OT-lehden numerossa 5/98 käsittelin kysymystä alaikäisen oikeudesta liittyä osuuskuntaan. Vastauksen ydinsisältö oli se, että osuuskunnan jäseneksi liittyminen edellyttää vajaavaltaisen osalta oikeuden lupaa. Vajaavaltainen on henkilö, joka ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta (alaikäinen) tai joka on tuomioistuimen päätöksellä julistettu holhottavaksi. Tämä on holhouslain mukainen pääsääntö, joka koskee nimenomaan osuuksien hankkimista osuuskunnasta. Lopputulos on sama silloin, kun alaikäinen liittyy osuuskuntaan hankkimalla yhden tai useampia osuuksia tai kun alaikäinen on yksi osuuskunnan perustajajäsenistä. Vajaavaltaisesta tulee osuuskunnan jäsen ja jäsenyydestä seuraa velvoitteita, minkä vuoksi pääsääntö koskee molempia tilanteita. Pääsäännöstä sallitaan kuitenkin laajojakin poikkeuksia.

Lupaa ei tarvita osuuskuntaan liittymiseen, kun osuuden tuottaman oikeuden pääasiallisena sisältönä on oikeus kotitaloudessa tavanomaisesti käytettävän hyödykkeen tai palvelun saamiseen. Tällaisia osuuksia ei yleensä hankita sijoitusmielessä vaan jonkun tarpeellisen hyödykkeen taikka palvelun saamiseksi vajaavaltaiselle. Kuitenkin edellytetään, että osuuteen ei liity henkilökohtaista vastuuta yhteisön veloista. Mitä sitten ovat kotitaloudessa tavanomaisesti käytettävät hyödykkeet ja palvelut, jää tapauskohtaisesti ratkaistavaksi?

Näin ollen ns. kulutusosuuskuntiin (esimerkiksi osuuskaupat) liittyminen on alaikäiselle mahdollista ilman oikeuden lupaa. Huomattava on kuitenkin, että kaupparekisteri on käytännössä vaatinut oikeuden luvan alaikäisten liittymiselle osuuskuntaan aina, kun osuuskuntaa rekisteröitäessä on havaittu perustajina olevan alaikäisiä henkilöitä.

Tämän lisäksi alaikäinen voi toimia itsenäisesti "omissa asioissaan". Alaikäinen voi nimittäin tehdä oikeustoimia, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia sekä merkitykseltään vähäisiä. Alaikäisellä on myös oikeus itse määrätä ansiotuloistaan ja sellaisesta omaisuudesta, jonka hän on vajaavaltaisuuden aikana omalla työllään ansainnut. Määräämisoikeus ei tällöin aseta mitään oikeustoimia poikkeusasemaan.

Kaiken kaikkiaan pohdittaessa jäseneksi liittymiskysymystä on toisaalta pidettävä mielessä alaikäiselle kuuluvan omaisuuden hoidon vaatimukset ja toisaalta suhteutettava se alaikäisen oikeuteen toimia itsenäisesti. Käytännössä se merkitsee alaikäisen taloudellisen aseman arvioimisen lisäksi osuuskunnan sääntöjen läpikäymistä ja tarkastelua siitä, minkälaisiin taloudellisiin velvollisuuksiin uusi jäsen sitoutuu.

Muistettakoon, että jos osuuskunnassa myöhemmin päätetään lisätä jäsenen velvoitteita, jäsenellä on aina mahdollisuus erota osuuskunnasta. Jos säännöissä on "karenssiaika" ja se on voimassa jäsenen kohdalla, noudatetaan "karenssiaikaa".

Merja Söderström