on jäänyt ja jää näissä meijereissä suorittamatta ja niiden taloudelliset tulokset jäävät huonommiksi kuin isojen elinkykyisten meijerien.

Tämän selvästi havaittuaan on meijerijärjestö viime vuosina suorittanut melkoisessa määrin esitutkimuksia, joihin meijerikeskityksen tulee perustua. Joskus ilmenevästä vastustuksesta huolimatta on näiden tutkimusten nojalla jo voitu käytännössä saada aikaan pienten meijerien yhtymistä elinvoimaisiksi yksiköiksi. Monia yhtymissuunnitelmia on vireillä. Vähitellen aletaan huomata, miten miljoona toisensa jälkeen tuhlataan ja miten tärkeätä on, että ei suoriteta teknillisiä uudistuksia meijereissä, joilla ei ole edellytyksiä palvella karjanomistajia riittävän tehokkaasti.

Keskityssuunnitelma perustuu tarkkaan taloudelliseen selvitykseen. Jollei tällaista suoriteta, saatetaan ryhtyä taloudellisiin uhrauksiin, jotka jo lähitulevaisuudessa osoittautuvat onnettomiksi.

Käytännössä käsittää keskitysmahdollisuuksia ja -menettelyä koskeva t a l o u d e l l i n e n
s e l v i t y s useita vaiheita, joista tärkeimpiin puutun seuraavassa lähemmin.

M a i d o n t u o t a n n o n j a k a u t u m i e n käsiteltävän alueen eri osille selvitetään eri lähteiden avulla ja piirretään maidon tuotantotiheyttä kullakin paikkakunnalla osoittava kartta. Tästä siis ilmenee, missä ja miten paljon maitoa tuotetaan yli kotikulutuksen. Samalla selvitetään, miten tuotanto jakautuu eri. vuodenajoille. Suurempien valmistelu- tai toteuttamisvaiheessa olevien kuivatus- tai muiden tuotantosuhteita, olennaisesti tulevaisuudessa muuttavien toimenpiteiden tunteminen on omiansa selventämään suunnitelmien ratkaisua.

T i e o l o s u h t e i l l a on hyvin suuri merkitys keskitystä toteuttaessa. Niiden selvitys käsittää teiden laadun, aurausmahdollisuudet, pysähtymispaikat mahdollisessa maidonajossa, sillat, lautat ym.. Edelleen on tutkittava mahdollisuudet aikaansaada kuljetusta helpottavia yhdysteitä. Maidonkuljetusta koskevia taloudellisia seikkoja on maassamme rationalisoimismielessä jo selvitetty usean meijeriliiton koko alueella ja niiden perusteella on voitu suorittaa yleissuunnitelmia kokonaisten maakuntien meijeritoiminnan keskitystä silmällä pitäen.

Keskittäminen ei ole kuitenkaan vielä. selvä sillä, että tiedetään, missä maito tuotetaan ja minne se minkin suuruiselta alueelta on huokeimmin kuljetettavissa. Suunnitellun keskitetyn meijerin sijainti on saatava sellaiseksi, että varsinainen valmistus siinä onnistuu. Tontin tulee olla sopiva, puhdasta kylmää vettä pitää olla runsaasti saatavissa, hyvät viemärit on voitava kaivaa, juustonvalmistuksen yhteyteen on voitava perustaa sikala jne. Kaupalliset ja hallintosuhteetkin ovat usein voimakkaita meijerin sijoitukseen vaikuttavia tekijöitä.

Keskityssuunnitelman vaikeimpia vaiheita on kysymys siitä, mitä seudulla jo olevilla yhdistettävillä meijereillä tehdään. Suunnittelija taipuu mielellään käyttämään hyväkseen sitä, mikä jo on rakennettu. Jos niin voidaan tehdä, saatetaan säästää paljonkin, mutta kysymystä on katsottava pitkällä tähtäimellä ja rohkeasti luovuttava sellaisesta jo valmiistakin, mikä ei näytä edulliselta.

