Minkälainen maa Suomi olisi ilman osuustoimintaa?

Osuustoiminta on
KANSAN TALOUTTA

Professori Markku Kuisma tuntee myös osuustoiminnan poikkeuksellisen hyvin, sillä hän veti tutkijatiimiä, joka julkaisi Pellervon ja osuustoiminnan satavuotishistorian kymmenen vuotta sitten.

- Jos Suomessa ei olisi osuustoimintaa, se Suomi olisi taloudellisesti kehittymättömämpi, yhteiskunnallisesti eriarvoisempi ja kulttuurisesti köyhempi.

Arvion esittää Markku Kuisma, Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori.
- Koko pellervolainen tuottajaosuustoiminta syntyi ja kehittyi viljelijöiden omissa käsissä. Esimerkiksi Valio palveli maitotilallisten, Hankkija yleensä maatilojen ja Metsäliitto metsänomistajien etuja. Jos vain välittäjäporras olisi toiminut, kuva olisi paljon yksipuolisempi, Markku Kuisma sanoo.
Kuisman mukaan osuustoiminta on paljolti luonut koko maan kattavaa taloudellisen toimeliaisuuden verkostoa.
Vaikeuksistaan huolimatta vahva ja alkujaan myös ideologisesti määrätietoinen osuustoiminta loi kilpailua, sillä jo osuustoiminnan olemassaolo pakotti muut liiketoiminnalliset ryhmittymät parantamaan suoritustaan. Näin talouden rakenteet monipuolistuivat.
- Jos biodiversiteetti rikastuttaa luontoa, talouskilpailu rikastuttaa yhteiskuntaa. Osuustoiminnan ympärille syntyneet - tai osuustoimintaa käyttävät - merkittävät kansanliikkeet ovat tästä hyviä esimerkkejä, Kuisma esittää.

Maailmasta puuttuu osuustoimintaa

Markku Kuisma arvioi, että yhteiskunnan laajojen väestökerrostumien etuihin sitoutunut osuustoiminta on yhä tarpeen kaikkialla. Niin sanotuissa kehitysmaissa osuustoiminnan synnyttäminen olisi erityisen tärkeää.
Yhdysvallat on vuosikymmenet hallinnut maailmantaloutta. Kuisma olettaa, että parhaillaan maailmantalous moninapaistuu. Varsinkin Kiina, mutta myös Brasilia, Venäjä ja Intia noussevat Yhdysvaltain tasolle ehkä jo parissakymmenessä vuodessa.
- Yhdysvaltain talous ei ehkä heikkene, mutta muut etenevät nopeammin, hän selventää.
Maailmassa taistellaan luonnonvaroista ja markkinoista. Välineitä ovat mm. öljy ja muut luonnonvarat, puhdas vesi sekä markkinoiden avautumista haittaavat kaupan esteet. Pohjimmiltaan kyse on vallasta.
- Valtataistelun pelisäännöt syntyvät suurvaltojen ja jättiyritysten eduntavoittelusta ja voimankäytöstä. Näiden keskinäiset valtasuhteet ja yhteenotoista muovatut kompromissit sanelevat talouden raamit.
Osuustoiminnan Kuisma näkee kovassa maailmanluokan valtapelissä sopeutujaksi.
- Osuustoiminta, kuten muutkin kansanliikkeet ja arjen toimijat, voivat suuresti vaikuttaa pienten askelten politiikalla eli tekemällä asioita toisin ja paremmin. Näin osuustoiminta voi näyttää, että talouselämässä voi todella edetä sosiaalisesti ja moraalisesti kestävästi - muutenkin kuin puheissa, Markku Kuisma päättelee.

BISNEKSEN hyvä hoito olennaisinta

Vuorineuvos Seppo Paatelainen veti Atria-konsernia menestyksellisesti 1991-2006. Nykyisin hän toimii mm. Keskon hallituksessa.

- Osuustoiminta sinällään ei tee autuaaksi, jos liiketoimintaa ei hoideta hyvin, vuorineuvos Seppo Paatelainen muistuttaa.

