Vuosi 1984, nro 1

 Kirjoittanut Jukka Jääskeläinen, kuva Rauni Konsti-Ojanen

Maatalousministeri Toivo Yläjärvellä on rohkeutta lähteä asettamaan monet maatalouspolitiikkamme vanhat teesit kyseenalaisiksi. Hän haluaa että tavoitteista ja niiden perusteluista keskusteltaisiin ja haettaisiin uusia, uusiin tilanteisiin soveltuvia toimintamalleja.  Ohessa onkin paljonpureksittavaa osuuskuntien hallintomiehille. Yäjärvi korostaakin ettei hänellä ole valmiita vastauksia, ne kuuluu hallintomiesten ja maaseutuväen ensin pohtia.

Toivo Yläjärvi. Kuva Rauni Konsti-Ojanen

Maatalousministeri Toivo Yläjärvi ei lähde toistamaan jo vuosikaudet esitettyjä teesejä ylituotannosta, viennistä, työllisyydestä ja maatalouspolitiikan tavoitteista, Päinvastoin hän - kenties jo luonteensa mukaisesti - kysyy ja asettaa kyseenalaiseksi monet tähänastiset jo myyteiksi muodostuneet väittämät. Vanhoista hokemista saattaa tulla tilanteen muututtua maataloudelle itselleen vain taakka. Niitä toistetaan vaikkei aina edes itse uskota. Se on sitä mytologiaa jonka ruotimista Yläjärvi toivoisi maatalousväestön laajemminkin pohtivan.

Myyttien murskajaiset

Yläjärven perustoive on, että vaikeistakin asioista voitaisiin keskustella ilman että se heti koettaisiin maaseudun vastaiseksi. Varovaisena - ja kenties edeltäjiensä kokemuksia seuranneena - Yläjärvi esittää mieluummin kysymyksiä ja sanoo, ettei hänellä ole suinkaan valmiita vastauksia: ne on vain puitava valmiiksi. Sitten vasta on ministerin vuoro taas astua esiin.

"Lähes aina maatalouspoliittisissa ratkaisuissa törmätään siihen, mitä vaikutuksia suunnan valinnoilla on maaseudun asuttuna pitämiselle. Se on ollut lähtökohtana miettimättä lainkaan, pystytäänkö sitten harjoittamaan sellaista maatalouspolitiikkaa, että se turvaisi Myös viljelijäväestön tulotason."

"Jos asuttuna pitämisen vaatimus on keskeinen, on kysyttävä, kyettäisiinkö se hoitamaan muun talouspolitiikan keinoin siten ettei asuttuna pitäminen tapahtuisi viljelijöiden tulotason kustannuksella."

Viljelijän kannalta maaseudun asuttuna pitämisellä on keskeinen inhimillinen merkitys. Mutta jos asutus on huvennut jo niin vähiin ettei sillä enää pystytä ylläpitämään peruspalveluita - mitä silloin merkitsisi, jos se asutus vielä jonkin verran harvenisi - viljelijän toimeentulon ja elämisen edellytysten kannalta, kysyy Yläjärvi.

Elinvoimaa maaseutupolitiikalla

Kun maataloudessa nyt joudutaan tinkimään määrällisistä tavoitteista, silloin rinnalle joudutaan ottamaan korvaavana tavoitteena maaseudun muu kehittäminen. Maatalouspolitiikka on pystyttävä kytkemään yhteen maaseutupolitiikan kanssa, sillä muutoin maaseutupolitiikan harjoittaminen tapahtuu viljelijöiden elintason kustannuksella, varoittaa Yläjärvi.

Jos Urosen toimikunnan esittämä tavoite 150-160 000 aktiivitilasta vuonna 1990 pystytään toteuttamaan, ollaan onnistuttu asuttuna pitämisen osalta mahdottoman hyvin, arvioi Yläjärvi.

Voimapolitiikasta konsensukseen

Viljelijäväestö ei voi myöskään rakentaa maatalouspolitiikkaa ikuisen päälle sen varaan, että keskustapuolueen päälle hiiliä kasaten ja tämän puolueen keskeisen aseman avulla puolue pystyisi runnomaan lävitse viime kädessä hallituskriisillä uhaten ja kannatuksensa kasvun uhraten viljelijöiden haluamat asiat. Hallituskriisin uhkaan vetoamisellakaan ei ole enää sellaista painoa kuin aikaisemmin.

