Politiikan ja osuustoiminnan järkiavioliitto

Suurilla poliittisilla kansanliikkeillä on selvä molemminpuolinen kohtalonyhteys osuustoimintaliikkeeseen. Tämä tulee näkyviin kokoomuksesta vasemmistoliittoon.

Selvitimme nyt ensimmäisen kerran kansanedustajien ja suomalaisen osuustoiminnan väliset kytkennät. Avoimessa markkinataloudessa ne ovat selvästikin etäisemmät ja varovaisemmat kuin suljetun talouden aikana. Osuustoiminnan ja politiikan suhteisiin on tullut mukaan molemminpuolinen tietty varovaisuus. Suhde myönnetään, mutta se on enemmänkin vain järkiavioliiton tapainen. Vaalirahoituksen julkisuudesta on nykyisin voimassa laki, mikä osaltaan lisää sekä poliitikkojen että yritysten varovaisuutta. Suurten yritysten kannalta eräs keskeinen pulma on tasapuolisuus. Jos annetaan yhdelle, niin heti on toinen ja kolmaskin odottamassa samaa, ellei vähän enemmänkin.

Osuustoimintataustaa löytyy useimpien puolueiden kansanedustajilta. Heitä on yhteensä 72 ja heistä 48 on parhaillaan mukana hallinnossa eri puolilla. Vastaavasti yrittäjätaustaisia kansanedustajia on 18 kuten Suomen Yrittäjät on selvittänyt. Osuustoimintaa voidaan nykyisin luonnehtia myös yhteisyrittäjyydeksi varsinkin tuottajaosuustoiminnassa ja uusosuustoiminnassa.    Kuvassa Sirkka-Liisa Anttila, Suvi Lindén, Reijo Kallio, Pertti Turtiainen, Leea Hiltunen ja Osmo Soininvaara.

Vahvoja ot-vaikuttajia

Suhteellisesti eniten kytköksiä löytyy vasemmiston ja osuuskauppaliikkeen välillä. Tunnettuja osuustoimintavaikuttajia ovat olleet mm. demareiden Mauno Koivisto, Tarja Halonen, Yrjö Kallinen ja vasemmistoliiton Esko Seppänen ja Outi Ojala.

Eero Rantala puolestaan oli demareiden luottomies, jolle kaikki valta ja voima aikoinaan E-liikkeessä keskitettiin. Siitä kuitenkin seurasi katastrofi, jossa koko punapääoma uhkasi palaa tuhkaksi ja suurin osa paloikin. Sen jälkeen mielipiteet myös työväenliikkeen osuustoiminnassa ovat kulkeneet pikemminkin vallan hajauttamisen suuntaan, mikä sopiikin osuustoiminnan ideaan paljon paremmin.

Myös keskustan riveistä noussut vahvoja osuustoimintaihmisiä, mm. Ahti Pekkala, Mikko Pesälä, Esko Pekonen ja Marjatta Väänänen. Viljami Kalliokoski jopa toimi sotien jälkeen Pellervo-Seuran toimitusjohtajana - joskin lyhyen ja varsin onnettoman kauden (artikkeli lehdessä tuoreesta elämäkerrasta sivulla 36).

Pellervolaisen liikkeen perustajat Hannes ja Hedvig Gebhardista lähtien olivat silloisia vanhasuomalaisia eli nykyisen kokoomuksen edeltäjiä. Nykyisinkin monissa kuluttaja- ja palveluosuustoiminnan luottamustehtävissä on mukana monia kokoomusvaikuttajia.

Kolme viidestä suomalaisesta

Kolme viidestä suomalaisesta aikuisesta on vähintäänkin yhden osuuskunnan tai keskinäisen vakuutusyhtiön jäsenomistaja. Keskimäärin osuustoimintaihmisillä on jäsenyyksiä lähes kolme. Kansanedustajat eivät tässäkään oleellisesti poikkea Suomen kansasta.

Esimerkiksi keskustan kansanedustaja, tohtoriksi äskettäin väitellyt Seppo Kääriäinen viestitti, että hän on osuuspankin ja Metsäliiton jäsen. Mutta hän ei pidä suotavana, että poliitikoilla ja virkamiehillä on ylipäätään runsain mitoin luottamustehtäviä.

- Kytkennät eivät aina ole vain myönteisiä, kuten on nähty, vaikka tiivis vuorovaikutus politiikan ja myös osuustoiminnallisen yrityselämän välillä on välttämättömän tärkeää, sanoi Kääriäinen. Hän ei ole ollut tyrkyllä luottamustehtäviin, mutta kertoi seuranneensa ot-yritysten toimintaa myös paikallistasolla erittäin intensiivisesti.

Onnettomimmin kävi kansanedustaja Pauli Saapungille (kesk.), joka ryvettyi muutamien muiden kansanedustajien tavoin valtionyhtiöihin luettavan Soneran sotkuissa ja hän jättää nyt eduskunnan. Osuustoimintayrityksissä lehtemme rummuttama Corporate Governance eli omistajaohjaus on onneksi viime vuosina toiminut sen verran hyvin kaikkialla, ettei ketään ole pahemmin ryvetetty.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |