Kiinnostavia saksankielisiä osuustoimintatutkimuksia 

aksalainen osuustoimintatutkimus ja siihen liittyvä keskustelu ovat monelle suomalaiselle jääneet usein etäiseksi - paljon paremmin olemme tietoisia, mistä pohjoismaissa tai anglosaksisessa maailmassa keskustellaan ja mitä juuri nyt tutkitaan.

Saksalainen, 100 miljoonan asukkaan kielialue on kuitenkin Euroopan suurin. Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä, toimii yliopistojen yhteydessä 14 osuustoimintainstituuttia ja osuustoiminnan tutkimusta harjoitetaan n. 35 eri yliopistossa. Tutkimus ja opetus keskittyvät lähinnä taloustieteisiin, oikeustieteisiin ja selkeästi harvemmin yhteiskuntatieteisiin.

Suomalaisella tiedeyhteisöllä on vuosisatojen ajan ollut toimivat siteet keskieurooppalaiseen kulttuuri- ja tiedemaailmaan. Mutta yhteydet ovat viime sotien jälkeen osin rapautuneet. Vasta viime vuosien kehitys viestii uudelleen heränneestä kiinnostuksesta, paluusta juurille.


suustoiminnan tuntemuksen avuksi on liiketaloustieteessä ja yhteiskuntatieteissä Saksassa kehitelty useita teorioita. Yritysteorian arvostettuja edustajia ovat G. Draheim ja R. Henzler. Yritysteorian mukaan osuuskunnalle tulee sallia tietty määrä omaa elämää, jolloin se nähdään jäsenistään suhteellisen riippumattomana yrityksenä. Henkilöstön ja yhteisön näkökulmasta lähtien Draheim kehitti käsityksen osuuskuntien kaksoisluonteesta. Osuuskunnat jäsentensä yhteisöinä sosiologisessa mielessä muodostavat henkilöyhteisön, ja taloudellisessa mielessä, taloustoimijana ("talousobjektina") yhteisöliiketoimintaa harjoittavan yrityksen. Jäsenet päättävät osuuskunnan osuuspääomasta ja hallintoelimistä mies ja ääni -periaatteella. Osuuskuntien tärkein tehtävä on tyydyttää suoraan jäsentalouksista nousevat tarpeet mahdollisimman edullisesti.

Henzlerin mukaan osuustoiminnallisen henkilöyhdistyksen ja osuustoiminnallisen liiketalouden välinen side on tärkeä. Jäsenten talouden tai elinkeinon tukeminen edellyttää, että yhteisön liiketoiminta on kannattavaa, ja että yhteydet jäsenten kesken toimivat. Osuustoiminnallisen tietoisuuden häviäminen ja jäsenten välisen yhteyden katoaminen merkitsevät osuustoiminnallisen työn loppua.


armoniateoriassa puolestaan osuuskuntien jäsenillä arvioidaan olevan yhteisenä tavoitteensa jäsenten yhtäläisen hyvinvoinnin kasvattaminen. Jäseniä kuvataan ideaalimallilla homo cooperativus. Heidän oletetaan toimivan koko osuuskunnan ja sen jäsenten hyväksi jopa tilanteissa, joissa heille seuraa ennemminkin omakohtaista haittaa kuin hyötyä. Teoriasta on nyttemmin lähes kokonaan luovuttu, homo cooperativusta pidetään liian idealistisena.

Harmoniateorian vastapainoksi kehitettiin konfliktiteoria. Siinä oletetaan, että yksilö pyrkii toiminnallaan saavuttamaan henkilökohtaista taloudellista hyötyä, ja että yhteistoimintaan osallistuvat ihmiset kilpailevat keskenään. Konfliktiteoriaan kuuluva ideaalimalli jäsenistä on taloustieteistä omaksuttu homo economicus, joka osuuskunnan jäsenenä toimii ainoana tavoitteenaan omakohtainen taloudellinen hyöty.

Konfliktiteorian edustajat E. Boettcher ja E. Eschenburg lähtevät liikkeelle yleisen talousteorian rationaalisuus- ja omaetuoletuksesta. Konfliktiteoria - nimensä mukaisesti - hyväksyy sen, että eturistiriitoja ja äänestysongelmia esiintyy osuustoiminnassa mukana olevien keskuudessa, mikä kuuluukin inhimilliseen toimintaan. Osuuskunnat olisivat taloussubjektien yhteenliittymiä, joiden ensisijainen tehtävä on hyödyntää yhteisen yrityksen taloudellisia palveluita ja tuloksia. 