Voimapolitiikan varaan ei siis etujen ajamista voi kansanvallassa luottavaisena rakentaa. Maatalousväestöä on enää äänestäjistä 11 prosenttia. Yli tuon suhteellisen osuuden on viljelijä-äänestäjiä vain keskustapuolueella, SMP:lläkin vain tuo keskiarvo-osuus 11 %.Hupeneva viljelijäväestö tarvitsee nykytilanteessa kaikkein eniten ei-viljelijä-ääniä tuekseen, muistuttaa Yläjärvi.

Monen maatalouspoliittisen ristiriidan taustana onkin hänen mielestään taktinen asetelma, jossa ristiriitoja luomalla keskustapuolueelle on pyritty painamaan sellaista korostunutta agraarileimaa mitä sillä ei enää tosiasiassa ole vuosiin ollut ja jottei se pääsisi lisäämään kannatustaan.

Yläjärvi peräänkuuluttaakin maatalouspolitiikassa pyrkimistä konsensukseen, jossa kaikki kansalaispiirit olisivat yksimielisiä sen tavoitteista. Sellaiseen on meillä päästy jo monella muulla alalla; mm. ulko- ja talouspolitiikassa. Maatalous- ja metsäpolitiikassa tähän konsensukseen ei ole vielä jostain syystä päästy.

"Muuttunut yhteiskunnallinen rakenne on otettava huomioon: omat esitykset on kyettävä perustelemaan, on kyettävä neuvottelemaan ja vakuuttamaan myös muut väestöryhmät."

Myöskin maatalouden saamaa tukea valtion budjetissa on lähdettävä tarkastelemaan tätä vähenevää väkimäärää vasten. - Vaikka maatalouden saama osuus on suhteessa pienentynyt, niin myös pieni on jo väestön osuuskin.

Turha tuudittautua tullisuojien taa

Suomen elintarviketuotanto on tarkoin suojattu kansainvälisen hintakilpailun ulkopuolelle. Suoja on luotu ensi sijassa tuontimaksuilla ja tulleilla sekä määrällisillä rajoituksilla.

Silti meillä ei voida tuudittautua siihen, että tilanne jatkuisi aina vain yhtä suojattuna. - Vaikka ulkomaiset tuotteet ja kansainvälinen hintataso eivät suoraan tunkisikaan markkinoillemme, ne kuitenkin vaikuttavat poliittisen päätöksenteon ilmapiiriin. Kansainvälisillä markkinoilla tapahtuvat muutokset tulevat läpi tuontisuojan vaikuttaen meillä tehtävään päätöksentekoon. - Paineet käyvät niin suuriksi, että ne vaikuttavat tuonti- ja tullisuojasta riippumatta, sanoo Yläjärvi ja viittaa kotieläintuotannossa ympäri Eurooppaa vallitsevaan ylituotantotilanteeseen. Ylituotannon ratkaisuiksi ovat lähes joka maassa syntyneet samantyyppiset mallit tuotannon kiintiöimisineen, vaikka tavarat eivät olekaan tulleet yli rajojen.

"Kyllä kansallinen turvallisuusajattelu hyväksyy yleisesti omavaraisuuspyrkimyksen tietyn riskimarginaalin puitteissa. Mutta sen riskimarginaalin vetämistä miten pitkälle hyvänsä ei ilmeisestikään hyväksytä."

Elintarvikealallakin on Yläjärven mukaan vähitellen varauduttava siihen, että kansainvälinen kauppa ja vaihdanta tulee ajan myötä lisääntymään.

Idänkauppa takaa markkinat, ei tuottajahintaa

Idänkauppa on nostettu yhdeksi ylituotannon perusteeksi. Mutta sekään ei suojaa meitä kansainvälisiltä hintatason muutoksilta: pitkällä tähtäimellä Neuvostoliiton vienti asettuu kansainväliseen hintatasoon, muistuttaa Yläjärvi. Idänkauppa on ollut meille erinomainen viennin varmistaja, jolla vaikeissakin tilanteissa on kyetty turvaamaan menekki.

"Idänkauppa jättää kuitenkin jäljelle valtion vientitukivarojen ongelman eikä se ole näin vahvistamassa tuottajien tulotason turvaamista", muistuttaa Yläjärvi.

Suurennuslasin alle

Pohtimisen aihetta on Yläjärven mielestä myös osuuskuntien nykyisessä asemassa. Maatalousministeri arvioi pellervolaisten markkinointiosuuskuntien hoitaneen varsin hyvin jalostustoiminnan ja markkinoinnin. Kohoaminen huomattaviin asemiin on luonut näille osuuskunnille sellaisen aseman, että niiden toimintaa tarkastellaan ulkopuolelta todella tarkoin.

