Päätös tuloksen käytöstä tehdään kolmessa vaiheessa.

1. Mikä osaa tuloksesta jätetään osuuskuntaan ja mikä jaetaan jäsenille?
2. Jos tulosta jaetaan jäsenille, millä tavalla jako tapahtuu?
3. Mikä on verojen osuus ja minkä suuruiseksi osuuskunnan ylijäämä muodostuu

Vaihe A: paljonko tuloksesta jätetään osuuskunnalle

Osuuskunnan tarve jättää tulosta itselleen (= tulorahoitus) voi johtua useammasta syystä:

1. Tulevien vuosien investoinnit vaativat omaa rahoitusta
2. Pääomarakennetta halutaan parantaa esim. likviditeettisyistä
3. Halutaan lisätä osuuskunnan nettovarallisuutta jotta osuuskoron pääomatulo-osuus nousisi
4. Osuuskunnalla ei ole rahaa toteuttaa muunlaista tuloksenjakoa

Oman rahoituksen osuuskunta voi järjestää myös osuusmaksujen varaan. Jos näin päätetään, silloin osuuskunta kirjaa tuloksen jäsenilleen esim. B-kohdassa tarkoitettuna lisäpalkkana ja perii siitä välittömästi takaisin tarvitsemansa määrän osuusmaksuina.

Valitaanko rahoituksen hoitaminen tulorahoituksella vai jäsenten osuuspää-omarahoituksella on mutkikas linjanvalinta, mihin vaikuttavat monet tekijät, merkittävimpinä ehkä seuraavat kaksi:

1. Verotus, eli kumpi vaihtoehto tulee verotuskustannuksiltaan kokonaisuutta ajatellen halvemmaksi. Koska osuusmaksuksi perittävä lisäpalkka tulee jäsenten verotettavaksi tuloksi, verokantaerot tulevat ratkaiseviksi. Jos jäsenten keskimääräinen marginaaliverokanta on korkeampi kuin yhtiöverokanta (nykyisin 28 %), tulorahoitus on edullisempi kokonaisuutta ajatellen. Onko erotus merkittävä, onkin jo toinen asia.
2. Mikä paino pannaan sille, että tulorahoituksesta muodostetut rahastot ovat sellaista osuuskunnan omaa pääomaa, mikä, jos niin halutaan ja jos tappioita ei tule, pysyy samansuuruisena osuuskunnan taseessa vuodesta toiseen, kun taas osuuspääoman määrä vaihtelee sen mukaan, mitä jäseniltä peritään ja mikä eronneille jäsenille palautetaan. Vai pidetäänkö ehkä oikeampana, että jäsenet saavat jäsenyysaikansa tuloksen kutakuinkin kokonaan itselleen. Jos siitä osa peritäänkin osuusmaksuksi, senkin he saavat takaisin erottuaan osuuskunnasta (edellyttäen, että osuuskunnan varat siihen riittävät). Edesauttaako korkea osuusmaksutaso jäsenten sitoutumista osuuskuntaansa ja motivoiko se heitä toimimaan osuuskuntansa hyväksi alhaista osuusmaksua paremmin?

Vaihe B: missä muodossa tuloksen jakaminen jäsenille toteutetaan

Tuloksen jako voi tapahtua:

1. Lisäpalkkana (ns. 13:nnen kuukauden palkka), mikä kirjataan palkkakuluksi tilikauden aikana maksettujen palkkojen tapaan. Koska laskelma tehdään vasta seuraavan vuoden puolella, se on jäsenillä seuraavan vuoden tuloa. Osuuskunta vähentää sen ja siihen liittyvät työnantajan kulut omina kuluinaan sinä vuonna, jonka tuloksen käytöstä on kysymys. Jos koko tulos käytetään näin, osuuskunnalle ei jää ylijäämää eikä yleensä myöskään verotettavaa tuloa.
2. Tuloksesta varataan osa osuuskoroksi päätöksentekohetkellä osuuskunnan jäseninä olevien tilivuoden alun osuuspääomalle. Tässä vaihtoehdossa osuuskorkoa ja vararahastosiirtoa vastaava osa tulosta jätetään ylijäämäksi. Koska tällainen päätös koskee yleensä vain osaa tuloksesta, loppuosan käytöstä pitää päättää erikseen.
3. Ylijäämäksi jätetystä tuloksesta osa käytetään pakolliseen vara-rahastosiirtoon ja loppu jaetaan jäsenille sen mukaan, miten he ovat käyttäneet kuluneena tilivuonna hyväkseen osuuskuntaa. Työ-osuuskunnassa tullee käytännössä kysymykseen jako työpanosten eli palkkojen suhteessa. Verotuksessa ylijäämän palautus hyväksytään vähennettäväksi sen vuoden tuloksesta, minkä ylijäämästä on kysymys. Aivan äskettäin annetun verohallituksen päätöksen mukaan palkkojen perusteella toimitettu ylijäämän palautus rinnastetaan palkkaan, mistä osuuskunnan tulee toimittaa ennakonpidätys ja maksaa työantajan osuus. Käytännössä vaihtoehto on siis sama kuin vaihtoehto B:1. Ero on vain menettelytavassa.

