Viime vuoden viimeisenä päivänä voimaan tulleella lailla pieniltä ja keskisuurilta osuuskunnilta poistettiin velvollisuus toimintakertomuksen tekemiseen. Samat kriteerit koskevat myös vastaavan suuruisia yksityisiä osakeyhtiöitä. 

Joulukuun 30. päivänä 2004 annetulla lailla osuuskuntalain muuttamisesta muutettiin mm. osuuskuntalain toimintakertomusta koskeva 7 §. Muuttuneen pykälän mukaan osuuskunta saa jättää toimintakertomuksen laatimatta, jos sekä päättyneellä tilikaudella että sitä edeltäneellä tilikaudella on ylittynyt enintään yksi kirjanpitolain 3. luvun 9 §:n 2. momentissa säädetyistä rajoista. 

Nämä rajat ovat:
1. Liikevaihto tai sitä vastaava tuotto 7.300.000 €;
2. Taseen loppusumma 3.650.000 €;
3. Palveluksessa keskimäärin 50 henkilöä.

Vaikka toimintakertomusta ei tarvitse laatia, liitetietoina on esitettävä osuuskuntalain 7 §:ssä tarkoitetut seikat. Näistä pienehköjä osuuskuntia käytännössä koskevia ovat: 
- Esitys ylijäämää tai tappiota koskeviksi toimenpiteiksi 
- Tiedot jäsenten ja osuuksien yhteenlasketuista määristä tilikauden alkaessa ja päättyessä, jos säännöissä määrätään jäsenten lisämaksuvelvollisuudesta ja
- Selostus, jos osuuskunta on ollut vastaanottavana osuuskuntana sulautumisessa. 

Tämä osuuskuntalain muutos liittyy kirjanpitolain muutokseen. Samassa yhteydessä on muutettu myös osakeyhtiölakia siten, että yksityisen osakeyhtiönkään ei tarvitse laatia toimintakertomusta, jos sekä päättyneellä tilikaudella että sitä edeltäneellä tilikaudella on ylittynyt enintään yksi edellä kerrotuista rajoista.

On mielenkiintoista nähdä, luopuvatko pienet ja keskisuuret osuuskunnat laatimasta toimintakertomusta. Saattaa olla, että virallisen toimintakertomuksen laatimisesta luovutaan. Uskottavasti nämä osuuskunnat kuitenkin laativat "epävirallisen" kertomuksen toiminnastaan, jotta jäsenet ja sidosryhmät saavat tietoa siitä, mitä kaikkea osuuskunta on päättyneen tilikauden aikana tehnyt.

Varakkaasta osuuskunnasta 
ei kannata erota

"Osuuskuntamme jäsenmäärä on jatkuvasti pienentynyt. Meitä on jäljellä enää kuusi. Minäkin olen ajatellut erota osuuskunnasta, kun meillä on monenlaisia riitaisuuksia? Voinko niin tehdä?"

Eräänä päivänä tällainen kysymys esitettiin Pellervon Lakipalveluun. Muutamia muitakin samantyyppisiä kysymyksiä on tullut.

Vastaus kysymykseen on helppo antaa. Se on yksinkertainen: Voitte toki erota.
Mutta kysymys panee vastaajan ajattelemaan asiaa vähän laajemmin. Onkohan osuuskunta toiminut kuinka monta vuotta? Montakohan jäsentä siinä on enimmillään ollut? Kuinka monta työntekijää? Onkohan osuuskunnalla varallisuutta ja jos, niin kuinka paljon? Makaavatko jäljelle jäävät muutamat jäsenet tosiasiallisesti ison säästölippaan päällä?

Saattaapa niin olla. Ja jospa saaliin jaossa säilytään, poikkeuksellista tosin, yksimielisinä, niin löytyy keinot, joilla osuuskunnan omaisuus eli rahakirstun sisältö voidaan jakaa näiden muutamien jäsenten kesken.

Kysyjän osuuskunnassa oli riitaisuuksia. Mutta kannattaako kysyjän moisesta syystä erota osuuskunnasta. Etenkin, mikäli sillä sattuu olemaan tuo rahakirstu. - Ei pidä maalata pirua seinälle, mutta eivät kai ne jäljelle jäävät jäsenet ole tarkoitushakuisesti luoneet sellaista ilmapiiriä, joka edistää haluja osuuskunnasta eroamiseen. 

Kuten melkein kaikkia toimiaan, kannattaa osuuskunnasta eroamistakin vähän harkita. Äkkipikaistuksissaan ei eroilmoitusta koskaan pidä tehdä. Voi olla järkevää tarkastella eron mahdollisuutta tässä esitellyn "rahakirstuteoriankin" kannalta.

Kari Lehto
kari.lehto@pellervo.fi 

Varatuomari Kari Lehto Pellervon Lakipalvelusta on palannut avustamaan Osuustoiminta-lehden lukijoita 14 vuoden tauon jälkeen.