Vuosi 1985, nro 3

 Kirjoittanut Seppo Rantanen

Perinteinen osuustoiminta ja uusosuustoiminta ovat toistensa täydentäjiä

Perinteisen osuustoiminnan lippulaivoja uusosuustoiminta ei heilauta. Mutta pienet yksilölliset purret saavat talouselämän pinnan kuumasti  väreilemään.  Uusosuustoiminta on yltänyt muotisanasta seminaariasteelle. 
Muuttuva osuustoiminta -seminaarin ajatuksista kirjoittaa  Seppo Rantanen.

Perinteinen osuustoiminta on saanut rinnalleen haastajan uusosuustoiminnan. Näiden kahden suhteesta ja yhteistyömahdollisuuksista keskusteltiin Helsingin Yliopiston Osuustoimintaosaston järjestämässä seminaarissa Helsingissä toukokuun alussa.

Kannanottoja puolesta tai vastaan ei pääasiassa perinteistä osuustoimintaa edustava seminaariyleisö esittänyt. Se kuvastanee suhtautumista: ollaan varovaisesti kuulolla.

FRAASI

Uusalkuilset sanat ja toiminnot viehättävät tämän vuosikymmenen ihmistä.

Puhutaan uuslukutaidottomuudelta, jolla peitetään yhteiskunnan kyvyttömyyttä opettaa. Kehutaan uusperinnettä, jonka juuret ovat vain hieman lähempänä nykyisyyttä kuin eilispäivän perinteen. Uusvanha oli hetki sitten uusinta uutta. Uusuus vain vielä puuttuu.

Taloudellisella yhteistoiminnalla on maassamme vuosisataiset perinteet. Hyvä esimerkki on kaskiyhtiö, jossa osuuden mittana oli kirvesluku - jokainen mies, joka kirveineen oli mukana hakkuutyössä, sai yhtä paljon käsken antamasta hyödystä.

Kaskeaminen on viljelymuotona ja taloudellisena yhteistyömuotona aikaa sitten kadonnut. Kukaan ei kuitenkaan ole vaatimassa uuskaskeamista eikä se kai Metsä 2000 -ohjelmaan oikein sopisikaan. Mikä sitten saa vaatimaan uusosuustoimintaa? Miksi vanha ja hyväksi koettu ei kelpaakaan?

VAIHTOEHTO

"Uusosuustoiminta on viime vuosina useissa läntisissä teollisuusmaissa murtautunut julkiseen keskusteluun ja suunnitteluviranomaisten käsitearsenaalin yhtenä ratkaisuvaihtoehtona työttömyyden, sosiaalipalvelujen kaventumisen ja alueellisen alikehittyneisyyden ongelmiin" kirjoittaa VTT Tapani Köppä.

Uusosuustoiminnan käsitesisältö on kuitenkin epämääräinen. Sen Köppäkin myöntää. Ilmiön

edellisesta merkityksestä ja laajuudesta on vaikea saada oikeaa kuvaa.

Köpän mukaan yksi tarkoittaa uusosuustoiminnalla uudenlaisia yritystoiminnan organisaatiomuotoja. Toinen ymmärtää sen osuuskuntayritysten perustamista uusille toimialoille. Kolmas ymmärtää uudeksi vaihtoehtoliikkeiden piirissä omaksuttuja uusia yhteisöllisyyttä korostavia elämänmuotoja ja paluuta luonnonmukaisiin omavaraisyhteisöihin.

OEDC:ssä teetetyn tuoreen selvityksen mukaan yhteistyöhön perustuvat pienimuotoiset "yhteistyöyritykset", uusosuustoiminnalliset yritysorganisaatiot poikkeavat Köpän mukaan kilpailusektorin yrityksistä siinä, e et taloudellisten tehtävien rinnalla ne tietoisesti täyttävät sosiaalisia tehtäviä. Ne painottavat voimakkaasti työttömyyden tai alueellisen taantumisuhan torjuntaa. Ne suuntautuvat usein tuotteiden tai palvelujen kehittämiseen marginaalitoiminnoissa, joista ei synny markkinavoittoa.

TULKINTA

Uusosuustoiminnalla on Köpän mukaan tulevaisuutta, jos sen eteen tehdään työtä, mutta tietoa ja taitoa puuttuu tai jos niitä on, niin puuttuu mielikuvitusta ja uudistushalua .

