EU:n itälaajentuminen toukokuun alusta 2004 vaikuttaa eniten suomalaiseen tuottajaosuustoimintaan ja vähiten palveluosuustoimintaan. Heijastusvaikutukset kuluttajaosuustoimintaan sijoittuvat näiden kahden väliin, arvioi Osuustoiminta-lehti juuri ilmestyneessä 95-vuotisnumerossaan.

Mitään erityisen dramaattisia muutoksia itälaajenemisesta ei seuraa ainakaan nopeasti. Kotimaisten yritysten suurimmat uhkakuvat liittyvätkin pyrkimyksiin edelleen vapauttaa maailmankauppaa ja kiihdyttää globalisaatiota.

Tuottajaosuustoimintaan luetaan maa- ja metsätaloudessa toimivat osuustoimintayritykset. Niitä ovat elintarvikealan osuustoimintayritykset sekä metsäteollisuudessa toimiva Metsäliitto. Palveluosuustoimintaan kuuluvat osuuspankit ja keskinäinen vakuutustoiminta. Kuluttajaosuustoimintaa edustavat puolestaan osuuskaupat eli S-ryhmä ja Tradeka.

Kun nämä kolme sektoria lasketaan yhteen, niin suomalainen osuustoiminta on kehittynyt viime vuosina maailman vahvimmaksi, kun osuuskuntien omistajien eli jäsenten määrät suhteutetaan kunkin maan kokonaisväestön määrään. Selvästi tavallista paremmista asemista suomalainen osuustoiminta on 1990-luvun lopulla lähtenyt mukaan myös EU:n itälaajentumiseen.

EU:n uusissa tulokasmaissa niiden oma osuustoiminta on sosialismin jäljiltä yleensä varsin heikkoa ja hajanaista. Toki muutamia poikkeuksia löytyy.

Metsäteollisuudelle uusia mahdollisuuksia

- Suomen metsäteollisuudelle Baltian maat ja Puola tarjoavat uusia mahdollisuuksia, kirjoittaa PTT:n tutkija Tapio Tilli. Sahatavarassa kilpailu kuitenkin kovenee. Baltian maat ovat sahatavaran viejiä ja kilpailevat samoilla tiukoilla markkinoilla suomalaissahojen kanssa.

Mekaanisessa metsäteollisuudessa Baltian maissa pienten tuotantoyksiköiden kokoa kasvattamalla tuotantoa voidaan tehostaa merkittävästi. Samalla esimerkiksi hake ja puru voidaan hyödyntää tehokkaammin. Suomalaisyritysten tekemien sahainvestointien yhtenä tavoitteena onkin integroida Baltia osaksi pohjoismaisten tehtaiden puukuituhuoltoa. Metsäliitto on suunnitellut myös sellutehtaan rakentamista Latviaan.

Varsinkin Puolassa odottavat isot ja kasvavat markkinat metsäteollisuuden tuotteille. Esimerkiksi FAO ennustaa paperin ja kartongin kulutuksen kasvavan Baltiassa ja Puolassa vuoteen 2020 mennessä 5,6 miljoonalla tonnilla, mikä vastaa liki puolta Suomen teollisuuden tämänhetkisestä tuotannosta. Vastaavasti sahatavaran kulutuksen on ennustettu kasvavan neljällä miljoonalla kuutiolla, mikä vastaa Baltian ja Puolan tämänhetkistä sahatavaran vientiä.

Matala palkkataso ja työelämän joustavuus kiinnostavat investoijia. Mutta suomalaisten metsäteollisuusyritysten investointeja Puolaan on kuitenkin rajoittanut mm. se, että siellä valtio omistaa 80 % metsistä ja vastaa yksinään lähes kaikista markkinoille tulevasta puusta. Puolassa metsien yksityistämisprosessikaan ei ole käynnistynyt kuten Baltiassa.

Koukkaus estettiin

Elintarviketeollisuuden suurimmat osuustoiminnalliset yritykset ovat myös eniten valmistautuneet EU:n itälaajenemisen haasteeseen. HK Ruokatalo, Atria ja Valio ovat kaikki jo asemoituneet hyvin Baltiaan ja HK lisäksi myös Puolaan.

Elintarviketeollisuudessa suomalaisten osuustoimintayritysten uhkakuvana 1990-luvun loppuvuosina oli suurimpien kansainvälisten kilpailijoiden koukkaus EU:n uusien jäsenmaiden kautta Suomen, muiden EU-maiden ja läntisen Venäjän markkinoille.

- Tämä uhka on nyt estetty, toteaa Pellervon puheenjohtaja, maanviljelysneuvos Marcus H. Borgström haastattelussa Osuustoiminta-lehdessä 1/04.

