Osuuskunnan fuusio lisää vastuuta

Tiina Linnainmaa edustaa valiolaista osuusmeijerikenttää.

aito-Pirkan ja Maito-Auran fuusiosta syntynyt hankintaosuuskunta Länsi-Maito aloitti toimintansa vuoden alusta. Uusi osuuskunta on maitomäärältään viidenneksi suurin Valion hankintaosuuskunnista ja neljänneksi suurin Valion osakkeenomistaja. Alueena se kattaa läntisen Suomen Kankaanpäästä Kemiöön.

Koko fuusioitumisprosessi on oivallinen osoitus omistajaohjauksesta. Fuusio sai alkusysäyksensä Maito-Auran hallintoneuvostosta, joka velvoitti hallituksen tunnustelemaan Maito-Pirkalta mahdollisuuksia laittaa hynttyyt yhteen.
Elokuussa 2004 käynnistyivät tunnustelut ja neuvottelut, jotka sitten johtivat yhteiseen fuusioon.

yyt tai paremminkin perusteet yhteiseen osuuskuntaan olivat selvät: tuottajien määrä vähenee koko ajan. Neuvottelujen alkuvaiheessa tuottajia oli yhteensä 1 600 ja tällä hetkellä Länsi-Maidolla on 1 300 tuottajaa. Ja suunta on vain laskeva. Miksi ylläpitää päällekkäisiä toimintoja molemmissa osuuskunnissa, kun yksikin ne voi hoitaa? Eikä huono seikka ole sekään, että näin asemamme maidon toimittajana ja osakkeiden omistajana Valioon päin vahvistui.
Kun kaksi taloudellisesti vahvaa, historiallisesti perinteikästä ja tahdoltaan voimakasta osuuskuntaa alkaa neuvotella yhteisestä liitosta, ottaa se oman aikansa. Nyt siihen meni kaksi vuotta - yhtään liian aikaisin ei oltu liikkeellä. Neuvotteluissa mukana olleena voin sanoa, että suhteellisen kivuttomasti yhteinen sävel löytyi. Toki välillä täytyi antaa vesien virrata, niin Tammerkoskessa kuin Aurajoessa, ennen kuin taas jokin asia liikahti eteenpäin.

itä tämä fuusio merkitsee tavallisen tuottajan, omistajan kannalta?
Eräs nuori tuottaja sanoi fuusiohankkeesta kuultuaan, että se on ihan sama, mistä se maitotili maksetaan. Niin, näinhän se nykyaikana onkin, mutta ei ole lainkaan sama, minkä suuruinen tuotteesta saatu hinta on.
Osuuskunnan tärkein tehtävä on tuottaa omistajilleen paras mahdollinen taloudellinen hyöty. Se on päätöksiä tehtäessä aina pidettävä ykkösasiana. Tätä periaatetta tässäkin fuusiossa on haluttu korostaa.

uurentuvista osuuskunnista seuraa, ettei hallinnon luottamushenkilönä ehkä enää olekaan oman kunnan helposti lähestyttävä henkilö; ei edes edustajistossa. Vaarana on, että osuuskunnan jäsen vieraantuu ja ajatus omasta osuuskunnasta ja sen merkityksestä katoaa.
Tällaisen kehityksen estämisessä suurentuvilla osuuskunnilla on tärkeä tehtävä. Jokaisella osuuskunnan jäsenellä pitää olla samanlaiset mahdollisuudet vaikuttaa asuinpaikasta riippumatta. Lisäksi osuuskunnan pitää huolehtia omistajistaan koko toiminta-alueella. Keinoja varmasti löytyy, esimerkiksi yhteisten tilaisuuksien ja tiedottamisen kautta. Pitää muistaa, että vaikutusmahdollisuudet ovat kiinni myös jäsenten omasta aktiivisuudesta. Tilaisuuksiin tulee osallistua, ja omat mielipiteet on myös tuotava esiin.
Suurentuvissa osuuskunnissa hallintohenkilön rooli korostuu entisestään. Missään tapauksessa hallintohenkilöksi valittava ei saa pitää paikkaa vain meriittinä tai ansioluettelon jatkeena. Tehtävä on otettava tosissaan, ja siihen on käytettävä aikaa.
On aina muistettava, että hallintohenkilö toimii vain osuuskunnan parhaaksi ja ajaa vain osuuskunnan etua.
Hallintohenkilön on perehdyttävä osuuskunnan asioihin, niin taloudellisesti kuin toiminnallisesti. On sisäistettävä osuustoiminta, tunnettava osuuskuntalaki ja oman osuuskunnan säännöt. On oltava valmis kiertämään kenttää kuten poliitikot, jotta omistaja oppii tuntemaan hallinnon ihmiset. Nämä asiat kun omaksuu, onkin helppo toimia hallinnossa.
Osuuskunnan koon kasvaessa on omistajaohjauksen pitäminen omistajien näpeissä ensiarvoisen tärkeää. Jos hallinto ei ole sisäistänyt tehtäväänsä ja olemassaolonsa merkitystä, ottaa toimiva johto helposti sen tehtävän. Hallintoneuvoston tärkein tehtävä osuuskunnissa on edelleen suuntaviivojen ja toimintalinjausten antaminen hallitukselle ja toimivalle johdolle. Se edellyttää tulevaisuuteen katsomista, visioiden ja strategioiden suunnittelua 3-5 vuoden päähän. Haasteellista, mutta ei mahdotonta.

ukaan luottamustoimeen valittu ei ole tehtäviinsä valmis heti, ja siksi jatkuva koulutus on esiarvoisen tärkeää. Osuuskunnan velvollisuus on kouluttaa hallintohenkilönsä edustajiston jäsenistä lähtien. Koulutuksen merkitys vain korostuu osuuskuntien kasvaessa ja toimintaympäristön jatkuvasti muuttuessa. Voin vakuuttaa, että koulutukseen sijoitettu aika ja panostus tulevat moninkertaisesti korkojen kanssa takaisin.
Osuuskunnan jäsenten tehtävänä on etsiä ja löytää parhaat ja aktiivisimmat henkilöt hallintotehtäviin. Vielä siten, että he edustavat kattavasti osuuskunnan jäseniä niin iän kuin sukupuolen perusteella. Valitettavan usein osuuskuntien hallinnot ovat vieläkin kovin miesvoittoisia, eikä nuoriakaan montaa ole. Pakerrettavaa tälläkin saralla riittää.

änsi-Maito on vasta toimintansa alkumetreillä, mutta siitä hioutuu vahvassa omistajaohjauksessa vahva osuustoiminnallinen toimija alallaan. Katseet täytyy kuitenkin suunnata tulevaisuuteen. Pitää olla myös vähän ennustajaeukon vikaa ja haistella tuulia, miten ja missä asennossa maitotalous ja hankintaosuuskunnat sekä Valio ovat 3-5 vuoden kuluttua. Ennakkoluulottomalla asenteella pysymme mukana kuvioissa ja osaamme tehdä oikeita ratkaisuja. Kukaan muu ei niitä puolestamme tee.

Maatalousyrittäjä, agrologi Tiina Linnainmaa Hämeenkyröstä on Pellervon valtuuskunnan uusi varapuheenjohtaja tämän vuoden alusta. Hän on myös Maito-Pirkan hallituksen jäsen viimeiseen tilinpäätökseen asti ja uuden Länsi-Maidon hallintoneuvoston jäsen. Osuustoiminnallinen tehtävä on myös Pirkanmaan Osuuskaupan asiakastoimikunnan jäsenyys.

| Sivun alkuun |