Pellervon toimitusjohtaja Samuli Skurnik ja Hankkija-Maatalouden toimitusjohtaja Ensio Hytönen osallistuivat maaliskuussa Arizonassa amerikkalaisten osuuskuntien hallituksen puheenjohtajille ja toimitusjohtajille järjestettyyn seminaariin. Sen teemana oli: Miten osuuskunnat voivat aidosti luoda lisäarvoa jäsenilleen?

Kutsu tuli professori Michael Cookilta, joka oli Pellervon tieteellisen 100-vuotisseminaarin yhtenä luennoitsijana. Hän toimii professorina Missourin yliopistossa erityisalanaan osuustoimintayrittäminen. Cook johtaa myös yliopistossa toimivaa Osuustoimintajohtamisen kehitysinstituuttia (GICL), joka järjesti seminaarin.

Osanottajat edustivat amerikkalaisen osuustoiminnan suurimpien yritysten ylimpää johtoa. Mukana oli mm. Cenex Harvest States Co-operativesin (CHS) hallituksen pj. Steven Burnet ja pääjohtaja John Johnson. Se on nykyään USA:n suurin osuuskunta ja se myy maatalouden tuotantopanoksia ml. myös öljyä.

Hallitus edustaa jäsenistön tarpeita

Yritysten omistajaohjaukseen erikoistunut liikkeenjohdon konsultti John Carver esiintyi ensimmäisenä päivänä. Hän on julkaissut laajan hallituksen johtamista käsittelevän tuoreen kirjankin. Carver selvitti käytännönläheisesti, miten osuuskunnan hallitus voi parhaiten toteuttaa omistajarooliaan.

Toimivassa hallitustyössä toimitusjohtajaa ohjataan tavoitteenasettelulla ja liikkeenjohdon puitteiden (myös rajoitusten) ja omistajaohjausprosessin sekä hallituksen ja liikkeenjohdon suhteen määrittelyllä. Hallitus edustaa yrityksissä nimenomaan omistajuutta, ja sen on toimittava kokonaisuutena. Se ohjaa toimitusjohtajaa, joka vastaa työstään hallitukselle. - Hallitus ei ole toimitusjohtajalle neuvonantaja vaan esimies.

Carverin mukaan toimitusjohtaja ei saisi olla hallituksen jäsen. On tärkeää, että omistajaohjaus muodostaa johdonmukaisen kokonaisuuden. Osuustoiminnan valtaketjussa hän näki epämääräisyyttä, joka on lisännyt liikkeenjohtokeskeisyyttä. Silloin hallinto on jäänyt liian heikoksi suhteessa toimitusjohtajaan. Ot-omistajahallinto (coop governance) usein epäonnistuukin tästä syystä.

- Vastuuketjujen omistajahallinnon ja liikkeenjohdon välillä on oltava ehjiä ja läpinäkyviä. Luottamusjohtajien pääyhteydet on suunnattava jäsenistöön, ei liikkeenjohtoon.

Hallituksen toimintaa voidaan jäsentää erottelemalla toisaalta osuuskunnan päämääriä ja toisaalta liikkeenjohdon ja hallituksen keinoja koskevat päätökset toisistaan. Edelliset määrittelevät hallitustasolla tahtotilan siitä, mitä varten osuuskunta on olemassa. Jälkimmäiset sen, mitä sen kulloinkin pitäisi tehdä.

- Ot-omistajahallinnon on kyettävä tasapainottamaan toisaalta jäsenten tarpeet yrityksensä kontrollin säilyttämiseen ja toisaalta liikkeenjohdon tarpeet saada paljon itsenäistä liikkumatilaa yrityksen johtamisessa parhaimpiin tuloksiin.

Osuuskunta ei kestä kaikkia muutoksia

Omistajaohjauksen vaikeudet osoitti uusiseelantilaisen Fonterra -osuusmeijerin tapaus. Suurfuusiolla vuonna 2000 syntyneessä yrityksessä puhkesi kuluvan vuoden alussa omistajaohjauskriisi, kun yksi hallituksen asiantuntijaedustaja erosi vaatien mm. hallintoneuvoston lakkauttamista ja hallituksen koon supistamista.

Esimerkkien pohjalta syvennyttiin myös osuuskuntien arvonmuodostukseen. Gold Kist on broileriosuuskunta, joka on 9 %:n markkinaosuudella alallaan USA:n toiseksi suurin. Keskittyessään vain broileriin yrityksen jäsenmäärä tippui alle 10 prosenttiin aiemmasta. Hyvin kilpailtu toimiala ja jäsenistön epäyhtenäisyys tuottavat ongelmia. Osa tuottajista on tullut jäseniksi yrityskaupan kautta. Osuustoiminnan hyötyjä alalla on enää vaikea löytää.

Eurooppalaisten ot-kokemukset tuntuvat kiinnostavan amerikkalaisia yllättävän paljon. USA:han otetaan mielellään oppia ulkomailta, mutta ideoiden siirtämiseen käytäntöön menee 5-10 vuotta.

Ranskalainen Crédit Agricole oli esimerkkinä osuuskunnan yhtiöittämisestä. Se yhtiöitettiin ja pörssinoteerattiin vuonna 2001. Yhtiöittämisen jälkeen CA:n 48 alueellista osuuskassaa omistavat 70 % osakkeista, sijoittajat ja henkilöstö 30 %. Sama teema on esillä myös USA:n maatalousrahoituksessa, Credit Unioneissa.

Toinen eurooppalainen esimerkki oli hollantilainen Cebeco, moniportainen ja nyt jo hajonnut osuuskunta. Se ei kestänyt sitä, että toisen asteen osuuskunta Cebeco laajensi nopeasti toimintojaan maailmalla samaan aikaan kun sen alueelliset omistajaosuuskunnat vahvistuivat.

Omistajaohjauksen arvo korostuu

Seminaari vahvisti käsityksiä paitsi amerikkalaisen osuustoiminnan nykytilasta myös eräistä ot:n yleisistä trendeistä. Omistajaohjaus on osuustoiminnan tulevan menestyksen varmistamiseksi yhä tärkeämpää. Maailmalla on myös menossa monia muutoksia ja kokeiluja. Niillä osuuskunnat pyrkivät vahvistamaan kilpailukykyä ja lisäarvoa jäsenilleen.

Useimpien amerikkalaisten osuuskuntien ongelmana on liian heikko markkina-asema menestysstrategioille. Osuustoiminta ei myöskään pärjää voimakkaasti kilpailluilla aloilla, joissa hintaeroja on vaikea millään tavalla - esim. erityispalveluilla - saada aikaan.

Amerikkalaiset pitävät omia osuuskuntiaan eurooppalaisia bisnesorientoituneempina. Niissä ei ot-aatteelle ole juuri tilaa. Kuitenkin koko ajan keskustellaan siitä, mitä arvoa ja miten osuustoiminnallisuus voisi antaa yritystoimintaan. Parhaina esimerkkeinä tästä mainittiin hedelmänviljelijöiden Florida's Natural ja mantelinviljelijöiden Blue Diamond.

Samuli Skurnik
samuli.skurnik@pellervo.fi

| Sivun alkuun |