Baltiaan on kehittymässä Suomea nopeammin kasvavat markkinat, joista suomalaiset omistajat saavat kasvupotkua kaikille liiketoiminnoilleen. Eli sinne on kannattanut mennä ja tehdä se nimenomaan ennen suurimpia kansainvälisiä kilpailijoita. Aukko ehdittiin täyttää.

Borgströmin kausi EU:n tuottajaosuustoimintaa edustavan Cogecan puheenjohtajana päättyi vuoden vaihteessa. Hänen puheenjohtajakaudelleen sattui nimenomaan EU:n itälaajentumisen valmistelu. Borgström vetää nyt OT-lehdessä yhteen laajan matka- ja neuvottelukierroksensa antia EU:n tulokasmaissa.

Borgström toimii myös HK Ruokatalon hallituksen puheenjohtajana. HK Ruokatalo on merkittävä omistaja suurimmassa puolalaisessa lihatalossa Sokolowissa. Se omistaa myös Baltiassa toimivat Rakveren ja Talleggin, joita hitsataan jatkossa tiiviimmin yhteen kuten jo aiemmin Suomessa HK Ruokatalon ja Broilertalon toimintoja.

Itälaajentuminen käännetään voitoksi

- Suomalaisilla osuustoimintayrityksillä on nyt hyvät mahdollisuudet kääntää EU:n itälaajentuminen voitoksi, Marcus H. Borgström arvioi.

Osassa EU:n tulokasmaita on päässyt kehittymään omaa tuottajaosuustoimintaa, mutta se on hyvin vaatimatonta Suomeen verrattuna. Meillä osuustoimintaa on voitu kehittää yli sata vuotta yhteen menoon.

Uusista jäsenmaista Puola lienee osuustoiminnallisesti vahvin maa. Siellä toimii osuuskuntia sekä maito- että liha-alalla, mutta nekin ovat pahasti suurimpien yksityisten kilpailijoiden puristuksessa.

Kyproksella ja Maltalla löytyy varsin vahvaa tuottajaosuustoimintaa. Kyproksella osuuskuntia on kehittynyt mm. viinintuotantoon ja Maltalla toimii tehokkaita kalastusosuuskuntia.

WTO on suurempi uhka

Voisivatko jotkut uusien jäsenmaiden tuotteet syrjäyttää suomalaista tuotantoa Suomen kotimarkkinoilla?

- Ehkä kaupan omien tuotemerkkien alla tulee sellaisia tuotteita, Borgström vastaa. - Niiden hyväksyntä on sitten pitkälti kuluttajien käsissä.

- Uusien maiden jäsenyysehdoista tuli lopultakin sellaiset, että suuria uhkia nykyisten EU-maiden markkinoiden sekoittamiseen ei ole, Borgström sanoo. - EU ei tukiratkaisuillaan halunnut kasvattaa ylituotantoa. Esimerkiksi Tanska on varmaan tehokkaampi EU-markkinoiden hämmentäjä jatkossakin kuin uudet jäsenmaat.

- Selvästi enemmän olen huolissani siitä, että tulevina vuosina WTO-uudistusten edetessä unionin ulkopuolisista maista tulee yhä kannattavammaksi tuoda tuotteita tänne. Siellä ovat ne toimijat, joilta todella löytyy kapasiteettia. Borgström viittaa Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Kaakkois-Aasiaan ja Oseaniaan.

Teollisuudelle kova muutoshaaste

Samassa Osuustoiminta-lehdessä julkaistaan myös Atrian toimitusjohtaja, vuorineuvos Seppo Paatelaisen arvio itälaajentumisen vaikutuksista. Hän katsoo, että itälaajeneminen on Suomen EU-jäsenyyden veroinen muutoshaaste kotimaiselle teollisuudelle.

Syinä ovat mm. uusien jäsenmaiden alhainen palkkataso, työelämän joustavuus ja mahdollisuus toimia tehtaissa selvästi korkeammalla käyttöasteella alhaisten ylityö- ja viikonloppupalkkalisien vuoksi.

Paatelainen sanoo haluavansa löytää suomalaisen ay-liikkeen kanssa keinoja tuotannon säilymiseksi kotimaassa. - Globalisaation vauhti on niin voimakas, ettei se voi olla heijastumatta kaikkiin toimialoihin ja koko yrityselämään.

- Säilyvätkö alan yritykset Suomessa kansallisina vai muodostuuko monikansallisia yrityksiä, missä pyritään mahdollisesti nykyistä paremmin vastaamaan suurenevien jättimäisten kauppaketjujen ja ostorenkaiden vaateisiin, Seppo Paatelainen kysyy. Pitkän tähtäimen kysymys on osoitettu elintarvikealan ot-yritysten omistajille eli viljelijöille.