Uusosuustoiminnan uuskeskustelua Köppä kärjistää seuraavasti:

Muutamissa keskusvirastoissa (työvoimaministeriö ja sisäasiainministeriön aluepoliittinen osasto) ovat suunnitelmat osittain karanneet kauas käytännön kentän tapahtumien edelle.

Muutamissa muissa keskusvirastoissa (maa- ja metsätalousministeriö, maatilahallitus) tiedetään vanha konsti paremmaksi kuin pussillinen uusia, jos nyt uutta auringon alla voi syntyäkään.

Kunnissa ja kentällä uutta yhteisöä ei tunneta tai vierastetaan kunnon suomalaiselle sopimattomana periksi antamisena, heikkoutena.

julkinen sana nostaa erikoistapauksia esiin kummallisina poikkeuksina tai sotkee muotivirtaukset ja syvällisen yhteiskunnallisten muutosten oireet keskenään.

järjestöteknokraatit vakiintuneissa osuustoimintaorganisaatioissa torjuvat uudet kokeilut ja menettävät etsikkoaikansa.

Harvalukuinen osuustoiminnan tutkijajoukko toistaa kansainvälisissä seminaareissa kuulemiaan tai muualla kirjoitettuja kuvauksia osuustoimintaesimerkeistä sekavassa järjestyksessä ilman minkäänlaista teoreettista tulkintakykyä.

YHTEISTYÖ

Mitä yhteistä perinteisellä osuustoiminnalla ja uusosuustoiminnalla sitten on? Mitä mahdollisuuksia yhteistyöhön?

Helpoin vastaus olisi: Ei mitään.

Pureutuessaan sosiaalipalveluihin uusosuustoiminnan primäärisuhde kohdistuu yhteiskuntaan. Puuttuessaan työttömyyteen työosuuskuntien avulla uusosuustoiminnan primäärisuhde on työmarkkinajärjestöihin - ja valtiovaltaan. Lisäperusteluja yhteistyön vaikeudelle löytyy, kun tarkastellaan perinteisiä ja uusosuustoimintaa rinnakkain. Ne ovat kuin rekka-auto ja polkupyörä tai purjevene ja valtameriristelijä..

Se kulttuuri, jossa uusosuustoiminnan kehittelijät elävät on tyystin erilainen kuin ilmapiiri, ~ossa osuustoiminta on perustettu ja yrityskulttuuri, jossa perinteistä osuustoimintaa nykypäivänä harjoitetaan. Tuottaja-kuluttajaosuuskunnat ovat esimerkki uusista kilpailijoista elintarviketalousalalla. Ne toimivat pienellä alueella, pienillä määrillä. Sellaisilla määrillä, joiden jakelua ei rekka-autolla hoideta.

Perinteisestä osuustoiminnasta on vuosikymmenien mittaan perkaantunut pois paljon turhaa. Rationaalinen ja taloudellisesti kannattava on jäänyt jäljelle. Vanhan säännön mukaan jokaisen yrityksen tulee hoitaa tehtäviä, joissa se on suhteellisesti vahvimmilla.

ESIMERKKI

Kananmunakaupasta löytyy oivallinen esimerkki alueesta, joka tietyissä oloissa olisi voinut luisua uusosuustoiminnan piiriin.

Kuluttajatutkimusten mukaan niin sanotuille maalaismunille löytyi markkina-aukko. Osa kuluttajista halusi kananmunia, joilla olisi pehmeämpi, vihreämpi, 50-luvun maalaispihaa kuopsuttava imago.

Munakunta vastasi kuluttajien haasteeseen. Lattiakanaloissa tuotetuista munista osa pakataan ja käsitellään omalla linjallaan ja myydään kauppakohtaisesti.

Kolmaskin linja olisi mahdollista luoda - ruskeille kananmunille. Kuluttajat siihen ehkä kohta pakottavatkin. Tuottajaosuuskunnan vaikeus vain on se, että perustehtävä - jäsenten tuottamien kananmunien markkinointi

- ei yhtään helpotu Ruskeat munat kyllä menevät kaupaksi, mutta muiden kananmunien kustannuksella. Kokonaismäärä ei kasva.

ILMAPIIRI

"Vain avoimmuuden ilmapiirissä voidaan todelliset arvot, kuten demokraattinen päätöksenteko, muuttaa käytännöksi."

Näin lausui muuan puhuja paaville Hollannissa.

