Osuustoiminnan tutkijat etsivät rajat ylittäviä
RATKAISUJA AIKAMME ONGELMIIN 

Suomalaisen osuustoimintatutkimuksen kolme tämänhetkiseen kärkeen kuuluvaa tutkijaa, Tapani Köppä, Eliisa Troberg ja Iiro Jussila, haluavat painottaa eri tieteiden välistä aitoa vuoropuhelua ja poikkitieteellisyyttä uutta luovalla tavalla. He katsovat, että juuri rajat ylittävillä ratkaisuilla pystytään parhaiten vastaamaan aikamme suuriin ongelmiin.

Tutussa tarinassa kerrotaan katulyhtyjen alta kadonnutta avainta etsivästä miehestä, jota naapuri neuvoi suuntaamaan etsintänsä vähän matkan päässä sijaitsevan asuntonsa puutarhaan. Mies kun oli hetkeä aikaisemmin puuhaillut puutarhassa, joten avain oli saattanut pudota sinne hänen taskustaan. Vastaus kuului, että avaimen etsintä sujui huomattavasti helpommin katulyhdyn valossa kuin hämärässä puutarhassa.

Tapani Köppä

Rohkeaan
vuoropuheluun

Iiro Jussila

KTM, projektipäällikkö Iiro Jussila edustaa puolestaan liiketaloustiedettä Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Hän ottaa yhteiskuntatieteilijöiden esittämän haasteen rohkeasti vastaan:
- Asiakasomisteisen osuustoiminnan menestystekijät - ja samalla ne tekijät, jotka voivat toimia osuustoiminnan oikeuttajina taloustieteellisissä keskusteluissa - liittyvät erilaisiin sosiaalisiin ja psykologisiin elementteihin, jotka ovat kytköksissä omistajuuteen, paikallisuuteen ja alueellisuuteen sekä verkostoihin.
- Tutkimuksen edetessä niillä todennäköisesti pystytään selittämään useita yritystoiminnan tehokkuuteenkin vaikuttavia tekijöitä, jotka eivät nouse esiin analysoitaessa yritystoimintaa puhtaasti nykyisistä taloudellisrationalistisista lähtökohdista.
- Yksin taustaoletusten korjaaminen voi kääntää asetelman monissa tapauksissa päälaelleen. Ennen ylistetyistä ”kylmän pääoman yrityksistä” voi tulla monissa tapauksissa ei-optimaalinen organisaatiotyyppi samalla kun osuustoiminnallinen organisaatio ehkä nousee ”paremmaksi”. Tämä ei tosin tarkoita, että näin tapahtuisi kaikilla toimialoilla tai kaikissa ympäristöissä. Osuustoiminta sopii todennäköisesti erityisesti tietyille aloille.
Jussila myöntää, ettei lähitulevaisuudessa ole odotettavissa, että taloustieteet luopuisivat taloudellisrationaalisesta lähestymistavasta. Oleelliseksi noussee se, että taloudellisrationaaliseen analyysiin vaikeasti taipuvat - ja mittaamisen näkökulmasta jopa mahdottomina pidetyt - ilmiöt, kuten esimerkiksi omistajuuden tunteiden, sosiaalisen pääoman ja luottamuksen rooli organisaatioiden toiminnassa kyetään argumentoimaan uskottavasti.
- Eli me emme keskity valittamiseen, vaan osoitamme argumenttiemme pitävyyden myös taloustieteilijöiden kielellä, Iiro Jussila sanoo. Osuustoiminnan tutkijoiksi olisikin hyvä houkutella niitä taloustieteilijöitä, jotka uskaltavat rohkeasti haastaa oman viitekehyksensä ja hyödyntää eri tutkimusalojen rikkautta - mielellään yhteistyössä kyseisten tutkimusalojen edustajien kanssa.

