 |
Monen hyvän idean yritys- ja järjestöhautomo
Maalaistentalo, alkujaan aina vuoteen 1958 asti Maalaisten Yhteistoimintatalo Oy, on seissyt Helsingissä Simonkatu 6:ssa Kukon korttelissa jo lähes 90 vuotta. Talo valmistui 1921 ja se on kantanut kunniakkaasti suomalaisen osuustoiminnan ja maatalouden perinnettä. Maalaistentalon toiminta on sopeutunut kulloistenkin aikojen rajuun vaihteluun loppujen lopuksi aina hyvin.
 HELSINGIN YDINKESKUSTASSA. Maalaistentalo sijaitsee lähellä Simonkadun ja Mannerheimintien kulmaa. Etualalla kauppakeskus Forum ja sen takana katua ylöspäin punatiilinen Maalaistentalo. Uutta ilmettä Simonkadulle antavat raitiotievaunut. Lisäksi lukuisat jalankulkuväylät kulkevat nykyisin maan alla eri suuntiin. Kuva Markku Nummi |
Alkuperäinen käsikirjoitus kuvituksineen jäi seisomaan melkein 20 vuodeksi Pellervon Julkaisupalvelun kirjahyllyyn, kun MTK säästöpäätöksellään vetäytyi julkaisusuunnitelmasta pois. Kirjoittajalle asiallinen tekijänkorvaus kuitenkin heti maksettiin.
Viime vuonna käsikirjoituksen täydensi Jouko Väänäsen tytär, historioitsija Riitta Mäkinen. Kirjan näyttävän ja monipuolisen kuvituksen toimitti Kaisa Simola. Teoksen kustansi Maalaisten Talo Oy ja ilmestyi viimein jouluksi 2009.
Kotipesästä maailmalle
Taloyhtiön omistavat Pellervo-Seura osakkuusyhteisöineen ja MTK sekä MTK-Uusimaa. Niin Pellervo kuin MTK syntyivät molemmat aikoinaan professori Hannes Gebhardin aloitteesta, Pellervo jo 1899 ja MTK 1917.
Alusta asti Gebhard etsi järjestöille omaa kotipesää, jota ilmaisua hän mielellään käytti. Lopulta hän teki onnistuneet tonttikaupat Simonkatu 6:sta, joka oli lähellä Helsingin pääkadun Mannerheimintien - silloisen Heikinkadun - ja Simonkadun vilkasta risteystä. Talo valmistui 1921.
Rakennuksen osakkeenomistajina olivat alkuun myös osuustoiminnalliset keskusliikkeet Valio, Hankkija, SOK ja Osuuskassojen Keskuslainarahasto. OKO:lla oli talossa jopa toimitilat aina vuoteen 1932 asti, jolloin sille valmistui oma talo Arkadiankadulle. Maalaistentalosta voivat etsiä juuriaan myös esimerkiksi Metsäliitto, Lähivakuutus ja Tapiola. Samoin Elintarviketieto Oy.llä, ProAgrian edeltäjällä ja Marttaliitolla oli talossa aikoinaan toimistonsa.
Niin ikään talossa syntyi Kirjayhtymä, joka myöhemmin yhdistettiin Tammeen. Talo myös toimii edelleen neljän lehden, Maaseudun Tulevaisuuden, Kodin- ja Maatilan Pellervon sekä Osuustoiminta-lehden kotipesänä. Talo liittyy kiinteästi myös Yleisradion toiminnan aloittamiseen 1920-30-luvuilla.
Maalaistentalolle on ollut tyypillistä se, että monet uudet ideat, yritykset ja järjestöt ovat saaneet siellä syntynsä. Usein ne ovat myös toimineet alkuvuotensa talon suojissa. Mutta kasvaessaan ne ovat lentäneet kotipesästä kauemmaksi omiin uusiin tiloihin.
Aivan kaikkien elinkaari ei kuitenkaan ole kantanut vuosikymmenestä toiseen. Esimerkiksi sopii hyvin nopeasti muuttunut kirjapainotoiminta; Simonpaino toimi talossa 1959 - 1979. Mutta tavanomaista kestävämpää Maalaistentalossa ideoitu toiminta näyttää kuitenkin olleen.
Sodasta ehjänä!
Sekä talvi- että jatkosodassa Maalaistentalokin sai pommitusvaurioita, joista aiheutui korjauskuluja. Mutta pahemmilta tuhoilta kuitenkin vältyttiin. Pudotettuun valtavaan pommimäärään nähden Helsinki säästyi parhaiten Euroopan sotaa käyneiden maiden kaupungeista.
Pimeän aikana pommittajia onnistuttiin hämäämään kaupungin ulkopuolelle itse viritetyillä suurilla tulipaloilla. Samalla Helsingin ilmapuolustuksen tiivis sulkutuli johti siihen, että neuvostolentäjille tuli pelko ja kiire tiputtaa lastinsa ja kääntyä takaisin. Näin valtaosa pommeista räjähteli meren jäälle, mikä varmasti koitui Helsingin keskustan pelastukseksi.
Tätä isompaa tarinaa kirja tosin ei kerro, mutta se kertoo monin kiinnostavin yksityiskohdin myös sota-ajoista.
Talon viereistä linja-autoasemaa pommitettiin usein. Verohallituksen entinen pääjohtaja Mikko Laaksonen on kertonut, miten hän sattumalta pääsi talvisodan aikana pommisuojaan Maalaistentalon kellariin. Siellä tarjottiin maaseudun tapaan iltapäiväkahvit heille pojillekin, jotka kököttivät pommituksilta suojassa.
Samaan aikaan ulkona moni matkalainen linja-autoasemalla kuoli tai haavoittui, ja Maalaistentalon isot ikkunat rikkoutuivat. Myöhemmin sama toistui monta kertaa. Sota-ajalle tyypillisesti Maaseudun Tulevaisuuskaan ei kertonut pommitusten tuhoista mitään, vaikka omat ikkunatkin pirstoutuivat.
Matkustajakoti maalaisille
Myös Matkustajakoti Tapiola toimi talossa sen alkuvuosista aina kevääseen 1947 asti. Gebhardille oli erityisen tärkeää saada taloon sellainen hyvätasoinen hotelli tai matkustajakoti, jota nimenomaan maalaisväestö voisi Helsingin ydinkeskustassa pääkaupunkimatkoillaan käyttää.
Heti sodan jälkeen valvontakomissio otti Matkustajakoti Tapiolan venäläisen henkilökuntansa käyttöön. Tapiolan taru loppui siihen, kun venäläiset yllättäen poistuivat matkustajakodista vuoden 1946 lopussa. Silloin talon omistajat tarvitsivat sen tilat pikimmiten omiksi toimistotiloikseen, joiden tarve oli kasvanut.
Maalaistentalo-kirja on paljon enemmän kuin vain rakennusesittely lukuisten talossa jatkuvasti käyvien vieraiden kainaloon pistettäväksi. Se on huolella ja hyvin inhimillisellä otteella toimitettu, kuvitettu ja toteutettu. Teos avaa kiinnostavia näkymiä niin talon kuin sitä ympäröivän helsinkiläiskorttelin ja pääkaupungin sekä osin myös koko Suomen lähihistoriaan.
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi
Tilaa Maalaistentalo-teos: Pellervon tilaajapalvelu, Simonkatu 6, 00100 Hki, puh. (09) 4767 501, telekopio (09) 694 8845, kirsi.ruhanen()pellervo.fi. Hinta 29 € (sis. alv ja postituskulut).
| Sivun alkuun |