Metsäteollisuus uudistuu
rakennemuutosten kautta

Suomi elää varsin vahvasti edelleen metsästä. Kolmannes nettovientituloista tulee alueellisesti tärkeästä metsäsektorista. Lama, kysynnän rakennemuutos ja eräiden virheinvestointien seuraukset ovat jo useamman vuoden painaneet metsäteollisuuden tappiolliseksi. Ala on siis pantava kuntoon.

Isot laivat kääntyvät hitaasti

Suuret konsernit UPM, Stora Enso ja Metsäliitto tekevät töitä kannattavuuden ja uudistumisen eteen, mutta isot laivat kääntyvät hitaasti. Markkinat elpyvät verkalleen ja saneeraustoimetkin vaikuttavat viiveellä; viime vuotta rasittivat vielä monet lopettamistappiot. Kun metsäteollisuutta on Suomessa rakennettu runsaat 130 vuotta, sahausta paljonkin kauemmin, ei koko toimialaa hetkessä muuksi muuteta.

Uudet liiketoiminnot syntyvät pienistä iduista ja niiden kehittäminen vaatii aikaa. UPM Raflatacin kasvattaminen nollasta yhden miljardin euron liikevaihtoa tekeväksi vei noin 30 vuotta.

Suuri haaste nykytilanteessa on lisäksi se, että rahat ovat kiinni paperitehtaissa, joissa maailmanlaajuisesti on ylikapasiteettia ja kannattavuus epätyydyttävä. Kun aikaisemmin ylijäämäerät upposivat johonkin päin maailmaa, esim. Kauko-Itään, niin nyt Aasia tekee pitkälti itse paperinsa.

Vuoden 2009 viimeinen neljännes osoitti, että metsäkonsernien toimenpiteet kannattavuuden kohentamiseksi alkavat vähitellen purra, mutta töitä on tehtävä vielä paljon. Kustannustehokas, vakavarainen ja energiaomavarainen UPM menetti liikevaihdostaan 18 %, mutta pystyi tekemään 107 milj. euron voiton ennen veroja. Stora Enson tulos ilman kertaeriä ja veroja oli 194 milj. €., kertaerät mukaan lukien -894 milj. €. Omavaraisuusaste oli 46 %. Paperin ylituotanto ja alentuvat hinnat heikentävät odotuksia.

Metsäliitto-konsernin liikevaihdosta leikkautui päättyneenä vuonna pois neljännes vaikka loppuvuosi osoitti piristymistä. Tulos ilman kertaeriä ja veroja oli -75 milj. €, sijoitetun pääoman tuotto negatiivinen ja omavaraisuusaste vain 24 %. Keskeisen tytäryhtiön, pörssinoteeratun M-realin tulos ennen veroja ja kertaeriä oli -230 milj. €; onneksi likviditeetti pysyi hyvänä.

M-realin omistajien kärsivällisyyttä on jo pitkään koeteltu. Yhtiökokoukselle on tehty esitys osakesarjojen A ja B yhdistämiseksi vaihtosuhteessa 1:1. Metsäliitto Osuuskunta, joka on pitänyt M-realia pystyssä, tuskin siitä ilmaiseksi luopuu. Nykykurssilla yhdistäminen ei nyt näytä realistiselta.

Ruotsalaisilla strategista osaamista

Ruotsalaiset yhtiöt ovat saaneet nauttia halvasta kruunusta, joka on tukenut markkinointia ja tehnyt Ruotsissa tuottamisen halvemmaksi kuin euro-Suomessa. Ruotsalaiset eivät myöskään 90-luvun nousuhuumassa sortuneet panemaan kaikkia muniaan samaan koriin eli rakentamaan massiivista paino- ja kirjoituspaperiteollisuutta kuten suomalaiset pääkilpailijansa. Miksi? Ruotsissa ei uskottu alan johtavan konsulttifirman markkinanäkemyksiin, vaan mietittiin asiat itse ja maahan kehittyi monipuolisempaa ja heterogeenisempaa teollisuutta.

Ruotsalaiset eivät hullaantuneet maailmanvalloituksesta Storaa lukuunottamatta, joka menikin heikkoon kuntoon. No, viisaat Wallenbergit naittivat sen Enson kanssa. Nyt ruotsalainen puolikas yhtiöstä on kunnossa ja samaan aikaan Suomessa suljetaan tehtaita ja koneita.

SCA ja Holmen ovat parin viime vuoden aikana olleet plussalla ja selvästi kannattavampia kuin paras suomalainen eli UPM, kun suhteutetaan tulos ennen veroja/liikevaihto. Ruotsalaiset metsänomistajat ovat toimineet pitkäjänteisemmin ja toisaalta muutama iso myrsky tuhoineen on tukenut ostajan markkinoita eli halvan puun saamista teollisuudelle.

Metsästä uusi ”Nokia”?

Esko Ahon työryhmä päätyi siihen, että metsäsektori voi uudistua ja luoda uusia kasvumahdollisuuksia. Se edellyttää laaja-alaista kehittämistä koskien puuvaroja, niiden taloudellista hyödyntämistä ja puusta saatavan lisäarvon kasvattamista. Puu on arvokas, uusiutuva, kierrätettävä ja moneen käyttötarkoitukseen soveltuva materiaali.

Me tarvitsemme uusia tuotesukupolvia. Puu pitää jalostaa ja vasta sitten polttaa. Meillä on osaavat ihmiset ja modernit tehtaat, joista parhaille tuotanto keskittyy.

Alan tulevaisuus on paitsi yritysten myös pitkälti poliittisten päättäjien käsissä. Energian hinnan kohoaminen, kalliit päästöoikeudet ja vaihtoehtoenergialle annettava tuki voivat yhdessä paperin heikon kysynnän kanssa tehdä teollisuuden olon tukalaksi Suomessa. Tällöin pienpuun kohtaloksi tulee energian tuotanto. Silloin tapahtuisi köyhtymistä, sillä parempi jalostusarvo jäisi saamatta ja työllisyys heikkenisi. Isot tehdasinvestoinnit tehtäisiin muualla. Tätä uhkaa voidaan torjua.

Puutuoteteollisuuden tilanne on toinen: tukkeja ei kannata polttaa, mutta saha- ja vaneriteollisuuden on kyettävä nostamaan jalostusarvoa. Tuotteista on tehtävä houkuttelevampia asiakkaille. Suurin potentiaali liittyy puurakentamiseen. Taloja ja asuntoja tarvitaan aina. Uusiutuvan puumateriaalin korostaminen ja suosiminen voi avata suomalaiselle puuosaamiselle valtavat markkinat.

Suomen poliittisten päättäjien pitäisi oivaltaa metsäteollisuuden paremman kilpailukyvyn mahdollisuudet. Puusta voi tulla Suomelle se uusi ”Nokia”, jos niin halutaan.

Yrjö Kotisalo

| Sivun alkuun |