Kaksinkertaisen kirjanpidon mukaan kirjataan kaikki kirjanpitoviennit kahdelle tilille. Jos liittymis- ja osuusmaksut kirjataan vastattavien puolella vararahastoon ja osuuspääomaan, kirjataan ne vastaavien puolella joko kassaan tai pankkitilille. Nämä rahasummat voidaan käyttää sääntöjen toimialapykälän mukaiseen toimintaan.

Liittymismaksujen vähennys verotuksessa vaatii perusteellisempaa vastausta. Liittymismaksut voidaan jakaa kahteen pääryhmään:
a) varsinainen liittymismaksu, joka peritään siitä, että esim. kiinteistö liitetään valmiiseen osuuskunnan omistamaan sähkö-, tele-, vesi- ym. verkostoon. Tällainen liittymismaksu voidaan yleensä siirtää kolmannelle henkilölle kiinteistön myynnin yhteydessä. Se voidaan mahdollisesti myös palauttaa, kun maksaja ei enää tarvitse verkoston palveluja esim. eron vuoksi.
b) pääsymaksu, jota ei määrätä tiettyjä tarkoituksia varten, vaan maksun aiheena on jäseneksi liittyminen sellaisenaan. Voidaan ehkä ajatella, että maksu on tarkoitettu korvaukseksi siitä edusta, mitä liittyminen valmiiseen osuuskuntaan jäsenelle merkitsee.

Palautettavat liittymismaksut

EVL:n, laki elinkeinotulon verottamisesta, 6.1. §:n mukaan veronalaista tuloa eivät ole osuuskunnan osuuspääomana saamat erät eivätkä myöskään sähkö-, tele-, vesi-, viemäri- tai kaukolämpöverkostoa ylläpitävän yhteisön perimät liittymismaksut, jotka palautetaan suorittajalle tai joilla saadut edut suorittajalla on oikeus siirtää kolmannelle henkilölle.

Palautettavat tai siirtokelpoiset liittymismaksut ovat luonteeltaan pääomasijoituksia, joten ne sellaisenaan jäävät tulokäsitteen ulkopuolelle. Pääomasijoituksille on mm. ominaista, että ne saadaan ilman välitöntä vastasuoritusta, ja niihin liittyy tietty palautusvelvollisuus yhteisön purkautuessa (kts. Verohallituksen tiedote 12/1998/3.1.).

Edellä mainitut erät voidaan siis verovapaasti kirjata omaan pääomaan. Osuusmaksu kirjataan tietysti osuuspääomaan. Liittymismaksun kirjaamisessa noudatetaan sääntöjen määräyksiä (esim. vararahastoon tai liittymismaksurahastoon).

Mitä säännöt määräävät?

Liittymismaksun kirjaaminen omaan pääomaan saattaa vaikeutua, jos säännöissä ei määrätä, mihin tarkoitukseen liittymismaksut peritään eikä sitä, mihin ne kirjataan. Tällaisessa tapauksessa verottaja saattaa tulkita liittymismaksut veronalaiseksi tuloksi (tämä lienee kuitenkin harvinaista).

Koska liittymismaksut ovat saajalle pääomasijoituksia, maksaja (jäsen) ei useimmiten saa vähentää niitä omassa verotuksessaan. Maksut ovat siis ainakin periaatteessa myös maksajan kannalta pääomasijoituksia.

Verotuksessa on jonkin verran tulkinnanvaraisuutta. Keskusverolautakunnan päätöksessä (KVL 1970/no 126) sanotaan: ”Osuuskunnan osuusmaksujen lisäksi perimät pääsymaksut, jotka kerättiin vararahastoon ja joita ei palautettu, olivat pääomasijoitusta eivätkä siis osuuskunnan veronalaista tuloa”. Tästä voidaan ehkä tehdä se johtopäätös, että osuuskuntien perimät pääsymaksut voitaisiin verovapaasti kirjata omaan pääomaan. Tällaiset pääsymaksut eivät kaikesta päättäen ole maksajalle vähennyskelpoisia. Siinä tapauksessa, että pääsymaksu kirjataan tulona, maksajan pitäisi saada ne vastaavasti vähentää esim. maatalousverotuksessa (ei kuitenkaan palkkatulosta).

Ennakkopäätös oli tarpeen

Saajan omaan pääomaan kirjatut liittymis- ja pääsymaksut ovat yleensä sekä saajan että maksajan osalta pääomasijoituksia. Mutta jos saaja tulouttaa maksut, maksaja saa ne yleensä vähentää elinkeino- tai ammattitulostaan, ei kuitenkaan palkkatulostaan.

Yksiselitteisiä vastauksia on kuitenkin vaikea antaa tietämättä kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja. Pätevät vastaukset voidaan pyytää läänin verovirastolta ennakkotietona.

Varsinaisia liittymismaksuja koskevat määräykset ovat suhteellisen selkeitä, ja niistä on myös olemassa useita oikeustapauksia. Epätietoisuus koskee lähinnä pääsymaksujen käsittelyä verotuksessa. Näistä maksuista olisi siis ennakkotieto tarpeellinen monille osuuskunnille.

Åke Stenström