”Puhtaat talousasiat”
ovat yhä harvemmassa

Eliisa Troberg

Vanhempi tutkija KTT Eliisa Troberg Helsingin yliopistosta pohtii, miten monissa maissa on nähtävissä esille pyrkiviä suuntauksia, joissa on vahvoja liittymäkohtia juuri osuustoiminnan arvopohjaan. Pyritään kestävään kehitykseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen sekä ekologiseen ja poliittiseen tasapainoon. Lisäksi ns. sosiaalisten yritysten rooli on voimistumassa monissa Euroopan maissa.
- Cardiffissa 6.-9.9.2006 pidetyssä osuustoiminnan tutkimuskonferenssissa tuotiin esille vaatimus rakentaa taloutta kestävällä pohjalla ottaen huomioon taloudellisten tavoitteiden ohella myös sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteet. Osuustoiminnalliset yritykset ovat vastanneet hyvin näihin ajan vaatimuksiin. Tulevaisuuden organisaatioiden tulisi yleensäkin entistä paremmin ymmärtää ihmisten sosiaalisia tarpeita, palvella ihmisiä ja yhteisöjä.
Aiemmin ”puhtaan” talouden harjoittaminen kyettiin erottamaan selkeämmin yhteiskunnallisista, ympäristöön, työntekijöihin ja sosiaalisiin tarpeisiin liittyvistä tekijöistä. Nyt ne lähentyvät koko ajan toisiaan. Talouden erillistäminen ympäröivästä yhteiskunnasta ei enää olekaan helppoa.
Osuustoiminta on aina taloudellista toimintaa. Cardiffissakin tuotiin esille, että sosiaalisten yritysten kohdalla ovat välillä painottuneet liiaksikin sosiaaliset tavoitteet, taloudellisesta puolta ei saisi unohtaa. Taloudellinen kannattavuus on ensisijainen kriteeri yritystoiminnan onnistumiseksi.
- Yritysten elinkaaren eri vaiheissa taloudelliset ja sosiaaliset näkökulmat painottuvat eri tavoin. Aika ajoin on välttämätöntä, että panostetaan voimakkaasti taloudelliseen puoleen. Aikanaan tulee taas sosiaalisen kehittämisen aika, Troberg toteaa.

Omaleimaisuuden
parempaan ymmärtämiseen

Tapani Köppä puhuu, miten taloudellisen yhteistoiminnan muotona osuustoiminta voi olla kilpailutalouden oppien olemassa oleva kyseenalaistaja: - Sitä on vaikea sivuuttaa väitteillä järkiperäisyyden tai konkreettisuuden puuttumisesta. Sen sijaan näkee usein ulkoa suositeltavan, että osuustoiminnan pitäisi menestyäkseen unohtaa omista arvoistaan ja periaatteistaan puhumisen, kuten jäsendemokratian ja osallistumisen yritysten tuloksenjakoon. Siis luopumaan juuri omaleimaisuutensa kulmakivistä! Tälle ajattelulle löytyy valitettavasti kannatusta ot-yritysten omastakin leiristä.
Osuustoiminnan tutkimus elää nyt identiteetin etsimisen aikaa. Samanaikaisesti ot-yritysten rakennemuutokset ovat jatkuneet ja synnyttäneet menestystarinoita. Toisaalla osuustoiminnan toimintamallit leviävät yhä uusille tehtäväaloille.
- Osuustoiminnan tutkimukselle tarjoutuu käytännön tarpeista ongelmanratkaisutehtäviä, joihin ei löydy valmiita vastauksia oppirakennelmista, Köppä analysoi. - Tällöin monitieteisyys ja tutkijoiden verkostoituminen ovat ilmeinen vahvuus.
- Erilaisten näkökulmien vuoropuhelussa ongelmien ratkaisuja etsitään rohkeasti yhden tiedekäsityksen rajaaman pätevyysalueen rajoilta ja ulkopuoleltakin. Suvaitsevaisuus suosii luovuutta ja sosiaalisten innovaatioiden kasvua.

Käytännön elämän
puntari selvästi paras

Osuustoimintatutkimuksen kannustamiseksi tehdyt toimet ovat Suomessa Tapani Köpän mukaan käynnistyneet lupaavasti. Ot-tutkijoiden verkostoissa ja oman tieteenalansa jatkokoulutettavina tutkijat oppivat ”kahden maan kansalaisiksi”: oppiainekohtaista tietoa rikastuttaa keskustelu soveltamiskohteen ongelmista eri näkökulmista.
Esimerkiksi tutkimuksen huippuyksiköt ovat tyypillisesti tieteenalaerikoistuneita työryhmiä, jotka tutkivat ratkaisemattoman yhtälön avaamista tai puuttuvan komponentin tuottamista johonkin pitkään tunnettuun teoreettiseen tai soveltavaan ongelmaan.
- Luonnontieteellisen mallin mukaista huippuyksikköajattelua ei kuitenkaan ole kyetty ongelmitta sovittamaan yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Esimerkiksi sosiaalisten innovaatioiden tutkiminen ajantasaisesti vaikuttaa mahdottomalta, koska vasta yhteiskunnallisen käytännön ja koettelun sekä hyväksymisprosessien jälkeen tiedetään, mitä innovaatioon todella sisältyy. Sosiaaliset innovaatiot eivät myöskään synny keskitetysti ohjattuina malleina. Kriteerit täyttävä sosiaalisten innovaatioiden tutkimus on mahdollista vain historian tutkimuksena.
Köppä painottaa, miten soveltavan tutkimuksen vaatimustaso asetetaan koetukselle käytännön tuloksissa: - Tutkijan pitää hallita teoreettisen tiedon lisäksi tutkimusongelmansa käytäntöihin liittyvät monimutkaiset prosessit, ja kyetä kommunikoimaan niistä eri alojen asiantuntijoiden ja käytännön toimijoiden kanssa. Lisäksi tutkija ei voi välttää vastuutaan kehittämiensä ratkaisujen vaikutuksista, myös eettisistä.

