Riittääkö pelkästään oma asiantuntemus? 

Asiantuntijuuden tarve yritysten hallinnossa tulee korostumaan. Kriittinen kysymys on, riittääkö hallinnon osaaminen yksin. Jos se ei nykyisellään tulevaisuuden tarpeisiin riitä, niin sitten täytyy ajoissa todella satsata uusien ihmisten rekrytointiin ja koulutukseen.

TIIMITYÖ KASVAA. Monimutkaistuvassa maailmassa joudutaan niin yrityksissä kuin muuallakin yhä enemmän yhdistämään erilaista osaamista. Kuva on Osuustoiminta-lehden analyytikkotiimistä 14.10.2004. Vasemmalta Olli Kauppi, Sami Karhu, Antti Mustonen, Hannu Kaskinen, Mauno-Markus Karjalainen, Juhani Lehto, Yrjö Kotisalo, Ritva Toivonen, Raija Volk ja Jorma Savolainen. Useimmat heistä osallistuivat myös tämän ensimmäisen tulevaisuusteeman tuottamiseen.  Kuva Tapani Lepistö

Edessä näyttäisi olevan päinvastainen kehityssuunta kuin mitä pellervolaisessa osuustoiminnassa koettiin 1990-luvulla, jolloin jäsenet eli omistajat selvästi vahvistivat valtaansa ot-yritysten päätöksenteossa. Vuorineuvoksellekin saatettiin näyttää ovea, jos tulokseen ei oltu tyytyväisiä. 

Cooperative Governance varmasti on ikivihreä keskustelunaihe myös vuonna 2015. Ehkä meidän tarvitsee sitä ennen tehdä kuten valtionyhtiöissäkin on lähdetty tekemään: rekrytoidaan huipputason asiantuntijoita valvomaan omistajien intressiä suurenevien ja kansainvälistyvien firmojen hallituksissa. Asiantuntijajäsenten palkkaamiseen hallituksiin on mahdollisuudet myös osuustoiminnassa. Heidän avullaan liiketoimintaosaamista voitaisiin tarvittavilta osin harkitusti paikata tulevaisuudessa.

Valtionyhtiöissä selvästi petyttiin 2000-luvun alussa poliitikkoihin. Tulokset eivät vastanneet odotuksia. Erityisen paha skandaali sattui Soneralle, joka erehtyi ostamaan 4,3 miljardilla eurolla pelkkää kuumaa ilmaa Keski-Euroopasta (ks. OT 4/02). Niin suuri luuta alkoi lakaista poliitikkoja hallintotehtävistä vähemmäksi - tuloksetkin alkoivat parantua veronmaksajien onneksi.

Tuotekehitykseen ja tutkimukseen suuntautuvat investoinnit olivat keskimäärin noin 9 % tuotannon jalostusarvosta Suomessa vuonna 2002. Se onneksi ylittää useimpien pienten teollisuusmaiden tason, mutta on kyseenalaista, riittääkö sekään. Osuustoiminnassa ei asiaa ole tutkittu, mutta nykytaso ei liene läheskään riittävä kilpailuympäristön muutokseen nähden. 

Historia - nykyhetki - tulevaisuus >>

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi 

| Sivun alkuun |