Monet maamme yli 1 600:sta toimivasta uusosuuskunnasta harjoittavat liiketoimintaansa toimialoilla, jotka ovat uusia aluevaltauksia osuustoiminnalle. Tällaisia aloja ovat mm. sosiaali- ja terveysalan palvelut, yhteisöjen ja yritysten kehittämispalvelut sekä kulttuuritoiminta.

Henkilöstön omistamien osuuskuntien määrän kasvu on ollut erityisen voimakasta kulttuuri-, kustannus- ja viestintäaloilla. Osuuskunta on osoittautunut myös erinomaiseksi luovan työn ammattilaisten yritysmuodoksi. Osuuskuntia on perustettu runsaasti myös matkailuun, energiatuotantoon ja vesihuoltoon.
Pienosuustoiminnan merkitys yrittäjyyden edistämisen näkökulmasta on monitahoinen asia, vaikka tilastojen valossa osuustoiminnallinen yrittäjyys onkin vielä marginaalista. Se sisältää kuitenkin paljon uutta juuri sellaista potentiaalia, jota suomalaisen yhteiskunnan kannattaisi lähivuosina saada käyttöön.

Pienet osuuskunnat ovat myös synnyttäneet merkittävän uuden tavan toimia yrittäjinä yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastossa. Kuten Jukka Pötry ja Harri Kostilainen toteavat muutamia vuosia sitten Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa raportissaan, nykyisen hallituksen ilmaisema tavoite madaltaa yrittäjyyden ja palkkatyön välisiä raja-aitoja saa konkreettisen mallinsa osuustoiminnallisissa yrityksissä.


Nykyisen hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelma sisältää lukuisia toimenpiteitä, joihin osuustoiminnallinen yrittäjyys kiistatta liittyy. Sen ensimmäisenä tavoitteena on ollut edistää yritysten perustamista ja uutta yrittäjyyttä. Osuustoiminnallisen yrittämisen mahdollisuudet ja tavat ovat edelleen varsin puutteellisesti esillä yrittäjyyskasvatuksen opetussuunnitelmissa. Yhteisyrittäjyys jää suotta varjoon myös alkaville yrittäjille tarjolla olevissa yrittäjyyskursseissa.
Toisaalta osuuskuntaa on jo kiitettävästi alettu soveltaa useiden oppilaitosten yrittäjyyskasvatuksen välineenä. Opetustoimen henkilöstölle on tullut jonkin verran tarjolle osuustoiminnalliseen yrittäjyyteen liittyvää täydennyskoulutustakin.

Useimmissa teollisuusmaissa on korkeasti koulutettujen osuus yrittäjistä suhteellisesti pienempi kuin muun väestön. Noin kolmasosa maamme uusosuuskunnista on akateemisten ja/tai muiden hyvin koulutettujen perustamia yhteisyrityksiä.

Tampereen seudulla osuustoiminnallinen yrittäjyys on vahvasti akateemista yrittäjyyttä ja naisyrittäjyyttä. Tampereen seudulla perustettujen uusien osuuskuntien jäsenistä n. 60 % on naisia ja opisto- tai korkea-asteen tutkinto on n. 70 %:lla. Koulutettujen korkea osuus osuuskuntien perustajista on varmasti huomionarvoinen asia kannustettaessa hyvin koulutettuja kansalaisia yrittäjyyteen.


Reilusti yli puolet suomalaisista uusosuuskunnista on henkilöstön omistamia yrityksiä. Maassamme on myös henkilöstön omistamia osakeyhtiöitä ja avoimia yhtiöitä. Mutta kokonaisuudessaan henkilöstöomisteisuus on Suomessa huonosti tunnettua.

Vanhemman tutkijan Eliisa Trobergin tutkimukset Suomesta ja monet ulkomaiset tutkimukset Euroopasta ja Yhdysvalloista osoittavat, että yritykset joissa henkilöstö saa/voi osallistua yrityksen päätöksentekoon, ja erityisesti yritykset, joissa henkilöstön omistus on merkittävää, ovat innovatiivisempia, tuottavampia ja pitkäikäisempiä kuin samalla alalla toimivat samankokoiset toisenlaisen omistus- ja hallintorakenteen omaksuneet yritykset.

Yrittäjyyden lisäämiseksi ja perustettujen yritysten elinkelpoisuuden ja kestävyyden lisäämiseksi tulisi nuoria ja muitakin yrittäjyydestä potentiaalisesti kiinnostuneita kannustaa henkilöstöomisteisuuteen ja siten myös riskinjakoon vertaisten kanssa.

Yritysten sukupolven- ja omistajuuden vaihdosten edistämisessä ongelmaksi on huomattu sopivan jatkajan löytäminen. Osuuskunta mahdollistaa employee buy out -ratkaisut (EBO) etenkin palveluvaltaisilla aloilla. Yrityksestään luopuvat tarvitsisivat huomattavasti enemmän tietoa vaihtoehdoista myydä yritys henkilöstölle, joka organisoituisi osuuskunnaksi. Toisaalta myös yhteiskuntamme tulisi tavalla tai toisella tukea tällaisia EBO-ratkaisuja.


Tampereen Seudun Osuustoimintakeskus on viime aikoina tutustuttanut yritysneuvojia ja opettajia osuustoiminnalliseen yrittäjyyteen. Tarjolla on ollut koulutuksia päivän peruspaketista viiden opintopisteen syventävään Coop Expert -koulutukseen. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti on puolestaan perehdyttänyt ammattikorkeakoulujen opettajia osuustoiminnalliseen yrittämiseen. Myös Pellervo-Seura on pitkäjänteisesti mm. julkaisujen, koulutuksen ja tiedotuksen avulla edistänyt asiaa.

Yritysneuvojien perehdyttäminen osuustoimintaan on pitkäjänteisyyttä vaativa prosessi, joka kuitenkin alkaa näyttää jo tulosta. Tavoitteena voisi olla Coop Expert -koulutuskokonaisuuden sisällyttäminen osaksi suunniteltua yritysneuvojan ammattitutkintoa. Yrityspalveluiden kehittämisessä tulisikin huomioida yritysneuvojien riittävä tietotaito myös osuustoiminnasta. Toisaalta tulisi varmistaa, että syventävän avun tarpeen yllättäessä yritysneuvojilla on paikka, jonne ottaa yhteyttä ja joka toimii neuvonnan tukena.

Yrityssuomi -palveluita suunnitellessa tulee muistaa osuustoiminnalliseen yrittäjyyteen liittyvän neuvonnan erityispiirteet, joita ovat mm. prosessin vaatima pitkähkö aikajänne ja perustajaryhmän henkilökohtainen ohjaustarve ja perustajajäsenten ryhmäyttämisen tarve.


Suomen vaalien jälkeisen hallituksen hallitusohjelman laatijoiden olisi hyvä muistaa myös se, että niin hautomo-, nais-, luova-, kuin akateeminenkin yrittäjyys toteutuvat usein parhaiten juuri osuuskuntamuotoisena.
Yhteisyrittäminen on vahvistamassa asemiaan yrittäjyyden kentällä. Jatkossakin on panostettava osuustoiminnallisen yrittäjyyden sisällyttämiseen osaksi yrittäjyyskasvatusta ja aloittavien yrittäjien neuvontaa.

Pekka Pättiniemi Coop Finland hallituksen puheenjohtaja

Niina Immonen Tampereen Seudun Osuustoimintakeskus toiminnanjohtaja

| Sivun alkuun |