Yritys hengittää
omassa ympäristössään

Iiro Jussila määrittää: - Toisaalta, kun muistetaan, että tehokkuus ei ole kaikkien mielestä paremmuuden mittari, osuustoiminta voi saada oikeutuksen myös niiltä, jotka kannattavat yhteisöllisiä arvoja. Osuustoiminnan hengittäessä paikallisessa ympäristössään yhteisöllisyys, solidaarisuus ja kestävä kehitys voidaan nähdä järkevänä lähestymistapana, mutta tulevaisuudessa ne voivat vedota entistä enemmän ihmisten psykologiin tarpeisiin.
Osuustoiminnan laaja hyväksyntä vaatii kuitenkin näiden onnistunutta esiintuomista suurelle yleisölle. Siinä kaivataan tervettä itseluottamusta. Nyt siihen olisi aihetta, kun monet omistamamme osuuskunnat menestyvät erinomaisesti.
Jussila tunnustaa, että usein parjattu osuustoiminnan aatteellisuus ei välttämättä olisikaan mikään riippakivi. - Itse asiassa, jako aatteellisuuteen ja liiketoiminnallisuuteen ei oikein kestä käytännössä, kun sitä tarkastellaan tiettyjen tekijöiden kautta:
Aatteellisuus, sen viitatessa osuustoiminnan arvopohjaan ja jäsenten aktiivisuuteen, voi olla esimerkiksi sosiaalipsykologiassa ja sosiaalisten verkostojen tutkimuksessa esitettyjen väitteiden mukaan eräs osuuskunnan tehokkuuden keskeisimmistä rakentajista. - Väittäisin, että vaikka esimerkiksi suomalaiset asiakasomisteiset osuuskunnat menestyvät jo nyt suorastaan häkellyttävän hyvin, on tähän liittyvää potentiaalia käytetty toistaiseksi vain vähän asiakasomistajien hyväksi - monissa tapauksissa sitä ei ole ylipäätään tiedostettu, Iiro Jussila napauttaa.

Kehitykselle haetaan
parempia vaihtoehtoja

Tapani Köppä määrittää, että osuustoimintaa tarvitaan, jotta maailmasta tulisi hiukan parempi: - Parantamisen varaa on.
- Huoli tulevaisuudesta kasvaa kilpaa talouskasvuun takertuvan maailmantalouden kanssa. Ilmaston muutos, uusiutumattomien energiavarojen hupeneminen, yltäkylläisyyden ja köyhyyden välisen kuilun syveneminen ja aseellisten konfliktien alituinen uhka ennakoivat suurta muutosta. Käännekohdissa punnitaan ihmisten kykyä kestävien vaihtoehtojen valitsemiseen.
Olemme tottuneet kuluttajina, tuottajina ja sijoittajina hyväksymään sen, että tavoitteenamme on ulosmitata talouskasvusta mahdollisimman suuri osuus itsellemme, yrityksellemme ja kansantaloudellemme. Tätä varten ponnistelemme herkeämättä kilpailukykymme parantamiseksi.
- Valitettavasti tämä globaali kilpailuideologia ajaa kiihtyvään kasvuun, joka kokonaisuutena heikentää ja lyhentää yhteisen maapallomme elinkelpoisuuden edellytyksiä. Onko tälle kehitykselle vaihtoehtoja? Osuustoimintaa tarvitaan osaltaan osoittamaan, että niitä on, Tapani Köppä summaa keskustelua.

