Osuustoiminnan visiot ja strategiat 2006
Näkemys, sisu ja taito ratkaisevat 

Jäänmurtaja puskee voimalla laivaväylää Suomenlahdelle. Näin meidän meriyhteytemme Eurooppaan pysyvät nykyisin avoinna ympäri vuoden. Siitä Suomella on reilun sadan vuoden kokemus. - Talvimerenkulun avaamisesta löytyy yllättävän paljon yhteistä suomalaisen osuustoiminnan kanssa.

Ensimmäinen jäänmurtaja saatiin käyttöön pitkän kehittelyn ja taistelun jälkeen vasta vuonna 1890. Vastustajat pitivät jäävahvisteisia laivoja ja jäänmurtajia aivan liian kalliina. He eivät ymmärtäneet lainkaan, miten ne valtavat kehitysmahdollisuudet ne avasivat koko talouselämällemme seuraavien vuosikymmenten aikana.

Talvimerenkulun läpilyönti tapahtui vain muutamia vuosia ennen osuustoimintaliikkeen rantautumista voimalla Suomeen vuodesta 1899 lähtien. Uudistusten henkinen pohjakin oli yhteinen. Molemmat ponnistivat liikkeelle suomenmielisestä - vaikkakin paljolti ruotsinkielisestä - kulttuuritaustasta ja kansakunnan parhaista miehistä, naisista ja perheistä.

Alueellinen ja sosiaalinen kehitys vauhtiin

Kun jäänmurtajat liittivät tämän arktisen maan kaupallisesti ympärivuotisesti Euroopan yhteyteen, niin vastaavasti osuustoimintaliike avasi toimivat ja kehittyvät markkinat Suomen sisälle niin alueellisesti kuin sosiaalisesti.

Aiemmin ”jumalanhylkääminä rajaseutuina” pidetyt pitäjätkin onnistuttiin kytkemään sata vuotta sitten osuustoiminnan avulla muun kansakunnan ja maailman yhteyteen. Ikuiselta vaikuttanut routaraja eli nollaraja pystyttiin silloin ajamaan vähitellen Suomen rajojen ulkopuolelle. Pitkään se on siellä pysynytkin. 
Alueellisen harppauksen ohella ainakin yhtä merkittävä oli myös liikkeen tuoma sosiaalinen edistys. Kansan valtava enemmistö, etenkin maa- ja metsätalousväestö mutta myös kasvava työväestö kytkettiin kaikkialla tasa-arvoisina osuuskuntien jäseninä muuhun yritteliäisyyteen ja yhteiskuntaan. Uusia väyliä osaaville ja ahkerille ihmisille avautui kaikkialla kohisten.

Oikeudenmukaisuus vahvisti demokratiaa

Köyhälle pienviljelijälle 1900-luvun alussa oli kohottava kokemus ensimmäistä kertaa elämässään alkaa säännöllisesti saada ihan omaa rahaa karjan, pellon ja metsän tuotteistaan. Se tapahtui syvästi oikeudenmukaiseksi koetulla tavalla. 

Jopa pankkimaailma alkoi aidosti ottaa huomioon vähävaraisen kansanosan tarpeet, kun osuuskassoja syntyi vauhdilla joka puolelle maata. Keskinäinen vakuutustoiminta paloapuyhdistyksineen oli pohjustanut osuustoimintaliikkeelle hedelmällistä maaperää jo 1700-luvulta lähtien. Nykyisen Lähivakuutus-ryhmän juuret löytyvät sieltä.

Vastaavasti kuluttajille osuustoiminta loi edullisen ja laadultaan tutkitusti varman väylän saada elintarvikkeet ja muut tavarat omasta osuuskaupasta. Se tarjosi vaihtoehdon vapautua silloisten yksityiskauppiaiden harjoittamasta usein suoranaisesta riistosta.

Samalla tämä kaikki merkitsi myös vahvaa demokratian voittokulkua. Niin Suomi on sitten raskaat sodatkin itsenäisenä kestänyt. Osuustoimintaliikkeen todellinen merkitys on paljolti tutkimatta, mutta ilman sen vaikutusta ja sen luomaa positiivista esimerkkiä tavallisen kansan keskuudessa meille ehkä olisi käynyt sotien kurimuksissa huonosti. Niin tiukoille Suomi joutui. Vastassa oli Stalinin iso propagandakoneisto, joka suuntautui köyhään kansaan, mutta onneksi useimmiten ampui yli ja oli monien ihmisten kovan kokemuksen kautta epäuskottava.

Nykyisin olemme nousseet yhdeksi kehittyneimmistä maista maailmassa myös osuustoiminnassa. Lähinnä Kanada ja USA pystyvät Suomen kanssa osuustoiminnan vahvuudessa kilpailemaan, kun osuuskuntien yhteiset jäsenmäärät, liikevaihdot ja työllistävyys suhteutetaan kunkin maan väkilukuun.

Edistyksen hengessä

Yhtäläisyyksiä löytyy myös niiden lukuisten ihmisten kautta, jotka tämän valtavan kehityksen saivat aikaan. Talvimerenkulun pioneeri oli insinööri, keksijä ja yrittäjä Jakob Robert Runeberg (1846 - 1919), yksi kansallisrunoilija J. L. Runebergin ja hänen viisaan vaimonsa Fredrikan lahjakkaista ja edistyksen hengessä varttuneista kuudesta pojasta.