Jokainen jäsen tekee päätöksensä omassa taloudessaan, mutta osallistuu myös yrityksensä demokraattiseen päätöksentekoon. Tästä johtuu osuustoiminnan paradoksi. Toisten osuuskuntien jäsenten toimenpiteistä ja käyttäytymistavoista riippuu, miten hyvin yksilö saavuttaa tavoitteensa. Osuuskuntien jäsenet hyväksyvät tämän riippuvuussuhteen vain, koska he osuuskunnan avulla odottavat voivansa laajentaa yksilöllisiä toimintamahdollisuuksiaan. Käyttäytymisen sopimiseen kuuluvat informaatio ja neuvottelukustannukset. Jos halutaan, että koordinaation kustannukset eivät ylitä osuustoiminnan voittoa, tarvitaan säännöt valtuuksiin ja päätösten tekemiseen. Osuustoiminnallisen yhteistyön on saavutettava kannustimia ja etuja, jotka tällä tavalla jaetaan eteenpäin jäsenille, jotta yhteistyön materiaalisista ja ei-materiaalisista kustannuksista on jäsenille hyötyä.

Konfliktiteorian ja homo economicuksen soveltuvuus osuustoiminnan arviointiin voidaan kyseenalaistaa ja osuustoiminnan muiden kuin taloudellisten arvojen ja tavoitteiden kokonaan sivuuttamista voidaan arvostella. Käsitys vain omaa etua tavoittelevasta jäsenestä voi olla perusteltu esim. silloin, kun jäsenmääriltään suurissa osuuskunnissa jäsenten ja osuuskunnan sekä jäsenten keskinäinen vuorovaikutus, yksittäisen jäsenen vaikutusvalta ja yhteenkuuluvuus ovat vähäisiä. Sitä vastoin erityisesti pienissä osuuskunnissa, joissa jäsenet tuntevat toisensa, on jäsenten toimintaan vaikuttavien muidenkin kuin taloudellisten arvojen ja tavoitteiden sekä sosiaalisten suhteiden tutkiminen perusteltua.


annustin-panos -teorian edustajat E. Boettcher ja Ph. Herder-Dorneich vaativat, että materiaalisten ja ei-materiaalisten, ulkoisten ja sisäisten osien on järjestelmässä oltava tasapainossa, mutta niiden täytyy myös sopia jäsenten tarpeisiin. Ot-liittoutumisen kautta aikaansaatava tuottavuus- eli kustannusetujen, ja valta- eli kilpailuintressien suhde on edellytyksenä jäsenten tuen saamiselle. Vasta tuottavuustekijän, markkinamenestyksen muuttaminen jäsenten tehokkaaksi tukemiseksi, on oleellista heidän tyytyväisyydelleen ja osuuskunnan toiminnan jatkuvuudelle.

Kuopion yliopiston kesän 2005 kunniatohtori E. Dulferin systeemiteorian mukaan organisaation toimintaan osallistuvan käyttäytymisen määräävä tekijä on - kun markkinoiden epätäydellisyys otetaan huomioon - hyvin monimutkainen tavoitejärjestelmä. Yksittäisen osallistujan yksilölliset tavoitejärjestelmät sovitetaan organisaation neuvotteluissa moninapaisempaan järjestelmään. Ot-yhteistyö voidaan ymmärtää osuuskunnan ja jäsenten välisenä vuorovaikutuksena. Osuuskunta on sosioekonominen järjestelmä, jonka alajärjestelmiä ovat yksittäinen jäsen ja yhteisöliiketoiminta. Integraatioperiaatteen mukaan osuuskuntaan liittyminen ja sopeutuminen määrittelevät vaikutukset yksilön käyttäytymiseen.

Juhani Laurinkari
juhani.laurinkari@uku.fi

Professori Juhani Laurinkari johtaa Kuopion yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalitalouden laitosta sekä sen yhteydessä toimivaa erillistä yliopiston Vammaistutkimuslaitosta. Hän on kirjoittanut n. 140 erilaajuista osuustoimintaa käsittelevää tekstiä ja on koulutukseltaan sekä talous- että yhteiskuntatieteiden tohtori.

| Sivun alkuun |