Jäsenille suunnatun tuloksen jaon osalta vaihtoehdoiksi jää siis osuuskorko ja/tai lisäpalkka. Osuuskorko on pääomatuloa, minkä verokanta on 28 %. Palkkana saadun tulon verokanta määräytyy progressiivisesta asteikosta. Jos jäsenen marginaaliverokanta ylittää 28 %, osuuskorko olisi edullisempi. Verotettavan tulon raja, missä 28 % ylittyy, vaihtelee sen mukaan, millaisia vähennyksiä tulonsaajalla on kunnallisverotuksessa, mutta ylärajan nyrkkisääntönä voi pitää 100 000 mk. On kuitenkin huomattava, että mm. osuuskorosta hyväksytään pääomatuloksi vain 15 % (vuodesta 1999 alkaen 13,5 %) osuuden matemaattisesta arvosta. Tämän arvon laskee verotoimisto. Jos osuuskorkoa maksetaan enemmän, loppu siitä on progressiivisen asteikon mukaan verotettavaa ansiotuloa. Jäsenen saamaan osuuskorkoon lisätään verotuksessa ns. yhtiöveron hyvitys eli se osa osuuskunnan maksamasta verosta, mikä kohdistuu osuuskorkoon eli 7/18 osaa osuuskorosta. Toisaalta tämä vero luetaan osuuskoron saajan hyväksi verotuksessa ennakkoveron tapaan. Jos halutaan, että koko osuuskorko on pääomatuloa, myös yhtiöveron hyvityksen on sovittava edellä tarkoitetun 15 %:n rajan sisään.

Koska työosuuskunnat eivät yleensä vaatine kovinkaan suurta pääoma-panostusta toimintaansa varten, niiden ns. nettovarallisuus ja siten myös osuuden matemaattinen arvo lienee melko alhainen. Siitä voinee päätellä, että pääomatulon osuus osuuskunnasta saadusta kokonaistulosta ei muodostune merkittäväksi. Kun vielä ottaa huomioon, että osalla osuuskunnan jäsenistä on verotuksellisesti edullisempaa saada tulo ansiotulona kuin pääomatulona (28 %:n marginaaliverokannan raja), osuuskorko lienee tarkoituksenmukaisina määritellä sellaiseksi, että se vastaa keskimääräistä rahan hintaa. Muu osa jäsenille suunnatusta tuloksenjaosta tapahtuisi lisäpalkkana. Huomiota tulisi kiinnittää myös siihen, mikä on jäsenten työpanoksen ja rahapanostuksen keskinäinen suhde yleensä. Osuuskunnat ovat tässä, samoin kuin nettovarallisuudessaankin, erilaisia ja tuloksen jaon toisaalta palkan ja toisaalta pääomapanoksen perusteella pitäneekin heijastaa tätä erilaisuutta.

Verot kirjataan tilinpäätökseen suoriteperusteisesti eli tuloslaskelmaan kirjataan välittömät verot sen osoittamasta ylijäämästä. Jos osuuskorkoa on ajateltu maksaa, verojen vähimmäismäärän tulee kuitenkin olla vähintään 7/18 osaa osuuskorosta. Tähän sääntöön on poikkeuksia, mutta ne ovat käytännössä nykyisin aika harvinaisia.

Yhteisöverokanta on vuonna 1998 28 % tuloksesta ennen veroja. Käytännössä ylijäämä usein määrätään lisäpalkkakirjauksen avulla halutun suuruiseksi, jolloin vero lasketaan ikään kuin alhaaltapäin eli verolla vähennetystä arvosta. Veron osuus on silloin 7/18 osaa ylijäämästä.

Todettakoon, että edellä kerrotut vaihtoehdot voivat olla kaikki käytössä samana vuonna, eli osuuskunta jättää osan tuloksesta itselleen ja maksaa korvauksen sekä saamastaan pääomasta että lisähyvityksen jäsenten muille panoksille eli työosuuskunnassa työlle.

Merja Söderström