Yrittäjyyskasvatus on vähitellen saamassa tukevan jalansijan oppilaitoksissa. Se ei kuitenkaan tarkoita vain uuden yrittäjäsukupolven kasvattamista, vaan myös luotsaamista sisäiseen yrittäjyyteen. Jo peruskouluissa yrittäjyyden pitäisi näkyä monipuolisesti eri oppiaineissa.

Yrittäjyyskasvatus on tullut peruskouluun ja lukioon ns. pakolliseksi aihekokonaisuudeksi, joita ovat myös mm. teknologiakasvatus ja mediataito. Aihekokonaisuudet ovat opetuksen painopisteitä, joita pitäisi soveltaa monessa oppiaineessa yhtä aikaa. Ne eheyttävät opetusta ja vastaavat uusiin koulutushaasteisiin.

Peruskoulussa ja lukiossa yrittäjyys näkyy paitsi oppisisällöissä, myös oppilaanohjauksen ja työelämään tutustumisen yhteydessä. Koulun opetussuunnitelmassa pitäisi kertoa sekin, miten yhteistyötä paikallisen elinkeinoelämän kanssa tehdään.

Oppilaitoksille sälytetään usein myös aluekehityksen tehtäviä. Koulujen ja liike-elämän yhteistyön avulla yritetään turvata kuntien elinvoimaista tulevaisuutta. Tämä on ajankohtaista varsinkin muuttotappiokunnissa. Eräs käytännön tavoite voi olla vaikkapa se, että nuori oppii tuntemaan alueen kesätyöpaikat.

Tuulta yrittäjyyskasvatuksen purjeisiin puhalletaan monella taholla. EU-komissio julkaisi 2003 yrittäjyyden vihreän kirjan. Myös osuustoiminnan edistämisestä Euroopassa ilmestyi 2004 EU:n asiakirja. Suomessa hallitus on laatinut yrittäjyyden politiikkaohjelman, jonka mukaan yrittäjyyttä edistetään kaikessa koulutuksessa ja sen houkuttelevuutta uravaihtoehtona lisätään.

Kohti sisäistä 
yrittäjyyttä

Minkä takia yrittäjyyskasvatus on niin ajankohtaista? Aihetta tutkinut Vaasan yliopiston professori Kari Ristimäki arvioi, että syitä on kaksi.

- Ei pelkästään yrittäjiltä vaan myös työntekijöiltä edellytetään nykyään yrittäjämäistä, itsenäistä otetta. Lisäksi työelämä näyttää muuttuvan niin, että julkinen sektori ja suuret yritykset eivät enää työllistä niin paljon kuin ennen. Palkkatyön osuus vähenee ja yrittäjyys lisääntyy.

Ristimäen mukaan koululaitokselle ei voi kuitenkaan antaa sellaista yksiselitteistä määräystä, että sen on tuotettava Suomeen 40 - 60.000 uutta yrittäjää. Tämä saattaa olla yhteiskunnallinen tavoite, mutta opettajan työnkuvaan se ei sovi. Opettaja suuntautuu aina kohti yksilöä, eikä hän voi patistaa jokaista maija meikäläistä yrittäjäksi.

Eri asia sitten on, että sisäiseen yrittäjyyteen kannustamista voi pitää hyvänä tavoitteena. Ristimäen mielestä jokaisen opettajan on ymmärrettävä, että hän muokkaa oppilaiden yrittäjyysasenteita suuntaan tai toiseen omassa opetuksessaan. Toiminnalliset, oma-aloitteisuuteen kannustavat opetusmenetelmät tukevat yrittäjämäistä toimintatapaa.

Luovaa 
mielikuvitusta

Joissakin kouluissa yrittäjyyskasvatus on vielä vähäistä, kun taas toisissa asian eteen ponnistellaan enemmän. Aihepiiriä voi luontevasti käsitellä yhteiskuntaopissa, mutta luovalla mielikuvituksella myös monessa muussa aineessa.

Esimerkiksi Nokianvirran koulussa valmistettiin lämpiävä saapas teknisen työn ja fysiikka-kemian tunneilla. Yhteistyöyrityksiin kuului Nokian Jalkineet. Projekti sai julkisuutta ja palkintoja.

Koululla voi olla myös kummiyritys. Esimerkiksi Ehnroosin koulu Mäntsälässä tekee monipuolista yhteistyötä kummiyrityksensä Fram Foodsin kanssa.
Monessa koulussa yrittäjyyskasvatuksesta tarjotaan valinnaisia kursseja. Jotkut lukiot ovat peräti profiloituneet yrittäjyyslukioiksi. Haukivuoren lukiossa yrittäjyys tulee esille valinnaisella matkailualan kurssilla. Pyhäjoen yrittäjyyslukiossa perustetaan harjoitusyrityksiä ja Lammin lukio tarjoaa aiheesta kuuden kurssin tarjottimen.

Ammatillisella puolella yrittäjyysopintoja annetaan kaikissa perustutkinnoissa. Yritykset ovat usein mukana opetussuunnitelmien ja harjoittelujaksojen laatimisessa. Opiskelijoille tämä on tuttua, sillä jo peruskoulussa järjestetään työelämään tutustumisjaksoja.

Tarja Repo