Viekö kateus kalat vedestä?
Pörssiyhtiöt tekivät viime vuonna hyvän tuloksen, jakavat parhaillaan muhkeita osinkoja - ja herättävät inhaa kateutta.
Ammattiyhdistysliike, joukko kansanedustajia ja jopa eräs ministeri paheksuvat tuhtia rahanjakoa "puhtaana käteen" ja uhkaavat kiristää veroa.
On pakko tiukasti huomauttaa, että pörssiyhtiö on maksanut voitostaan kertaalleen veron.
Unohdetaan, että osingonsaajat omistavat yhtiön. Jos nykyinen hyvin toiminut yhtiöveron hyvitysjärjestelmä lakkautetaan, voitto tulee verotettavaksi kahteen kertaan niin kuin ennen vuotta 1991.
Ja sitä paitsi mikään ei estä ostamasta osakkeita. Pörssistä niitä saa, eikä riski ole suuri. Tänä talvena kupsahti pieni keinotekoinen ohjelmistoyhtiö Reach U, ja edellinen tapaus joudutaan etsimään 1980-luvulta, Mancon.
Helsingin arvopaperipörssi Hex pitää huolen siitä, että listoille ei oteta kehnoja yhtiöitä. Ja koko ajan tarkkaillaan.
Omalta uraltani muistan, että Mancon kirpaisi pahasti. Yhtiön konkurssissa meni arvottomaksi noin 10 000 silloisen markan osakepotti.
Vaan tulihan kauniista osakekirjoista hauska tapetti työhuoneen seinälle.
Pörssistä löytyy tätä nykyä tarkalleen sanottuna yksi pommi, Benefon, ja muutama Meniren ja Jippiin tapainen lahovika.
Benefon siirtyi hitaasti NMT-kännyköistä GSM:ään ja syö omaa vierasta pääomaa. Seuraamme kauhusta jäykkänä, kauanko luotto riittää ja jaksaako geokännykästä tulla yhtiön pelastaja.
Makkara maistuu
Toimitusjohtajat Seppo Paatelainen ja Simo Palokangas olivat iloista poikaa kertoessaan taloustoimittajille ja pankkien analyytikoille Atrian ja HK Ruokatalon viime vuoden tuloksesta.
Hyvin meni, kerta kaikkiaan. Kuusi pitkää vuotta kului EU-hämmennyksen tasaamisessa. Kahdenkymmenen prosentin alennus lihatuotteiden hinnassa pudotti katteita ja pakotti tehostamaan joka käänteessä.
HK Ruokatalon puolella Venäjän ruplan devalvointi aiheutti kesken kaiken lisätykytystä - juuri sitä ennen oli ostettu Rakveren lihakombinaatti.
Toki lihajalosteiden hintoihin saatiin viime vuonna pieni korotus, mutta eniten paransivat tulosta omat toimet.
Atrian menestyksen salaisuus on uuden logistiikkakeskuksen teho. Tavara lähtee ulos Nurmon tehtaalta nopeasti ja huokealla kaupan vaatimusten kiristyessä: sata tuoteriviä on tullut lisää toimituskirjoihin vaikka tonnimäärät eivät lisäänny.
Ruotsista ostettu Lithells ei ole aivan täyttänyt toiveita, mutta tämä vuosi on alkanut lupaavasti. Ruotsista voi avautua mojovaa ostosaumaa, sillä paikalliset liha-alan markkinajohtajat tekevät rankkaa tappiota.
Mitä muuta voisikaan odottaa maassa, jossa kylläinen kansa on totutettu syömään ällöttävän makeata falukorvia. Siitä ei paljon katetta jalostajan pussiin kerry.
Ihan pieni harmi jäytää Seppo Paatelaisen mieltä. Pirteä keskipohjalainen kilpailija Snellman on keskittynyt tuottamaan voileivän päällysteitä ja valloittanut niissä johtavan aseman Suomessa.
Tuoteryhmä on ehdottomasti strateginen ja suosioltaan taattu. Kun kiljuva nälkä yllättää, on kiva ja nopea rakentaa makoisa voileipä. Eikä parempaa retkimuonaa olekaan.
"Emme luovu taistelusta vaan tarraamme voileipiin ahneesti", uhosi Seppo Paatelainen.
Helpommin sanottu kuin tehty. Ostin vakoilutarkoituksessa pakkauksen Snellmanin voileipäkinkkua perheen makuneuvoston kahvikokoukseen.
Neuvosto tuli lyödyksi sekä ällikällä että häpnadilla. Tuote on laktoositon, sisältää vain kolme prosenttia rasvaa - ja maistuu hurtsin hyvältä lämpimän karjalanpiirakan päällä!
Eli Atrian on otettava mallia ja kenties keksittävä omalle kilpailevalle tuotteelleen uusi nimi.
Kävisiköhän Lönnrot? Oletan, että runonkeruumatkoilla tuli yksi ja toinenkin voileipä syödyksi. Tai oikeammin piirakka.