Kuluttajaosuustoiminta heikkoa tulokasmaissa

EU:n jäsenmaista Ruotsin, Suomen ja Tanskan kuluttajaosuustoiminta on selvästi vahvinta. EU:n uusista jäsenistä ainoastaan Virossa on merkittävämpää omaa kuluttajaosuustoimintaa ETK-ryhmässä, joka tekee jo yhteistyötä SOK:n kanssa.

Kun kuluttajaosuuskuntien yhteinen jäsenmäärä suhteutetaan kunkin maan omaan väkimäärään, niin Ruotsi voittaa Suomen ja on Euroopan ykkönen. Ruotsissa on 2,8 miljoonaa osuuskauppojen asiakasomistajaa, 31 % väestöstä. Suomessa heitä on noin 1,5 miljoonaa, 29 % väestöstä. Kolmantena tulevan Tanskan vastaavat luvut ovat 1,5 miljoonaa, 28 % väestöstä.

EU:n tulokasmaissa Viron (12,5 % jäsenenä) jälkeen seuraaviksi sijoittuivat Slovakia ja Tsekki, mutta niiden jäsenmäärät ovat pieniä. Tiedot selviävät SOK:ta edustavan projektijohtaja Hannu Uskin haastattelusta.

S-ryhmä on nyt vahvistamassa Baltian toimintojaan ja myös Hankkija-Maatalous on jo asemoitunut Baltiaan. Tradekalla on aktiviteettia Venäjällä, muttei Baltiassa.

Hintaerot tulevat vähitellen tasoittumaan

Inex Partnersin tuleva toimitusjohtaja Risto Pyykönen ei usko itälaajenemisen aiheuttavan dramaattisia muutoksia. Inex on S-ryhmän ja Tradekan yhteinen hankinta- ja logistiikkayritys.

- Suurempaa lisätuontia EU:n uusista jäsenmaista rajoittaa sekin, ettei niissä liiemmin ole EU:n hyväksymiä elintarviketeollisuuslaitoksia, Pyykönen toteaa.

Valttina uusina tulokasmailla ovat vielä nyt halvat tuotantokustannukset. Mutta integraatiokehityksessä raaka-aineiden hinnat nousevat esimerkiksi Baltiassa ja tuotantokustannusten ero tulee kapenemaan. Asiakasomistajien ja kuluttajien kannalta EU:n laajeneminen on tuotevalikoiman laajetessa positiivinen asia.

Palveluosuustoiminnalle rauhallisinta

Palveluosuustoiminnassa eli osuuspankeissa ja keskinäisessä vakuutustoiminnassa EU:n itälaajeneminen sujuu kaikkein rauhallisimmin, kun tilannetta verrataan tuottajaosuustoimintaan tai kuluttajaosuustoimintaan.

- Pankeille itälaajeneminen ei ole kovin dramaattinen asia, arvioi finanssineuvos Rauno Niinimäki, joka toimi valtiovarainministeriön jo päättyneen EMU-projektin päällikkönä.

EU-tulokkaiden vakuutusmarkkinoilla on vielä paljon tilaa. Uusien jäsenten vakuutusmarkkinat ovat merkittävästi kehittymättömämpiä kuin nyky-EU:n. Kehittymättömintä se on henkivakuutuksissa.

OP-ryhmän tavoite on olla johtava pankki vain suomalaisille yksityis-, yritys- ja yhteisöasiakkaille. Se ei ole lähtenyt esimerkiksi Baltiaan omistusjärjestelyin tai tytärpankkeja perustamalla vaan on etsinyt vahvoja kansainvälisiä yhteistyökumppaneita. Näitä ovat ruotsalaisen Swedbankin tytäryhtiö Hansabank ja Itävallan Raiffeisen-osuuspankkien keskuspankki RZB.

Itävallan osuuspankki on ollut lähialueillaan hyvin aktiivinen jo 1980-luvulta lähtien ja se ottanut myös suuria riskejä. Puolasta löytyy satoja pieniä paikallisia osuuspankkeja, mutta niiden kanssa OP-ryhmällä ei kuitenkaan ole yhteistyötä.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

Kirjoittaja työskentelee Osuustoiminta-lehden toimituspäällikkönä ja tuottajana Pellervo-Seurassa. Itälaajenemisen vaikutusten arviointiin osallistuivat freelance-toimittajat Pekka Alarotu, Antti Mustonen ja Markku Rämö.

| Sivun alkuun |