Robert Runeberg piirsi höyrykoneella ja teräksellä vahvistetun ensimmäisen talvilaivan, joka pystyi kuin pystyikin pitämään lähes säännöllistä yhteyttä Hangosta Tukholmaan. Hän myös sinnikkäästi jaksoi lobata talvimerenkulun kehittämisen puolesta.

Vähitellen alkanut säännöllinen laivaliikenne saattoi tukeutua vain hieman aiemmin kehittyneeseen Suomen sisäiseen rautatie- ja osin myös maantieverkostoon. Rautatie oli siihen aikaan osa Venäjän rataverkkoa ja erityisesti yhteys Pietariin oli tärkeä.

Samanhenkiseltä suomalaiskansalliselta pohjalta uurastivat myös osuustoimintaliikkeen pioneerit. Tunnetuimpia hahmoja olivat aviopari Hannes ja Hedvig Gebhard. Heidän määrätietoinen työnsä on Osuustoiminta-lehden lukijoille tuttu. Erityisesti suomalaisen karjatalouden kohottaminen osuustoiminnan avulla oli kansantalouden kehitykselle ratkaisevaa. Näin viimein kaikki asiat loksahtivat onnellisesti paikoilleen. 

Tällaiset uusia uria aukaisseet teot olivat aikoinaan vain suuria visioita, joita aikansa konservatiivit pitivät ehkä vain vähän hulluina ajatuksina. Mutta myöhemmin ne kaikki toteutuivat paremmin kuin ajatusten esittäjät aluksi edes osasivat unelmoida. 

Keskustelua kansanliikkeen tehtävistä

Mistä tänä päivänä sitten löytyvät ne suuret visiot vahvalle suomalaiselle osuustoiminalle? Löytyykö sellaisia enää lainkaan? Entä minkälaisin strategioin suurimmat suomalaiset osuustoimintayritykset toimivat?

Yritämme avata keskustelua näistä tulevaisuuden kannalta oleellisimmista kysymyksistä, joihin nimenomaan johtavilta hallintoihmisiltä pitäisi löytyä ne parhaimmat vastaukset. Julkaisemme suurimpien ot-yritysten luottamus- ja liikkeenjohtajien haastatteluihin perustuvan teeman yritysten visioista ja strategioista. 

Sinivalkoinen, suomalainen omistajuus näyttää vahvistuvan osuustoiminnassa yllättävän hyvin. Osuustoimintayrityksiä ei ainakaan helposti, jos lainkaan, tulla myymään pahimmille kansainvälisille kilpailijoilleen. Niitä ei pysty myöskään valtaamaan.

Ajatellaan vaikkapa Valiota: jos sen omistavat maidontuottajat jonakin päivänä päättäisivät myydä firman eniten tarjoavalle, niin samalla he myisivät pois myös oman elinkeinonsa. En usko, että sellaista tapahtuu. Myös Suomen osuuskuntalaki on rakennettu nimenomaan osuustoiminnan jatkuvuutta turvaavaksi. Sama jatkuvuus pätee yleisemminkin tuottajaosuustoiminnassa. 

Myös palveluosuustoiminnassa (osuuspankeissa ja keskinäisessä henki- ja vahinkovakuutustoiminnassa) ja kuluttajaosuustoiminnassa (osuuskaupoissa) jäsenten tärkein intressi näyttää olevan kilpailukykyisten ja laadukkaiden palvelujen säilyttäminen ja niiden kehittäminen Suomessa. 

Eiväthän esimerkiksi osuuspankit täältä minnekään pois häivy. Niiden alueellinen ja itsenäinen rakenne turvaavat suomalaisuuden säilymistä ja kotimaisten asiakkaiden palvelua. Myös Pohjolan osto tulee tukemaan tätä samaa kokonaisuutta. 

Suomalainen osuustoiminta kehittyy edelleen suotuisten tähtien alla. Enemmän kuitenkin yli yritysten rajojen menevää keskustelua kaivattaisiin.

Tilaa löytyy myös pienille

Pienemmät ot-yritykset ottavat markkinoilla toimiessaan ensin suurimpien yritysten strategiat huomioon. Ne yleensä sitten pyrkivät sovittautumaan jäljelle jääviin aukkoihin.

Poikasena olin innostunut seuraamaan lintujen elämää. Huomasin, miten esimerkiksi västäräkin pesät löytyivät helpoiten peltojen pientareelta sopivankokoisten kiviraunioiden sisältä. Vain kyllin pienten kivien tiuha verkosto pystyi täyttämään rauniot niin tehokkaasti, ettei lintupariskunnille sieltä turvallista pesäpaikkaa löytynyt. 

Sama pätee myös markkinoiden toimintaan. Kuta suurempia johtavat yritykset ovat, niin sitä selvemmin markkinoille tuppaa jäämään myös aukkoja. Paikallisia tai usein välillä vähän suurempiakin aukkoja löytyy, vaikka firmat kasvavat. 
Virinneen pienosuustoiminnan lupaavin strateginen mahdollisuus olisikin pystyä nykyistä tehokkaammin verkostoitumaan keskenään - ja osin ehkä myös perinteisen osuustoiminnan kanssa - tulevina vuosina. 

Uutta yritteliäisyyttä Suomeen ehdottomasti tarvitaan etenkin palvelualoille. Osuustoimintamalli on jo ehtinyt osoittautua viimeisten kymmenen vuoden sisällä uudelleen hyväksi vaihtoehdoksi. Sitä tulee edelleen ennakkoluulottomasti kehittää ja vahvistaa.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi 

| Sivun alkuun |