"Niihin kohdistuva kritiikki suurennetaan aina. Pienetkin virheet näyttävät silloin erityisaseman tuomalla suurennuslasilla moninkertaisilta. Virheet, jotka esimerkiksi investoinneissa hyväksyttäisiin muussa yritystoiminnassa normaaliin taloudelliseen riskinottoon ja lopputuotteen hintaan kuuluviksi, sellaisia virheitä ei suuren markkinaosuuden osuuskunnissa sallittaisi."

"Osuuskuntien johdolla ja luottamusmiehillä pitäisi olla toimissaan voimakas itsekritiikki. Kriittiset puheenvuorot koetaan kuitenkin liian helposti koko systeemin vastaisiksi vaikka niillä voi olla rakentava päämäärä.

''Osuuskuntien johto kaipaa ennen kaikkea luottamusmiehiltä kriittistä otetta. Se edellyttää kuitenkin, että luottamusmiehillä on riittävästi tietoa jottei arvostelu menisi' haukuskeluksi."

Myytti ruoka-avusta

Maatalouden ylituotantoa on meillä perusteltu myös elintarvikeapuun vedoten. Suoran elintarvikeavun arvostelijoille on annettu turhan helpot aseet siinä, että tässä avussa on lähdetty turhan ahtaasti omista ylijäämätuotteistamme eikä ole suostuttu ymmärtämään vastaanottajamaan vaikeuksia käyttää apua hyväkseen, sanoo Yläjärvi.

Ulkoministeriössä on asetettu toimikunta, joka tutkii elintarvikeapuamme vastaanottajamaiden tarpeiden kannalta. "Jos tietty tuotannon laajuus halutaan ylläpitää elintarvikeavun perusteella, sen on tapahduttava vastaanottajamaiden ehdoilla."

Kehitysavussa ensisijaisena tavoitteena tietenkin on auttaa kehitysmaita itse ruokkimaan oma väestönsä. Silti kehittyneillä mailla tulee edelleenkin olemaan tärkeä osa kehitysmaiden elintarvikeavussa. Kehitysmaat eivät pysty riittävään elintarviketuotantoon vaikka ne käyttäisivät kaikki keinot ruokatuotantoonsa, korostaa Yläjärvi ruoka-avun periaatteiden tärkeysjärjestystä.

Elintarvikeapu korostaakin viennissä viljan ja ennen kaikkea vehnän asemaa. Mutta avun lisääntyvä käyttö edellyttäisi valmiuksien luomista, erityisesti apuun soveltavien varastojen.

Usko tuontivalkuaisen rajoittamiseen

Ylituotannon rajoittamisessa usein toistettu ja vaadittu asia on ollut tuontivalkuaisen rajoittaminen.

"Jos viljelijä on täysin hyväksyttävissä olosuhteissa rakentanut tuotantonsa hyväksyttävästi tuodun tuontivalkuaisen varaan, ja jos se valkuainen häneltä yhtäkkiä otettaisiinkin pois, tämä viljelijä jätettäisiin epäoikeudenmukaiseen asemaan.

"Siinä syyllistyttäisiin yhtä lyhytjännitteiseen maatalouspolitiikkaan mistä valtiovaltaa tähän asti on syytetty." Valkuaistilanteeseen sopeutumiseen on annettava aikaa. Siihen liittyy myös vaikeita laatu- ja tuottavuuskysymyksiä, muistuttaa Yläjärvi, vaikka kannattaakin mahdollisimman pitkälle omavaraista valkuaistuotantoa.

Sitä ruokaa mitä suomalaiset haluavat

Yläjärvi ottaa myös tarkasteluun maatalouspolitiikan roolin ihmisten ravitsemustottumusten ohjaamisessa. Ongelmana on lähinnä se, kuinka pitkälle kuluttajan on sopeutettava kulutustottumuksensa haluttuun maatalouspolitiikkaan.

"Perusolettamuksen pitäisi olla se, että suomalaisen maatalouden pitäisi kyetä omalla tuotannollaan mahdollisimman omavaraisesti toteuttamaan suomalaisten itsensä haluama ruokavalio. "

Kulutustottumuksia ei pitäisi pyrkiä väkivalloin ohjaamaan - sen sijaan hintapolitiikan käyttöön on oltava mahdollisuus. Ihmiset alkavat vain kyllästyä, jos ravintotottumuksia yritetään väkisten vääntää maatalouspolitiikan holhoavaan otteeseen, varoittaa Yläjärvi.

| Takaisin | Sivun alkuun |