Seppo Paatelainen korostaa, että yritysmuodosta riippumatta yrityksen hoitotapa on tärkein. Esimerkiksi Ruotsissa osuuskunnat vastasivat pääosin sekä maidon- että lihanjalostuksesta. Vaan näitä osuuskuntia hoidettiin huonosti, joten ruotsalaiset ovat menettäneet niissä määräysvaltansa.
- Tanskassa taas osuustoiminta on vahva sekä maito- että liha-alalla. Siellä osuuskuntia on johdettu strategisesti oikein ja on osattu myös kansainvälistyä, hän jatkaa.
Paatelainen katsoo, että Suomessa maito-, liha- ja kananmuna-aloilla osuuskunnat valvovat jäsentensä etuja paremmin kuin muissa yritysmuodoissa. Hän veikkaa, että puhtaasti kaupallisessa omistuksessa nämä alat olisivat ulkomaisissa käsissä.
- Ilman vahvoja hallintohenkilöitä osuustoiminta ei olisi näin vahva. On toki ollut myös riitaisuuksia, hän puntaroi.
Entisenä Atrian toimitusjohtajana Paatelainen tietää osuuskuntien käyttävän pääomistajina määräysvaltaa myös pörssiyhtiöissä. Paatelaisen mukaan kokonaisuus toimii, kun yhtiömuoto mahdollistaa nopean etenemisen.

Kasvua ulkomailta

Seppo Paatelainen johti Atriaa 1991-2006. Hän luonnehtii ajanjaksoa valtavaksi rakennemuutokseksi:
- Vielä 1990-luvun alussa oli runsaasti pieniä ja kilpailukyvyttömiä yksiköitä, joten tuotantorakenteeseen piti investoida suuresti. Samaan aikaan EU-jäsenyys toi uuden kilpailukentän.
Kansainvälistymisessä Paatelainen näkee Atrialle ja yleensä osuuskunnille kaksi päätarkoitusta: kotimaisen kilpailukyvyn parantamisen ja kasvun tuoman hyödyn.
- Ulkomaille pystytään sijoittamaan myös suomalaista raaka-ainetta. Varsinkin Ruotsin tytäryhtiöt ovat Atrialle tärkeitä silloin, kun lihalle on vaikea löytää markkinoita.
Toiseksi Paatelainen uskoo Venäjään: - Kun riskit ovat suuret, myös mahdollisuudet ovat suuret, hän kiteyttää.
Paatelainen näkee sekä Atrian, HKScanin että Valion ensikertalaisina onnistuneen kansainvälistymisessä. Tosin nyt näyttää, että HK:lla on sulateltavaa Scanin ostossa.
- Suuria virheitä ei ole tehty. On toki erikoista, että Suomen ot-yritykset hallitsevat Ruotsin ja Viron lihamarkkinoita sekä ovat vahvoja Pietarissa, hän myhäilee.
Nykyisin Seppo Paatelainen istuu Keskon ja puheenjohtajana Ilkka-Yhtymän hallituksessa. Lisäksi hän toimii muutamassa yrityksessä, Sitran sopimana mentorina ja kotikaupungissaan Seinäjoella projektitehtävissä.

Osuuskunnilla ALUEELLISET KASVOT

Tohtori Raija Volk vetää PTT:ssä kansantalouden tutkimusryhmää. Hän on tehnyt väitöskirjansa tuottajaosuustoiminnasta ja toiminut aiemmin pitkään myös Osuustoiminta-lehden yritysanalyytikkona.

PTT:n tutkimusjohtaja, KTT Raija Volk arvioi osuustoiminnan yhä edustavan kansallista ja alueellista identiteettiä.

- Osuustoiminta on kotimaisen ruokateollisuuden ytimessä. Ilman osuustoimintaa kansainväliset suuryritykset hallitsisivat markkinoita. Lisäksi pankki- ja vakuutusaloilla sekä kaupassa toimipisteet todennäköisesti olisivat nykyistä harvemmassa.
Raija Volkin mukaan osuustoiminta on monina vuosikymmeninä osoittanut, kuinka joukkoliikettä voi hyödyntää. Osuuskunnat vastasivat markkinoiden puutteellisuuksiin.
- Tuottajaosuustoiminnassa oma jäsenyys sitoo yhä, mutta ei kuluttajaosuustoiminnassa. Asioinnin ratkaisevat arkiset asiat, kuten sijainti ja aiemmat kokemukset, eivät omistajat. Ei tavallinen kuluttaja tiedä, ketkä omistavat Valion tai HKScanin, saati Poutun.
Volk katsoo, että kanta-asiakkuus ja bonusjärjestelmät ovat nykyversioita asiakasuskollisuudesta. Taloudelliset kannustimet ovat syrjäyttäneet aatteen.