Monen erilaisessa taloudellisessa asemassa olevan ja erilaisin laittein varustetun meijerin taloudellinen yhdistäminen -saattaa vaatia paljon kokouksia ja puheenvuoroja. Toimettomaksi jäävän omaisuuden vastainen käyttö ja meijerien taloudellinen yhdistäminen on niinikään perustettava yksityiskohtaiseen taloudelliseen suunnitelmaan. Näitä linjoja noudattaen on meijerikeskitystä maassamme suoritettu. Monet keskityssuunnitelmat ,odottavat parhaillaan selvittäjäänsä.

Parantaakseen mahdollisuuksiaan palvella jäseniään ovat meijerit viime aikoina suunnitelleet y h t e i s t e n j u u s t o l o i d e n, jopa pesuloidenkin perustamista. Teknillisesti tämä on yksinkertaisesti toteutettavissa. Organisatorisessa mielessä nousevat kuitenkin vakavat ongelmat suunnittelijan eteen. Yksityisen meijerin varsin itsenäisestä toimintatavasta johtuu, että on alunperin pyrittävä paljon kiinteämpään yhteistoimintaan kuin yleisesti on ajateltu. Tulevassa rationalisoinnissa tulee pienmeijerien hallinnollisella yhtymisellä ja yhteisillä hinnoilla olemaan merkityksensä. - ainakin väliasteena siirryttäessä suurempiin yksikköihin.

Kun meijeritaloutta puhtaasti valmistusteknillisessä ja taloudenhoidollisessa mielessä rationalisoidaan, tulee tavallisesti kysymys meijerin suuruudesta voimakkaasti esiin. Monet tekniikan ja talouden edistysaskeleet jäävät auttamattomasti

toteutumatta pienimmissä meijereissämme. Suurelta osaltaan alle 1 milj. kg maitoa vuodessa vastaanottavat pienmeijerimme ovat kykenemättömiä hankkimaan itselleen nykyaikaista meijerikoneistoa . Jos ne sen jotenkin saavat hankituksi, ei niillä useinkaan ole mahdollisuutta täysin hyötyä niiden työtä ja ainetta säästävästä tai laatua parantavasta vaikutuksesta.

Meijeritoiminnan keskittäminen on rationalisoinnin eittämättä tärkein tehtävä. Sillä saavutetaan jo sinänsä suuria säästöjä, mutta toteutettuna se antaa edellytykset meijerien sisäisen toiminnan tehokkaalle järkeistämiselle.

Rationalisoinnin toinen porras on mainittu s i s ä i n e n r a t i o n a l i s o i n t i: meijeritekniikan ja taloudenpidon tehostaminen. Tieteen edistyminen tekee mahdolliseksi kehittää menetelmiä, joilla olevia olosuhteita meijereissä tutkitaan. Sen jälkeen voidaan parantaa menettelytapoja ja välineitä ja suunnitelmallisella järjestelyllä käyttää hyväksi tuotannon tekijöitä entistä taloudellisemmalla tavalla. Katsoisinkin sisäisen rationalisoinnin käsittävän seuraavat kolme vaihetta:

a) t u t k i m u k s e n,

b) m e n e t e l m i e n  j a  l a i t t e i d e n  u u s i n n a n  sekä

c) u u s i n t o j e n  t a r k i s t u k s e n  j a  j a t k u v a n  t a r k k a i l u n.

Meijerien varsinaisen tuotantotoiminnan rationalisoimisessa kulkevat mainitut kolme vaihetta rinnakkain. Tutkimus kulkee omaa tietään, sitä harjoittavat tutkimuslaitoksemme ja meijerien teknillinen ja taloudellinen neuvontajärjestö.

Viimeksi mainitun tehtäväksi jää tuoda esille ne ongelmat, jotka kulloinkin pitäisi saada ratkaistuiksi, ja sen tehtävänä on yhdessä meijerien kanssa suunnitella menetelmien ja. laitteiden uusinta sekä jatkuvasti tarkistaa ja kehittää sitä, mikä jo on saatu parannetuksi.

