 |
Tuntematon osuustoiminta
Valtamediassa kulttuuri näyttää nykyisin menneen sellaiseksi, että osuustoiminnallisuus saisi julkisuutta vain silloin, jos se ensin itse tuikkaisi omat firmat palamaan. Sen sijaan kaikenlainen loputon hömppä kyllä menee uutisriman ylitse. Näinkö tyhmänä valtamedia Suomen kansaa nykyisin pitää? Hei, ihmiset, herätkää viimein!
Osuustoimintayrityksissä meno usein on tasaisempaa. Tämä on selvä etu osuustoiminnalle, mutta harvoin sillä ainakaan suurempia otsikoita tienaa. Tosin pienemmilläkin pärjätään.
Tasaisempi meno on eräissä tutkimuksissakin todettu ainakin osuuspankkisektorilla. Tutkija Panu Kalmi Helsingin kauppakorkeakoulusta lähetti vastikään viestin, jossa liitteenä oli The Economistin artikkeli 21.1.2010 eurooppalaisista osuuspankeista. - Muuten melko hyvä ja asiallinen artikkeli, mutta otsikko oli tosi ihmeellinen: Sosialistista pankkitoimintaa. Ehkä tämäkin kuvaa valtamediassa vallitsevia asenteita.
Unohdettu nuoriso
Nykypäivän nuoriso ei juurikaan tiedä eikä tunne osuustoimintaa. Se on valtaosalle heistä kuin puhdas taulu. Valitettavasti asian tunnetuksi tekeminen on vuosikymmeniä ollut lähes kesannolla osuustoimintaväen omassa piirissä. Eli joudumme syyttämään asiassa lähinnä vain itseämme.
Myös suurimpien osuustoimintayritysten omat markkinointikoneistot osaavat myydä lähinnä vain sellaista, mille kuluttajien asenteissa heidän mielestään löytyy pohjaa. Osuustoimintaliikkeen tausta on useimmille markkina-alan ammattilaisille täyttä hepreaa. Tilanne tosin on viime vuosina jonkin verran parantunut.
Jäsenhyöty tärkeintä
Valtamedia tekee koko ajan karhunpalvelusta suomalaiselle osuustoiminnalle pitämällä sen osuustoiminnallisen luonteen piilossa. Tai pahimmillaan selittämällä vaikeuksien johtuvan vaikkapa sen muita laajemmasta omistuspohjasta.
Osuustoiminnan ylivertainen vahvuus yritetään suuren tietämättömyyden keskellä kääntää heikkoudeksi.
Jos talousmediassa arvostus lähtee siitä, miten paljon eri firmat kulloinkin pystyvät keräämään voittoja sen viimeisen viivan alle, niin se ei oikeastaan edes mittaa osuustoimintayritysten tärkeimpiä tavoitteita.
| ”Jäsenhyöty osuuskunnissa on pääsääntöisesti jaettu jo ennen tilinpäätöstä.” ”Pienikin yhteinen osuustoimintaan viittaava elementti paisuvassa markkinointimassassa sataisi suoraan osuustoiminnan laareihin.” |
Jäsenhyöty osuuskunnissa on pääsääntöisesti jaettu jo ennen tilinpäätöstä. Hyväksi esimerkiksi siitä käyvät vaikkapa osuuskauppojen ja osuuspankkien bonukset, jotka tulevat yleensä kuukausittain jäsenille. Osuuskunta Tradeka tulouttaa ne kerran vuodessa, muttei enää valitettavasti kerro summia.
Eikä koko jäsenhyöty useinkaan ole tavanomaisin mittarein mitattavissa.
Tuottajaosuuskuntien jäsenille tärkeintä on maidon, lihan, munien tai puun varma pääsy markkinoille mahdollisimman hyvään hintaan. Ilman vahvoja osuuskuntia suomalaisen tuottajan asema olisikin tänä päivänä markkinoilla todella tukala. Myös tuottajapalveluiden saannilla ja osuuspääomien koroilla on viljelijöille usein hyvin tärkeä merkitys.
Viisi suuntautumistapaa
Asian tekee vaativammaksi selittää se, että suomalainen osuustoiminta ei ole mitenkään yhtenäinen yritysryhmä. Sen monilta eri toimialoilta löytyy erilaisia sovellutuksia. Tässä lehdessä käytämme pääjakoa tuottaja-, kuluttaja- ja palveluosuustoimintaan. Neljäntenä tulee pienosuustoiminta, jota ei vielä ole ryhmitelty vesiosuuskuntia lukuunottamatta.
Myös pienissä ja suurissa osuuskunnissa käytännöt luonnollisesti vaihtelevat. On esimerkiksi kansainvälisesti, kansallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti suuntautunutta osuustoimintaa. Lisäksi pienosuuskuntien joukosta löytyy jonkin verran yhdistyssuuntautuneita osuuskuntia, joiden toiminta sijoittuu yhdistystoiminnan ja yritystoiminnan välimaastoon, vaikkapa kyläosuuskunnat.
Yhdistävänä tekijänä kaikilla on se, että jäsenistö toiminnan tavoitteet ja suuntautumisen aina itsenäisesti päättää. Siihen ei muilla ole nokan koputtamista. Jos kansainväliseen kilpaan Metsäliiton tapaan tähdätään, niin silloin myös hyviä paukkuja pitää olla eniten. Paikallinen toimintamalli taas sopii hyvin useimmille pienosuuskunnille.
Suomalaiseen osuustoimintaan kuuluu myös neljä pörssinoteerattua yritystä, joiden vakaina enemmistöomistajina toimivat osuuskunnat. Niissä voitonjako - tai ylijäämän jako kuten osuustoiminnassa sanotaan - on järjestetty myös vähemmistöomistajina toimivat sijoittajat yhtä lailla huomioiden.
Tähän monitahoiseen problematiikkaan paneuduimme Vuoden tulos -oppaassa, joka ilmestyi viime lokakuussa tämän lehden liitteenä. Siitä tuli muutamia rohkaisevia palautteita kentältä, kiitoksia niistä!
Parhaat ot-brändit?
Mistä esimerkiksi löytyvät osuustoiminnalliset parhaat brändit? En tarkoita tällä nyt firmakohtaisia tuotteita. Entä tuleeko osuustoiminta vieläkään yhtään esille yrityskohtaisesti vahvoissa brändeissä? Ajoittain tämä raja mielestäni on kyllä esimerkiksi Valion parhaimmissa mainoksissa ylitetty.
Pienikin yhteinen osuustoimintaan viittaava elementti koko ajan paisuvassa mainos- ja markkinointimassassa sataisi suoraan osuustoiminnan laareihin. Tarvittaisiin vain uskallusta, näkemystä ja mittaamattomasti luovuutta.
Kilpailun yleistyessä myös osuustoiminnan sisällä tälle työlle vain ei ainakaan vielä ole löytynyt riittävästi henkistä pohjaa eikä tahtoa. Johtavien luottamushenkilöiden kannattaisi aktivoitua näissä asioissa kysymään ja osallistumaan keskusteluun.
Yhteistoimintaa kehittämällä tällä alueella olisi paljon voitettavana. Heikoin identiteetti on keskinäisten vakuutusyritysten omistaja-asiakkaiden kentällä (ks. tutkimustulokset s. 20). Keskinäisyyden idean heikosta tuntemisesta keskinäiset vakuuttajat voivat hekin syyttää lähinnä vain itseään.
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi
| Sivun alkuun |