Osuustoiminnan Vuosikirja 10 vuotta vuonna 2004
Vahvaa kasvun aikaa

Osuustoiminnan Vuosikirja täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Se aloitti Pellervon Vuosikirjana samalla kun Suomi siirtyi EU-aikaan. Pari-kolme vuotta sitten sisältöä ja näkökulmaa vaiheittain laajennettiin ja nimi uusittiin nykyiseksi Osuustoiminnan Vuosikirjaksi.

Selvitimme, mitä näyttää osuustoimintayritysten kehityskaari vuodesta 1994 lähtien. Se kertoo vahvasta kasvun ajasta. Samalla myös osuustoimintaväen oma usko pärjäämiseen on vahvistunut.

Vuosikirjanumeroa tehtiin ensi kertaa vuoden 1994 tilinpäätöksillä. Laman selkä oli taittumassa, EU-aika alkamassa. Kuka silloin olisi lyönyt vetoja osuustoiminnallisten yritysten puolesta? Kaksi Mäkeä, Niilo ja Jarno porukkoineen väänsivät meijerikenttää uuteen marssijärjestykseen. LSO:lla oli hirveä hiki, köyhällä on huonosti yösijaa ja Simo Palokankaalla vitsit vähissä.

Osuuspankkiryhmän Pauli Komilla oli maksettavanaan valvonnan pettämisen jälkilasku, pankkikriisi. Kanat munivat liikaa ja ylijäämät jaettiin lähes ilmaiseksi maailmalle. Antti Oksasen Metsäliitolta siirtyminen valioliigaan vaatisi paljon rahaa.

Yksi erottui joukosta. Lähivakuutuksen Simo Castrénilla oli vankat lähtö-asemat rakentaa strategiaa vuoteen 2001 ja uskoa siihen.

Metsäliiton uskomaton kasvu

Kaaviosta 1. löytyvät volyymit vuosilta 1994-2002. Liikevaihtoa tehtiin tarkastelukauden alussa kunnioitettavat 7,5 mrd. euroa. Ja vuoden 2002 luvuksi tuli 15,6. Se on 108 %:n kasvu ajanjaksona, jolloin hintataso nousi vain 13,6 %-yksikköä.

Kasvun ylivoimainen kunkku on Metsäliitto. Taustalla varmaankin näkemys, että kunnon kantohinnan suomalaiselle metsänomistajalle takaa kaksi asiaa. Maailmanluokan koko ja korkeampi jalostusaste.

Hankittiin MoDo, Biberist, Zanders, Moelven ja monta muuta. Joskus tuntui, että kaikki ostettiin, mikä Euroopassa liikkui. Kasvutavoitteet saavutettiin. Vuosituhannen vaihtuessa oltiin liikevaihdolla mitattuna maapallolla sijalla 10. Hulppea suoritus.

Sivutuotteena mekaanisen puolen Finnforest on ykköspallilla vanhalla mantereella. Puhumattakaan siitä, että kotimaisessa puunhankinnassa yksityismetsistä Metsäliitto on markkinajohtaja.

Yksi näytti kuitenkin unohtuneen. Taseella ei pääomavaltaisessa bisneksessä passaisi rajattomasti leikkiä. Laskut lankeavat pomminvarmasti maksettaviksi. Markkina kyselee Arimo Uusitalolta ja koko hallitukselta: Selviääkö Metsäliitto?

Vastaus on varmuudella: Ei hätää!

Hyökkäys yli rajojen

Elintarviketeollisuus oli vuonna 1995 mielenkiintoisen haasteen edessä. Liikevaihto putosi Atrialla 16 %. Ja samalla tuloslaskelman viimeinen rivi puolittui. Reino Penttilä hallituksineen tiesi, että tuleen ei passaa jäädä makaamaan. Volyymia lisää ja sitä ei yksin Suomesta löydy. Pelkillä kulujen säästöillä ei kannattavuusongelmaa ratkaista.

Eikun Ruotsiin! Oli toki aikaisemminkin vientiä harrasteltu, mutta ilman mainittavaa merkitystä. Jos ei sellaiseksi laskettu, että organisaatio sai matkustella talon piikkiin.