Nyt vedetään samaan suuntaan
Simo Palokangas kiittää hyvästä viime vuodesta HK Ruokatalon henkilöstöä. Väki sitoutui yhtiön kohentamiseen, onnistui ja sai kiitokseksi kaksi miljoonaa euroa tulospalkkiota.
Baltia on kääntynyt voitoksi, iloitsee Palokangas. Rakvere Lihakombinaat on vahva ponnahduslauta Latviaan ja Liettuaan. Kaikkiin kolmeen maahan on lanseerattu johtavat tuotemerkit, ja rahaa tulee kuin rännistä.
Osuustoiminta ja pörssi sopivat hyvin yhteen, luonnehtii Simo Palokangas. LSO Foods hankkii lihan ja jakaa osuuspääoman korkona sitä tuottoa, jota HK Ruokatalo tekee. Eli pörssiyhtiön menestys on myös lihantuottajan etu.
Sanoisinpa tuohon, että valveutunut tuottajaosuuskunnan jäsen hankkiutuu myös Atrian ja HK Ruokatalon osakkeenomistajaksi. Lihakilosta tulee silloin tuottoa kolmea ränniä pitkin!
Omistajaosuuskuntien jäsenet olkoot tyytyväisiä ja ylpeitä Atrian ja HK Ruokatalon pörssimenestyksestä. Atrian A-Tuottajien vihaiset mielenilmaukset, joista Sarvi & Saparo -lehti kertoo, kuvastavat pöyristyttävää alkukantaisuutta.
Sekä Atriassa että HK Ruokatalossa on noin 6 000 omistajaa, mukaan laskettuna ulkopuoliset sijoittajat.
Atria maksaa osinkoa 25 ja HK Ruokatalo 10 prosenttia osakkeen nimellisarvosta.
Yhtiöiden käyttämä ilmaisutapa on aataminaikainen ja hylättävä. Osingon vertailu voittoon antaa havainnollisemman kuvan.
Atrian 42,5 sentin osinko on runsaat 42 prosenttia osinkokohtaisesta voitosta ja noudattaa pörssin yleistä linjaa - ja antaa myös pörssiä ymmärtäville lihantuottajille kelpo lisätilin.
Siis Atria maksaa kelpo osingon. Samaa ei voi sanoa rakkaasta kilpailijasta. HK Ruokatalo maksaa osinkoa 17 senttiä osaketta kohti eli 27 prosenttia voitosta. Sitä vähemmän jakavat vain jotkut nettisuossa rämpivät tietotekniikan yhtiöt.
HK Ruokatalon hallitus haluaa olla varovainen. Taseen 39 prosentin omavara ei salli suurempaa osinkoa. Atria, omavara 57 prosenttia, joutui EU-seikkailuun taseeltaan vahvempana, laukaisee Palokangas Nurmon suuntaan.
Pörssi palkitsee tuloksentekijät. Atrian osakkeen kurssi on noussut vuodessa 85 ja HK Ruokatalon peräti 176 prosenttia.
Siis fiksu karjankasvattaja tempaisee pörssistä vielä tuhdin myyntivoitonkin. Se on jo neljäs ränni! Hienoa!
Nykyistä kurssia sopii verrata vaikkapa Atrian 11,42 euron HK Ruokatalon 5,23 euron osakekohtaiseen omaan pääomaan.
Halvalla saa vieläkin.
Tuli Olville tilaa
Taas helpottui osakesäästäjän kaupassakäynti. Hartwall myydään Skotlantiin ja poistuu pörssistä.
Menköön. Nyt ruvetaan vallan juomaan Iisalmen Olvia, kähisevät tutut alan miehet. Koffin tuotteet eivät tietty myöskään käy; omistaja on tanskalainen.
Olvin toimitusjohtaja Markku Rönkkö ei salaa tyytyväisyyttään. Kotimaisuus antaa kilpailuedun.
Ei Olvi sijoituskohteenakaan huonolta tunnu. Voittoa syntyi viime vuonna puolitoista euroa osaketta kohti ja siitä jaetaan osinkona 90 senttiä.
Olvi on raivannut tilaa Baltiasta; sieltähän myös Hartwall voitokkaan idänretkensä aloitti. Tartu Ölletehas yltää Virossa jo lähes 40 prosentin markkinaosuuteen.
Itse en ryystä, siemaile enkä nappaa olutta mutta myönnän, että tuote on pörssikielellä sanottuna seksikäs.
Olut sisältää etyylialkoholia, joka muiden huumeiden tapaan aiheuttaa käyttäjässä voimakkaan riippuvuuden, mikä helpottaa suuresti tuotteen markkinointia.
Erkki Sinkko
Lukijapalaute ja mahdolliset kysymykset Erkki Sinkolle ovat tervetulleita myös toimituksen kautta sähköpostilla: mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi.
| Sivun alkuun |