Osuustoiminnan
etsikkoaika meneillään

Iiro Jussila päätyy pohdinnoissaan siihen, että osuustoimintaan liittyvien erityispiirteiden tiedostamisessa on kiire. Johtajasukupolvi on vaihtumassa kovaa vauhtia. Jos esimerkiksi paikallisuuteen ja alueellisuuteen liittyviä asiakasomisteisen osuustoiminnan johtamisen erityiskysymyksiä ei nyt oteta huomioon, voi tulos olla jo 15 vuoden sisällä kohtalokas.
- Osuuskuntia ei voi täysin johtaa kuten muita yrityksiä. Juuri ympäristönsä kestävään kehitykseen liittyvä aktiivisuus vaikuttaa olevan toimintojen ketjuuntuessa eräs kaikkein keskeisimmistä ot-yrityksen johtajan tehtävistä.
- Opetuksen ja koulutuksen rooli korostuu. Osuuskuntien tulevaisuuden johtajien on sosiaalistuttava osuustoimintaan astuessaan sisään osuuskunnan ovesta, tai mieluusti jo ennen sitä. Tähän tähtää kirjoittajakolmikonkin toiminta, Jussila tiivistää.

Organisaatioiden
kehitystarpeet pinnalle

Eliisa Troberg ottaa esille myös organisaatioiden kehitykseen ja työn muutokseen liittyvät tekijät:
- Ne edellyttävät sosiaalisten tekijöiden ja ihmisten tarpeiden yhä suurempaa huomioimista. Arie de Geus, joka toimii tutkijana London Business Schoolissa, on kiinnittänyt huomiota siihen, että yritysten elinkaaret ovat alkaneet lyhentyä. Hän katsoo, että nykyinen vallalla oleva yritysten organisoitumistapa ulkopuolisten osakkeenomistajien omistamiksi osakeyhtiöiksi ei ole soveliain muoto meidän aikamme tieto-organisaatioille.
Teollisuusyhteiskunnan aikaan tarvittiin suuria pääomia koneiden, laitteiden ja tehtaiden investointeihin. Nyt tarvitaan ”investointeja” ihmisiin, jotta parhaimmat osaajat pysyisivät motivoituneina ja sitoutuneina. Sosiaalista ja henkistä pääomaa kartutetaan ja johdetaan aivan eri tavoin kuin rahapääomaa.
De Geusin mukaan nykyinen vallalla oleva rakenne on ristiriitainen organisaation johtamisen kanssa. Johdon suurin sisäinen huolenaihe ovat ihmiset; miten saada parhaimmat osaajat ja miten pitää heidät organisaatiossa? Nyt johtajien tulee kohdistaa toimintansa niin, että ulkopuolisten osakkeenomistajien tuotto-odotukset täyttyvät. Nämä kaksi asiaa ovat usein jopa vastakkaisia, jolloin johto yrittää ensisijaisesti täyttää sijoittajien toiveet.
Tulevaisuudessa tulee tapahtumaan tietoinen siirtymä pois tästä vallalla olevasta rakenteesta. Yritykset tulevat yhä enemmän järjestäytymään osuuskunniksi, keskinäisiksi yhtiöiksi ja partnershipeiksi.

Työn muutos
luo uutta pohjaa

Trobergin mukaan tulevaisuuden taloudessa ja yhteiskunnassa on lisäksi ainakin kaksi tekijää, jotka suosivat osuustoiminnallisia ratkaisuja. Ensinnäkin länsimaisten yhteiskuntien talousrakenteessa tulevat korostumaan palvelu- ja osaamiskeskeiset toimialat. Niille soveltuu hyvin osuuskuntien tasa-arvoinen tapa toimia. Taiteen ja kulttuurin ohella sosiaali- ja hoiva-ala on lupaava alue.
Toiseksi, koko työn käsite on muuttumassa. Erityisesti tietotekniikan kehittyminen on vaikuttanut siihen, että työtä ja muuta elämää on yhä vaikeampi erottaa toisistaan. Työtä tehdään kaikkialla ja kaikkina aikoina. Ihmiset etsivät työhyvinvointia ja joustavia tapoja yhdistää työ ja vapaa-aika. Monet pienten lasten vanhemmat tekevät mielellään osa-aikatyötä tai etätyötä. Erityisesti Yhdysvalloissa on lisääntymässä suurten organisaatioiden siirtyminen enenevässä määrin etätyöhön. Etätyöntekijöiden motivaatio ja työn tuottavuus on myös todettu muita korkeammaksi.
Osuuskunta yritysmuotona mahdollistaa suuren joustavuuden, koska jäsenet ovat omistajia ja päätöksentekijöitä. He itse asettavat toiminnalleen tavoitteet ja määrittelevät omat tapansa toimia. Osuuskunnan perustamiseen ei yleensä tarvita paljoa alkupääomaa. Siihen on helppo liittyä ja myös lähteä pois.
Monessa pienessä henkilöstöomisteisessa osuuskunnassa tehdään osa-aikatyötä ja/tai etätyötä. Osassa on työllistetty onnistuneesti myös vajaakuntoisia tai ikääntyneitä ihmisiä.