Hankittiin Litthells ja Samfood. Liikevaihdosta tuli lahden takaa vuonna 2002 38 %. Tänään Baltiaan ostamalla Saltuva ja huomenna Venäjälle. Mediassa uunituore vuorineuvos Seppo Paatelainen katsoo tänään 5 - 10 vuoden päähän. Sieltä löytyy kolmannes lisää kauppaa.

Sama kaiku on askelten HK Ruokatalolla. Rakvere ostettiin ja tulosta tulee. Nyt vallataan Puolaa Sokolowin kautta. Sen liikevaihto putosi aikanaan Atriaakin enemmän: - 22%. Lisämausteena sopassa oli raskas velkalasti. Taseongelma hoidettiin onnistuneella osakeannilla.

Rakveren osuus liikevaihdosta oli 2002 viidenneksen luokkaa. Taloustirehtööri Mauri Perkonoja on lausunut jossain viestimessä: Baltia-Venäjä lisättynä Puolalla saattaa huomenissa olla puolet liikevaihdosta.

Paatelaisessa ja Palokankaassa on veljespari, jolta Karjaportin Pekka Kaikkosella saattaisi olla jonkin verran opittavaa. Vain kotimaassa pysyen tuotot jäävät kuluja pienemmiksi? Ei pelkällä nimenmuutoksella Järvi-Suomen Portiksi tasetta kuntoon pistetä. Tulevaisuus näyttää, olisiko Itä-Suomen neidon kannattanut päästää Pohjanmaan poika aittaansa. Sillä näin ei käynyt, kun Atrian ja Portin liitto kariutui.

Maitoa meni hellalle

Suomen Meijerikalenteri 1995 oli hurjaa luettavaa, kun maitokentän rakennemuutos oli täydessä vauhdissa. Oli Valioryhmä, Milka, Ingmaniin nojaavat, kymppimeijerit, IMY-ryhmä ym. Emännät ja isännät kävivät taistoa omien meijeriensä puolesta.

Kuva tänään on selkeämpi. Monta pönkkää on pantu oveen. Haikein mielin mutta realiteetit tunnustaen. Nyrkin puristaminen taskussa on ollut oikeutettua. Lapsiakin on varmuudella mennyt pesuveden mukana.

Yksi tarina on pakko nostaa esiin. Aito Maito saavutti 110 miljoonan litran tuotannon. Osoitti todeksi, että markkinointi ei ole ongelma, jos kannattavuudesta ei kanneta huolta. Onneksi Kainuun ja Pirkanmaan luottamusjohdolla oli järki päässä. Pyyhe nopeasti kehään, kun parina vuonna oli lyöty lattiaan. Huono business syö vahvankin kassan.

Olisi kiinnostavaa arvioida, mitä Aito Maito maksoi koko alalle. Lue maidontuottajille! Satoja miljoonia mummunmarkkoja?

Uskotaan, että Ingman pysyy jatkossakin vahvana toimijana. Silloin Hämeenlinnan ja Kaustisen tuotanto jatkuu. Meijeri on ainakin muodollisesti omissa käsissä. Vaikka tosiasiallista valtaa käyttääkin monen mielestä Robert Ingman.

Kansa tykkää osuustoiminnasta

Kaaviossa 2. tarkastellaan yhteenlaskettuja jäsenmääriä. Vuonna 1994 luku oli 1,2 miljoonaa. Kohta kolkutellaan parin miljoonan rajaa. Kasvua tarkastelujaksolla on yli 40 %. Isoja lukuja pienessä maassa.

Osuuspankkiryhmässä oli asiakasomistajia 1994 alle 680.000. Vuoden 2002 maaliskuussa Antti Tanskanen saattoi paukutella henskeleitä. Miljoonan raja meni rikki matkalla suurimmaksi suomalaiseksi.

Jäsenmäärän kasvu on yli 50 %. Siitäkin huolimatta, että ryhmästä vuonna 1997 irronneet paikallisosuuspankit veivät 70.000 sielua mukanaan ja hekin ovat kasvaneet.

Viime vuosikymmenen puolivälissä osuuspankkiryhmä oli ykkönen tasavallassa kaksi kuukautta. Asema otettiin KOP:lta 1994. Sitten se onneton meni käytännössä nurin ja yhdistyi SYP:n kanssa Meritaksi. Ykkössija karkasi aika kauaksi.