Tutkimuslaitosten toimesta saavutetuista tekniikkaa edistävistä tuloksista mainittakoon tässä Valion laboratorion kehittämä menetelmä emmentaljuuston valmistustekniikan varmentamiseksi. Kansanomaisesti sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että AIV-rehulla tuotetusta maidosta nyt kyetään valmistamaan tahkojuustoa. Voinvalmistustekniikkaa on lähinnä Valion, meijeriliittojen, Yliopiston maitotalouslaitoksen ja Valtion maitotalouskoelaitoksen toimesta selvitetty niin paljon, että on olemassa tieteellinen pohja voinvalmistusprosessin rationalisoimiseksi erilaisissa olosuhteissa.

Maidon kuljetus, joka on meijerikeskityksen arimpia kohtia ja yleensä meijerin suurin kustannuslaji, on kipeästi kaivannut rationalisointia. Olemme jo saamassa selville, mikä kuljetuksissa maksaa ja miten käytännöllisessä kuljetustaktiikassa voidaan arvioida ajolinjan kustannusta. On osoittautunut, että meijerikeskityksen aiheuttamat pitemmät kuljetusmatkat eivät merkitse vastaavaa kustannuksen nousua. Kuljetukseen käytetty aika näyttää olevan tärkein kustannustekijä. Meijerin jokapäiväistä kuljetustensa taloudellista arviointia varten on myös jo olemassa tutkimukseen perustuvat säännöt. Kuljetusvälinetekniikan suhteen me kuitenkin tunnemme vasta tärkeimmät perusteet. Kuljetusten tehostamisen esteenä on usein pienen meijerin liiaksi rajoitetut mahdollisuudet. Meijerien sisäisten kuljetusten selvittämiseen ei ole maassamme vielä lainkaan ryhdytty. Ulkomailla nähdyt laitteet kuitenkin osoittavat, että meillä tässä suhteessa on vielä varsin paljon rationalisoitavaa.

Joitakin vuosia sitten ryhdyttiin selvittämään meijerien lämpö- ja voimataloutta. Meijerijärjestö on suorittanut useissa sadoissa meijereissä tätä kysymystä koskevia tutkimuksia ja tarkkailua. Näiden avulla on niissä meijereissä, joissa se on ollut tarpeen, voitu ryhtyä menetelmä- ja laitteenuudistuksiin. Osaltaan niitä on jo toteutettukin. Meijerien lämmönkäytön tutkiminen ja rationalisoiminen on parhaillaan meijeriliittojen toimesta käynnissä koko maassa.

Lämmönkäyttöön liittyvä kuuman veden kulutus on tutkimuksen kohteena. Tulokset tuntuvat osoittavan, että höyryvoimaisissa meijereissä käytetään runsaammin kuumaa vettä kuin sähkövoimaisissa. Lämpö meijerissä kulkee melkein yksinomaan veteen sisällytettynä ja rationalisoidulla vedenkäytön järjestelyllä voidaan näissä tapauksissa huomattavasti säästää lämpöä - ja polttoainetta.

Höyryvoimaisissa meijereissä voimakysymys liittyy lämpökysymykseen, sähkövoimaisissa se on joutunut erikoistutkimuksien kohteeksi. Nämä sekä lämpötaloustutkimukset ovat olleet perustana edistettäessä meijerien erien sähköistystä. Voimeijereissä on kirnuamisprosessin sähköistäminen osoittautunut hyvin taloudelliseksi toimenpiteeksi. Sähkövoiman yleistyessä ja sen saannin varmistuessa ovat meijerit hyvin halukkaasti siirtyneet kokonaan sähkön käyttöön ja jättäneet höyrykoneensa seisomaan. Jos meijerin yhteydessä toimii mylly tai muu runsaasti voimaa mutta vähän lämpöä kuluttava laitos, on sähköistyksellä saavutettu suuria taloudellisia säästöjä.