Parhaat ideat kloonataan nopeasti

- Osuustoiminta voisi olla aiempien vuosikymmenen tapainen edelläkävijä käyttämällä nousevia ilmiöitä. Näitä voivat olla ympäristö- tai ilmastomyönteisyys, Reilu kauppa sekä kuluttajien boikotti- ja suosikkikampanjat, Raija Volk esittää.
Hän lisää, että mainitut ilmiöt toki ovat muidenkin hyödynnettävissä.
- Kilpailun voima on siinä, että parhaat ideat kopioidaan nopeasti. Ei voi kovin pitkään olla isoja eroja toimijoiden välillä samoilla markkinoilla.
Tästä Volk etenee pohtimaan, onko osuuskunta enää vaihtoehto. - Ainakin suomalaiset osuuskunnat ovat osoittaneet, että viisaasti hoidettuina ne nousevat jopa alansa johtaviksi yrityksiksi. S-ryhmä on menestynyt, vaikka ei saa pääomia pörssin kautta. Erilaisilla taustoilla voi siis pärjätä.

Ei pakopaikkaa maailmantaloudesta

Raija Volk ennakoi, että vauraiden maiden suhteellinen osuus laskee, ja valtavan Kiinan painoarvo edelleen kasvaa. Myös Venäjä nousisi, jos se saisi omistukselliset ja poliittiset pelisäännöt kuntoon.
- Maailmantalouden pelisääntöjä sanelee integroituminen. Juuri finanssijärjestelmän globalisoituminen on taustoittanut kymmenen viime vuoden kasvua. Finanssivalvonta kuitenkin epäonnistui. Pelisääntöjä on nyt rukattava maailmanlaajuisesti, Volk kiteyttää.
Volk tähdentää, että murros kohtaa myös osuustoiminnan, koska osuuskunnat toimivat yhteisillä markkinoilla. Osuuskuntia suosinee omistajien varovaisuus.
- Jos omistaja ei hallinnossa käytä omaa tahtoaan, silloin palkkajohtajat luonnollisesti noudattavat omaa näkemystään, Raija Volk muistuttaa.

Osuuskunnilta KÄYTÄNNÖN RATKAISUJA

Tohtori Petri Ollila teki väitöskirjansa tuottajaosuustoiminnasta 80-luvun lopulla. Hän on työskennellyt maatalouspolitiikan vt. professorina Helsingin yliopistossa ja associate professorina Ruotsin maatalousyliopistossa. Nykyisin hän toimii dosenttina ja yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston taloustieteiden laitoksella Viikissä.

- Paikallisten markkinahäiriöiden korjaamisessa ja vaihdannan pelisääntöjen luomisessa osuuskunnat ovat osoittautuneet tehokkaiksi, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, dosentti Petri Ollila Helsingin yliopistosta sanoo.

- Jos Suomessa ei olisi ollut osuuskuntia, esimerkiksi epätasaiset toimijoiden valtasuhteet 1900-luvun alussa olisi todennäköisesti ratkaistu yhteiskunnan säännöksillä. Se olisi luultavasti ollut pidempi tie, Petri Ollila arvioi.
Ollilan korviin puhe osuustoimintaliikkeestä kuulostaa yleiseltä ideologialta, joka uskoo osuustoiminnan ratkaisevan ison osan maailman ongelmista.
- Tällainen oikeaoppisuus on vahingoittanut osuustoiminnan mainetta nykyisessä talousajattelussa. Järkevämpää on puhua osuuskunnista vain käytännön ratkaisuina sellaisiin vaihdannan ongelmiin, kuten maidontuottajan tarpeeseen saada maito varmasti kaupaksi ennen sen pilaantumista, hän pohtii.
Ollilan mukaan kansainvälistyvillä osuuskunnilla on kansainvälisessä kaupassa nyt erityisiä ongelmia: Miten tuottajaosuuskunta kohtelee jäseniään eri maissa, entä jäseniään ja muita tuottajia?
- Sopeutumistarve on jo johtanut helppoihin ratkaisuihin, joissa osuuskunnat ovat luopuneet erityispiirteistään ja alkaneet toimia kuten osakeyhtiöt.
Ollila toteaa kuitenkin, että osuuskunnat ovat olleet edelläkävijöitä esimerkiksi tuottajajäsenille suunnatuilla laatuohjelmilla, joilla on luotu sääntöjä elintarviketurvallisuuteen. Tällaiset käytännöt yhteiskunta on myöhemmin osin virallistanut.
- Osuuskunnilla on siis edelleen roolinsa markkinoiden toiminnan parantamisessa, Ollila kiteyttää.