Vaan ei OP-ryhmä tunnu pienistä pelästyvän. Merita on nyt osa pohjoismaista suurpankkia. Onneksi se asettaa pääoman tuoton kaiken yläpuolelle. Verrattuna osuustoimintaan, joka toistaiseksi tuntuu välittävän mökinmummun lisäksi myöskin työntekijöistään.

Myös Lähivakuutus-ryhmän Pauliina Hujanen ja Tapani Kantola lyövät pöytään komeita lukuja. Kasvua yhdeksässä vuodessa karkeasti 50 %.

Tosin parivaljakko katsoo Kainulaisen Harria ja Koposen Taistoa vähän mietteliäinä. Onko markkinaosuuden kasvu hiipunut? Olisiko ryhmärakenteiden ravisteluun tarvetta vielä vahvemmin kuin nyt on tapahtumassa?

Kannattaa kuitenkin ottaa oppia OP-ryhmästä. Siellä mopo karkasi aikanaan käsistä ja ryhmä hajosi. Fuusion tekeminen on vaikea taiteenlaji. Ei juridisesti vaan henkisesti.

Tuottajien määrä tippui puoleen

Maatalouden rakennemuutos näkyy luvuissa. Karkeasti 110.000 jäsentä tuotti maitoa, lihaa ja munia vuonna 1994. Tähän päivään pudotusta on melko tasan 50 %. Tuottajaosuustoiminnan firmoja omistaa nyt 52.000 suomalaista.

Pudotus tuntuu jotenkin surulliselta. Mitalilla on myös positiivinen puoli. Liikevaihdot jäsentä kohden ovat vuonna 2002 kokonaan eri tasolla kuin tarkastelukauden alussa. Lihassa kasvua 190 % ja maidossa 150 %. Munabisneksessä vieläkin enemmän.

Tämä merkitsee, että yhteistyön merkitys tuottajan ja omistetun firman välillä on entisestään kasvanut. Samalla omistamisen rooli tulee uudestaan mietittäväksi. Pääseekö mukaan liian pienillä panoksilla? Ilman tervettä tasetta investointikyky on nolla.

Metsäliitto nostaa osuuspääomaa. Tietoisena, että 130.000 metsänomistajaa on osuuskunnassa jäsenenä, kasvua 1994 - 02 kymmenisen prosenttia.

Kotieläinjalostuksen eli SKJO:n sekä keinosiemennysosuuskuntien piirissä jäsenmäärä on pysynyt 40.000 tasolla kohta 10 vuotta. Yrjö Kerkolan ympyröissä ei kato ole käynyt.

Kannattavuudessa suurin hajonta

Kaaviossa 4. on yhteenvetona Vuosikirjanumeron toimittajien näkemyksiä. Miltä näyttää talouden kuva kannattavuuden ja vakavaraisuuden suhteen vuosina 1994-2002 eli yhteensä 158 kannanoton prosenttijakautuma.

Parasta ruutua on aikojen saatossa hallinnut Lähivakuutusryhmä. Onnittelut! Kakkosena - yllätys yllätys - Metsäliitto-yhtymä.

Hankkija-Maatalous oli aikanaan kuraruudussa eli huono kannattavuus yhdistyi heikkoon vakavaraisuuteen. Tänään Ensio Hytösen joukkueen talous on hyvässä kunnossa. Saman voi todeta HK Ruokatalosta. Tilalle ovat astuneet Milka ja Järvi-Suomen Portti.

Talouden kokonaiskuva on osuustoiminnalla vuosina 1994-2002 paljon mainettaan parempi.

Jorma Savolainen

PS.

Tarkastelussa on mukana vain ne yritykset ja -ryppäät, joita Vuosikirja on tarkastellut vuodesta 1994 alkaen. Jere Lahden silloin luotsaama S-ryhmän menestystarina ei ollut alkuvuosina mukana.

Eikä unohdeta Tapiolaa, Tradekaa ja monia muita. Osuustoiminta on osoittanut laajalla rintamalla elinkelpoisuutensa.

Kun keskinäiset vakuutusyrityksetkin lasketaan mukaan, niin suomalaisen osuustoiminnan yhteinen jäsenmäärä on noussut jo 5,4 miljoonaan.

Kun keskinäiset vakuutusyrityksetkin lasketaan mukaan, niin suomalaisen osuustoiminnan yhteinen jäsenmäärä on noussut jo 5,4 miljoonaan.

| Sivun alkuun |