Hyvän taloudellisen tuloksen saavuttaminen, rationalisoinnin päämäärä, edellyttää meijerissä kaikkien valmistusprosessien seuraamista tuotteiden laatua parantavassa mielessä. Kun ilmenee laatuhäiriöitä, ne on nopeasti saatava poistetuiksi. Meijereissä on usein karvaastikin koettu, että minkäänlainen summittainen puoskaroiminen ei poista laatuhäiriöitä. Jotta erilaisten "kahvinporokonstien" sijaan voitaisiin kulloinkin suorittaa kunnollinen leikkaus, on sairaan tuotantoprosessin kaikki vaiheet tunnettava. Tässä vaiheessa rationalisointi käsittää jatkuvan valmistustarkkailun ylläpitämisen. Tällä tarkoitetaan sitä, että prosessin tapahtumat ja olosuhteet tutkitaan kemiallisesti, fysikaalisesti ja bakteriologisesti. Yksinkertaisena ja tehokkaana on valmistustarkkailu ollut meijereissämme jo pitkät ajat käytännössä, mutta niiden monipuolistuessa se on saamassa tieteellisemmän luonteen. Suurissa meijereissä on mahdollisuus järjestää perusteellinen valmistuksen tarkkailu, pienissä yksiköissä se on hyvin työlästä. Valmistustarkkailu antaa pohjan laadun parantamiselle, mutta se on omiaan estämään myös valmistusprosessin taloudellisia tuloksia koskevat häiriöt. Eräissä suhteissa se on ohjetta antava myös koneistojen ja laitteiden tarkoituksenmukaisuutta arvosteltaessa.

Teollisuuden rationalisoinnissa kiinnitetään erikoisen suuri huomio työvoiman säästämiseen. Meijeritoimessa olemme tässä suhteessa vielä aivan alussa. Kuljetusten, lämpö- ja voimatalouden ja tuotantoprosessien rationalisoinnissa on tosin "sivutuotteena" syntynyt työnsäästöä, mutta työn kulkua prosesseissa ei ole kuin nimeksi alettu selvittää. Meijerityön luonnetta koskeva tutkimus on saatu viime keväänä alulle. Sen tulokset eivät ole vielä tiedossa, mutta voidaan aavistaa niiden tuovan entistä selvemmin esille sen, että pienmeijerijärjestelmämme tuhlaa tavattomasti työvoimaa ja että tätä tuhlausta on varsin vaikea estää. Arvelen näiden tutkimuksien ensi sijassa selvittävän meijerityön luonteen. Saatuamme sen selville voimme katsoa, mitä tehtäviä varsinaisilla työn tutkimuksilla on Suomen meijereissä. Suurissa laitoksissa niillä on jo osoittautunut olevan tärkeä sijansa rationalisoinnissa esitutkimuksina ja niiden perusteella suoritettujen uudistusten tarkistuksessa.

Kun meijerin rationalisointia näin laajassa mielessä käsitellään, ei voi unohtaa yleiseen taloudenhoitoon ja laskentatoimeen kohdistuvaa tehostusta. Olemme meijerijärjestössä selvittäneet meijerien taloudenhoidon perusteita, taloudellisten tulosten määrittelyä, niiden vertailua, kustannuslaskelman perusteita ja taloudellista kaytöntarkkailua. Kolmen vuoden aikana on tutkimustemme tuloksia sovellettu käytäntöön; ja tällöin on tultu huomaamaan, että meillä tosiaan on puuttunut mahdollisuus käyttää vanhan hyvän kirjanpitomme antamia tuloksia hyväksemme ja että aikaisemmat kustannusarviointimme joskus ovat olleet jopa harhaanjohtavia.

Mutta taloudellisten saavutusten syitä on samalla voitu ryhtyä selvittämään. Nämä taas ovat yhtäpitävästi teknillisen rationalisoinnin kanssa voimakkaasti tukeneet käsitystämme pienten meijerien yleisestä elinvoiman puutteesta. Kun me nyt ryhdymme rappeutuneita meijereitämme jälleenrakentamaan, ei meidän sovi tätä missään vaiheessa, ei keskityssuunnitelmissamme eikä meijereitä teknillisesti uudistaessamme, unohtaa.

Sana rationalisointi kalskahtaa komealta ja vaikuttavalta. Kun jokin tuotannonala mielestämme näyttää menevän huonosti, tartumme tähän uuteen taikakeinoon. Rationalisointi ei kuitenkaan suo meille mitään kevyesti kuljettavia oikoteitä. Se käsittää vain vanhoja koettuja menetelmiä ja pyrkii saamaan uudistukset perustumaan kriitilliseen tutkimukseen. Ja onnistuakseen se niinkuin kaikki edistäminen vaatii suorittajiltaan paljon älyä ja työtä.

| Sivun alkuun |