Taistelu talouden pelisäännöistä

Petri Ollila olettaa, että osuustoimintaa jossakin muodossa harjoitetaan joka valtiossa. Hän täydentää, että osuuskunnat voisivat edelleen vähentää kehitysmaiden maataloustuotannon ongelmia.
Hän havainnoi viime aikojen uutisista, että maailmalla taistellaan yksinkertaisesti kunniasta, arvovallasta ja asemasta johtajien joukossa. Taistelu kytkeytyy siihen, kuka asettaa markkinoiden pelisäännöt, joita muidenkin on noudatettava. Kaikki markkinat perustuvat hyväksyttyihin pelisääntöihin, joten vapaita markkinoita ei ole.
- Osuustoiminta ei pysty vaikuttamaan pelisääntöihin suoraan maailmantalouden mittakaavassa. Pelisääntöjen asettaminen näet nivoutuu suorasti valtaan.
Ollila ei usko, että Yhdysvaltain talous saa lähitulevaisuudessa haastajaa.
- Talouden kehitys edellyttää kaikilta osapuolilta siedettävää oikeudellista tasa-arvoa ja selvästi määriteltyjä omistusoikeuksia. Näiden puute ehkäissee monien kasvavien talouksien kehityksen.

Osuustoiminnasta HYVIÄ ESIMERKKEJÄ

- Osuustoiminta sopii nykyiseen tietoyhteiskuntaan erinomaisesti, tohtori Eliisa Troberg sanoo.

- Osuustoiminnan ydintä ovat omaehtoisuus ja yhteistoiminnallisuus. Nämä ovat terveitä lähtökohtia kaikenlaiseen toimintaan, kauppatieteiden tohtori Eliisa Troberg pohtii.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin vanhempi tutkija Eliisa Troberg katsoo, että osuustoiminnallista yritteliäisyyttä ja yhteistyötä pitäisi tuoda esiin. Sama pätee omaehtoisuuteen, jossa ilmenee ihmisen pyrkimys vaikuttaa aktiivisesti asioihin.
- Osuustoiminta on suuresti rakentanut Suomea, vaikka tätä eivät nuorimmat tiedä.
Osuusmeijerit ja -teurastamot nostivat maanviljelijöiden elintasoa 1900-luvun alussa ja osuuskassat rahoittivat viljelijöiden hankkeita. Tuottaja- ja kuluttajataustaiset osuuskaupat paransivat kuluttajien asemaa.
Troberg lisää, että osuustoiminta oli kokonaisvaltainen liike, joka ei toiminut pelkästään taloudellisin tavoittein.
- Osuustoimintaliikkeessä näkyivät arvot ja periaatteet, jotka Kansainvälinen osuustoimintaliitto ICA on vahvistanut maailmanlaajuisesti sekä Suomessa mm. Pellervo-Seura ja Osuustoiminta-lehti. Koko ajan mukana on ollut myös tulisieluja edistämässä asiaa.
Troberg jäsentää, että osuuskunnat sopivat maatalousvaltaiseen Suomeen, mutta eivät yhtä hyvin teollistumiseen, joka vaati paljon investointeja. Yhteiskunnan nykyvaiheeseen eli tietoyhteiskuntaan osuustoiminta taas soveltuu erinomaisesti.
- Moni pienosuuskunnan jäsen ei aina miellä edistävänsä osuustoimintaa. Hän vain on sattunut valitsemaan osuuskunnan, kun se on tuntunut joustavalta yritysmuodolta, Troberg tietää.

Kestäväksi kehittäjäksi

Osuustoiminta on levinnyt ympäri maailmaa, mutta on silti sivuosassa. Eliisa Troberg kuitenkin arvioi yhteistoiminnallisuuden olevan nousussa. Tästä kertoo verkostoituminen, joka on viime vuosikymmeninä tullut talouteen. Osuustoiminnassa on verkostoiduttu jo toistasataa vuotta.
Troberg visioi, että osuustoiminta voi kehittyä kestävän kehityksen toteuttajaksi. Osuuskunta näet yrittää ottaa huomioon monet sidosryhmät. Yhteisöllinen osuustoiminta (social economy) jopa pyrkii korjaamaan epäkohtia esimerkiksi työllistämällä pitkäaikaistyöttömiä.
- Eettiset perusteet ovat osuustoiminnassa aidosti mukana. Toisaalta onnistumisen ratkaisevat osuustoimintaa soveltavat ihmiset - heidän eettisyytensä.
Suomessa 1990-luvun lamavuosina virisi uus- tai pienosuustoiminta, se ei vaatinut suuria pääomia ja mahdollisti osaamiskeskittymät. Troberg aprikoi, että kenties osuuskunnat ovat niitä vahvimpia, jotka pärjäävät myös nykyisenlaisina vaikeina aikoina.

Haastattelut: Hannu Kaskinen

| Sivun alkuun |