Osuustoiminta on muun yritystoiminnan tapaan kehittänyt ja rationalisoinut toimintana. Suurtuotannon eduista on pyritty ottamaan irti kaikki se, mikä jäsenen hyväksi on saatu.

Muusta yritystoiminnasta osuustoiminnan erottaa jäsenkeskeinen päätöksenteko. ja ainoa missä suurtuotannon etuja ei ole voitu saavuttaa on ollut demokraattinen hallinto - edustuksellista demokratiaa on vaikea fuusioida.

Inhimillisesti ymmärrettävää onkin, että uutta yhteistoimintaa on paikoin kehitetty jo olemassa olevien organisaatioiden päälle.

Metsänhoitoyhdistyksen, maataloustuottajayhdistyksen, maatalousseuran, osuuskuntien, kunnan maatalouslautakunnan, lomalautakunnan ja kylätoimikuntien kummisedäksi on Joroisissa kaavailtu yhteistyötoimikuntaa. Se organisoisi, ohjaisi ja kehittäisi viljelijöiden keskeistä yhteistoimintaa. Se hoitaisi suhteet pitäjätasolla eri järjestöihin ja kuntaan päin.

Syynä ei ole pelkästään oletettu tyytymättömyys nykyiseen toimintaan vaan pikemminkin tyytymättömyys tarpeettomuuteen sekä perinteisen osuustoiminnan ja uusien ajatusten väliseen kultuurieroon.

TYHJIÖ

Tyhjiöön syntyy aina jotain.

Ihminen etsii itselleen tarkoitusta, jonka puolesta uhrautua. Hyvinvointiyhteiskunnan vatsanpuruissa ei olekaan kysymys puutteesta, sairaudesta tai vanhuudesta. Hyvinvointivaltio huolehtii sosiaalisesta turvallisuudesta. Kehittynyt teollisuus kykenee tyydyttämään vaativankin kuluttajan tarpeet. Tämän päivän kärsivä ihminen ei itke köyhyyttään vaan tarpeettomuuttaan.

Noista ajatuksista ei ole kaukana maatalousosuustoiminnan perusjäsen jota ilman tulee tänä ylituotannon aikakautena toimeen yhteiskunta, elintarvikehuolto ja hänen epäilyksensä mukaan kenties vielä oma osuuskuntakin.

Osuustoiminta perustuu jäsenten tarpeeseen. Osuuskunta tarvitsee jäseniään. jäsenet tarvitsevat osuuskuntaansa. Niin kauan kuin tehtäviä riittää, tarve säilyy.

Uusosuustoiminta kumpuaa tarpeellisuuden tarpeesta - halu löytää uusiin arvoihin sopiva tarkoitus saa liikkeelle uusia voimavaroja.

TÄYDENTÄJÄ

Yhteiskunnan suunta on hämärä. Epävarmuus vaivaa ihmisiä. Nuoriso ei luota tulevaisuuteen.

jos nuo väitteet pitävät paikkansa, niin miksi osuustoiminnan suunta olisi selkeämpi kuin suunnat yleensä yhteiskunnassa.

Yhteistoiminta ei ehkä yhteiskunnassamme puutteen ja vaaran vuosien väistyttyä ole ollut kovinkaan suuressa huudossa. Koululaitoskaan ei ole 1960- ja 1970-luvuilla innostanut yhteistoimintaan - parhaiten on pärjännyt pulpetissaan yksin yrittävä. Puutteen vuosina yhteistoiminta oli taloudellinen välttämättömyys. Nykyaika ei henkilökohtaisine tietokoneineen ryhmiä suosi.

Nuorimmat yhteiskuntaan vaikuttavat ikäluokat ovat ehkä alttiimpia yhdessä toimimiseen. ja nuorten arvot ovat tunnetusti aina olleet toiset kuin talouselämässä ja työelämässä vaikuttajien. Siksi kai uusosuustoimintakin saa nuorisosta parhaat kannattajansa.

Uusosuustoiminta on perinteisen osuustoiminnan täydentäjä niillä sektoreilla, missä suurtuotannon etuja ei voida käyttää. Molemmille lienee tilaa niin markkinoilla kuin yhteiskunnassakin.

Vaikka suomalainen hanakasti haukkuukin omaansa ja perustaa ennemmin uuden kuin korjaa vanhaa, niin silti "vanhassa vara parempi, uudessa vaiva suurempi".

 | Takaisin | Sivun alkuun |