Ossarin Kysy pois -palvelu - Aika ajoin tapahtuu niin, että uusosuuskunta keskeyttää toiminnan ja yritys pannaan ns. pöytälaatikkoon. Mikä on jäsenten asema tällaisessa osuuskunnassa, jos jäsenmäärä painuu alle seitsemän? Onko mahdollista, että heidät katsotaan yrittäjiksi, vaikkei toimintaa olekaan? Osuuskunta voi todella - hoidettuaan yritystoiminnan lopettamisilmoituksen veroviranomaisille ja muille tarpeellisille tahoille jäädä juridisesti elämään hiljaiseloa purkamattomana. Kun osuuskunnasta ei kymmeneen vuoteen ole tullut ilmoitusta kaupparekisteriin, rekisteriviranomainen laissa säädetyn tiedustelumenettelyn jälkeen poistaa osuuskunnan rekisteristä. Jos osa jäsenistä eroaa tämän hiljaiselon aikana, jäsenmäärä painuu alle seitsemän ja jäljelle jääneet jäsenet katsotaan työttömyysturvalain 1 a §:n mukaan yritystoimintaa harjoittaviksi henkilöiksi. Kysymys on samasta puhtaasta jakolaskusta kuin osuustoimintaa aloitettaessakin; jotta osuuskunnan jäsen voitaisiin katsoa yritystoimintaa harjoittavaksi henkilöksi, hänen tulee siis samanaikaisesti toimia osuuskunnassa johtavassa asemassa ja omistaa siitä vähintään 15 %. Kun jokainen jäsen toimii osuuskunnassa työttömyysturvalain mielessä johtavassa asemassa ja osuuskunnassa on jäseniä kuusi tai vähemmän, kunkin omistusosuus nousee välttämättä yli 15 %. Jäseniä pidetään tällöin yrittäjinä. Kun jäljelle jääneet jäsenet on katsottu päätoimisiksi yrittäjiksi, heillä ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan siltä ajalta, jona he työllistyvät yritystoiminnassa tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään. Yritystoiminta on kumminkin keskeytynyt ja henkilö on ollut jatkuvasti työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa. Tässä tapauksessa työttömyysturvalain 5 a §:n mukaan yritystoiminnan tai oman työn todisteellisesti keskeydyttyä katsotaan henkilön työllistyvän, kunnes toiminta on ollut yhdenjaksoisesti keskeytyneenä neljän kuukauden ajan. Toisin sanoen jäsenet joutuvat kokemaan neljän kuukauden "karenssiajan", jona aikana heillä ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan. Neljän kuukauden määräajan kuluttua umpeen, henkilön on pyydettävä uutta käsittelyä ja esitettävä todisteet, ettei liiketoimintaa ole ollut. Jos liiketoimintaa ei ole ollut, jäseniä ei pidetä enää yrittäjinä. Neljän kuukauden "karenssiaika" on monellekin niin vakava toimeentuloriski, että asia kannattaa käydä läpi kaikkien jäsenten kesken osuuskunnan toimintaa lopetettaessa. Yhteiseen hiileen puhaltaminen auttaa epätasa-arvoiseen asemaan joutumista ja toimeentuloriskien välttämistä. Kannatta muistaa, että jos osuuskunnan jäsenten luku alentuu alle viiden tai yhteisöenemmistöisen kohdalla alle kolmen eikä osuuskuntaan ole kuuden kuukauden kuluessa liittynyt riittävää määrää jäseniä, osuuskunta on asetettava pakkoselvitystilaan ja sitä kautta purettava. Merja Söderström
|
||
| Sivun alkuun | |