Ihmiskasvoisten
yhteisöjen kaipuu

Troberg katsoo, että ihmiset etsivät innostavia ja tasa-arvoisia työyhteisöjä, joissa he kykenevät vaikuttamaan työhönsä. Tietotyöntekijät ja asiantuntijat asettavat työlleen ja hyvinvoinnilleen korkeita vaatimuksia. Innovatiivisuus ja innovaatiot syntyvät usein usean eri osaajan pitkäaikaisen yhteistyön tuloksena.
Organisaatioiden tulee muodostua ”ihmiskasvoisiksi yhteisöiksi”, joissa taloudellisten tavoitteiden ohella arvostetaan ihmisiä ja tunnustetaan myös liiketoiminnan laajemmat yhteiskunnalliset, sosiaaliset sekä ympäristöön liittyvät tavoitteet. Nämä ulkoiset pakotteet - kuten kasvun rajat ja ympäristön tuhoutuminen - ohjaavat tai suorastaan pakottavat yritykset vähitellen näkemään asiat laajemmin.
- Olemme tämän kehityksen alussa, Troberg sanoo. - Meillä on vallalla vahva yritysmalli, pääomayhtiö, jonka rinnalle ei ole helppo asettua. Osuustoiminnalla on kannettavanaan myös menneisyyden painolastia ja vanhahtava imago. Monikaan ei vielä miellä osuuskuntaa moderniksi yritysmuodoksi, joka palvelee hyvin ihmisiä, jäseniään ja yhteisöjä. Osuuskunnan näkeminen mahdolliseksi henkilöstöomisteisen yrityksen muodoksi on myös vielä valitettavan vähäistä.
- Osuustoiminnalla on hieno arvopohja, mutta se edellyttää ihmisiltä paljon, erityisesti omaehtoisuutta, epäitsekkyyttä ja yhteistoimintaa. Osuuskunta on ihmisen kasvua ja kehittymistä tukeva yritysmuoto, joka vaatii ponnisteluja ja sisäistä diplomatiaa erilaisten ihmisten toiveiden ja tarpeiden kanssa.
Tapani Köppä totesi artikkelissaan, että ihmislajin evoluutioon kuuluu pyrkimys tietoisuuden, sivistyksen ja moraalin kasvuun. Hän myös viittaa Matt Ridleyhyn, joka kirjoitti: ”Epäitsekkyys on looginen ratkaisu, joka menestyy aina, jos laji vain kykenee siihen”. Evoluutio on pitkän aikavälin asia, olemme ehkä vasta sivistyksen ja moraalisen kehityksemme alussa. Tähän peilaten on ymmärrettävää, että osuustoiminta on vielä maailmassa melko marginaalinen ilmiö.
Kaikki kolme tutkijaa ovat samaa mieltä, että osuustoiminnasta ei vielä maailmalla tiedetä riittävästi - eikä osuustoiminnan mahdollisuuksia ole hyödynnetty täysmääräisesti meillä Suomessakaan, osuustoiminnan vahvassa maassa. Tarvitaan hyvien esimerkkien esilletuomista, verkostoitumista ja voimien yhdistämistä suotuisan kehityksen voimistamiseksi.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

LÄHTEITÄ:
de Geus, Arie: Leaders in European Business Forum, Issue 24, Spring 2006, p.80.

Holmström, Bengt: Omistaja-arvon ylikorostus menossa ohi. Osuustoiminta-lehti 4/2001.

Köppä, Tapani: Tapaus kilpailutalous: syytteitä ennen romahdusta. Kriittinen puheenvuoro. Artikkeli julkaistu Juhani Laurinkarin (Pauli Niemelän ja Terho Pursiaisen toimittamassa) juhlakirjassa ”Hyvinvointi yhteiskuntapoliittisena tavoitteena”. Sosiaalipoliittisen yhdistyksen tutkimuksia nro 62. Kuopion yliopisto 2006.

Laurinkari, Juhani: Uusia välineitä osuustoiminnan itseymmärrykseen. Osuustoiminta-lehti 2/2006.

Ridley, Matt: Jalouden alkuperä. Art House. Juva 1999.

Skurnik, Samuli: Suomalaisen talousmallin murros - Suljetusta sääntelytaloudesta kaksinapaiseen globaalitalouteen. Tammi 2005.

Markku Kuisma, Annastiina Henttinen, Sami Karhu ja Maritta Pohls: Kansan Talous - Pellervo ja yhteisen yrittämisen idea 1899 - 1999. Pellervo-Seura ja Kirjayhtymä 1999.

| Sivun alkuun |