Irakin pörssi
Vaikea on pörssiä arvioida, kun maailmalla riehuu samaan aikaa sekä sota että sarsi.
Sota kuluttaa voimavaroja, ja herkästi tarttuva tauti hillitsee liikkumista. Tiedä vaikka sarsi olisi Saddam Husseinin salainen kemiallinen ase, jonka hän otti käyttöönsä viimeisenä oljenkortena!
Joka tapauksessa Irakin sota käy niin kalliiksi, että maailma maksaa laskuja vuosikausia. Aineellista tuhoa syntyi, ja vain kuvitella voi, millaisen katkeruuden sota jätti arabimaailmaan.
Pelkään, ettei terrorismi ainakaan vähene.
Sota tekee ihmiset varovaisiksi raha-asioissa. Amerikkalaiset sijoittajat ovat muutamassa kuukaudessa kotiuttaneet 24 miljardin dollarin edestä arvopapereita Euroopasta.
Ei Suomi pääse kuin koira veräjästä. Finnair ilmoittaa jo nyt, että tästä vuodesta uhkaa tulla tappiollinen. On pakko irtisanoa ja lomauttaa väkeä. UPM-Kymmenen voitto puolittunee vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Dollarin heikkous ja mainostajien varovaisuus ovat on myrkkyä puunjalostajille. Kemira varoitti lannoitetuotannon tappioista.
Suomen puolesta
On mielenkiintoista nähdä, miten amerikkalaiset sijoittajat suhtautuvat suomalaisiin yhtiöihin. Toimitusjohtaja Jukka Viinanen sanoi yhtiökokouksessa, että Orionin ulkomaalaisomistus on laskenut kaksi prosenttiyksikköä.
Orionin esimerkki on samaan aikaan sekä surullinen että iloinen. Suomalaisille aukenee mahdollisuus hankkia hyviä osakkeita takaisin ulkomailta.
On mahdollista, että suomalaiset pörssiyhtiöt joutuvat kustannussyistä siirtämään suuren osan tuotannollisesta toiminnastaan ulkomaille lähivuosina. Irtisanomiset ja lomautukset ovat yltyneet vaarallisiin mittoihin.
Kun pidämme osakkeet itsellämme, voitot sentään tulevat kotiin.
Ulkomaalaiset, semminkin amerikkalaiset omistajat ovat häilyväisiä. Ostavat innokkaasti nousevassa suhdanteessa mutta irtaantuvat herkästi, kun vähänkin risahtaa.
Nyt voimme ostaa ulkomailta takaisin kruununjalokiviämme. Halvalla saa, hyvin usein alle osakkeen tasearvon.
OKO säilyy suomalaisena
Nokia tulee mieleen ensimmäisenä. On kerrassaan häpeällistä, että omistamme siitä vain kymmenen prosenttia. Me suomalainen vähemmistö kärsimme osingoissa: ulkomaalaiset eivät niistä järin piittaa - heitä puree kaksinkertainen osinkoverotus!
Nordea lienee mennyttä. Siitä on enää vaikea löytää Suomen Yhdyspankin, Kansallis-Osake-Pankin ja Helsingin Osakepankin juuria. Puuttuu vain, että hollantilainen jättiläispankki ABM Amro nielaisee Nordean, niin kuin huhutaan.
Suuri 40 prosentin valtionosuus pitää Sammon Suomessa, eikä Pohjolakaan aivan heti luisune ulkomaalaisille. Yhtiöjärjestys pitää OKO:n suomalaisena.
Jos osakesarjat yhdistettäisiin, OKO:n pörssikurssi saattaisi pompata 30 % ylös - mutta montako tuntia yhtiö olisi suomalainen? Ehkä kaksi tai kolme. Hyvällä on kyllä ottajia.
Ahvenanmaalaiset pitävät lujasti kiinni Ålandbankenista. Sitä suojelee pienuus.
Finnair on tiukasti sinivalkoinen ja saa kernaasti olla vastakin. Omalla perheelläni on hyviä kokemuksia saksanlennoista. Finnair ei vain pysy aikataulussa vaan tuppaa olemaan siitä viisi minuuttia edellä - seikka, jota saksalainen vävyni ei lakkaa ihmettelemästä (samoin hän ylistää Helsingin julkista liikennettä).
Osuustoiminta globalisaatiovakuutuksena
Suomessa on kelpo oma elintarviketeollisuus, paljolti osuustoiminnan ansiosta. Ilmankos Esa Härmälä sanoi ylpeänä Pellervo-Seuran vuosikokouksessa, että vahva osuustoiminta on Suomen globalisaatiovakuutus!
Kaupat ovat suomalaisten hallussa. Lidl ja kumppanit joutuvat rakentamaan kaiken alusta ja tarjoamaan riisuttua palvelua.
Metsäteollisuutta siirtyi ulkomaalaisten käsiin ikään kuin varkain fuusioissa. Stora Enson ja UPM-Kymmenen osakkeita voisi nyt ostaa halpaan hintaan takaisin Suomeen. M-real on ja pysyy kotimaisena.
Energian puolelta luiskahti hyvä Espoon Sähkö saksalaisille, mutta Fortum ilahduttaa. Se vetäytyi Saksasta ja panostaa pohjolaan Norjasta Uralille. Ulkomaisten omistajien osuus 20 % on sopiva.
Elektrotekniikan kultajyvä Instrumentarium taitaa mennä väkisin Amerikkaan. Erinäisiä kilpailuasetelmia kesän aikana vielä tutkitaan, mikä myyjien harmiksi lykkää osakkeiden hinnan maksamista. Vaikka kauppa vallan peruuntuisikin, ehdimme saada hurjan osingon - 4 euroa 70 senttiä osakkeelta!
Toivon, että pystymme pitämään esimerkiksi Aspocompin, Novon, Elcoteqin, F-Securen ja Vaisalan suomalaisissa käsissä.
Kotimaisuuden lipunkantajia
Kemian puolelta ilahduttaa Uponor. Raumalainen Paasikiven perhe (Oras Oy) pitää siitä hyvää huolta 22 prosentin hallitsevalla omistusosuudellaan. Pekka Paasikivi hoitaa Uponoria kuin omaa lastaan.
Hevin ei Orionkaan ulkomaalaisten käsiin luiskahda. Orionin hallitus ehdotti A- ja B-osakesarjojen yhdistämistä mutta - yllätys, yllätys - ei saanutkaan yhtiökokoukselta kaksikolmasosan määräenemmistöä. Vanhat lääkärit ovat ikänsä omistaneet Orionia eivätkä hevin luovu äänivaltaisista A-osakkeistaan.
Kustantajissa vain Alma-Mediassa on merkittävää ulkomaista omistusta (Bonnier & Bonnier Ab:llä 33 % äänistä). SanomaWSOY on kotimainen pörssiyhtiö. Ulkomailla on vain alle kaksi prosenttia osakkeista ja äänistä. Ehkä yhtiötä on suojellut osakassopimus. Se antaa pääomistajille keskinäisen etuosto-oikeuden äänivaltaisiin A-osakkeisiin. Osakassopimus kattaa peräti 70 % konsernin äänivallasta.
Kuuma vihje: SanomaWSOY:n osakassopimus lakkaa olemasta voimassa 14.5.2003! Rikas Rautakirja fuusioitiin yhtiöön talvella, ja uutta painokonetta trimmataan Sanomalassa.
Muusta teollisuudesta kiinnostaa ulkomaalaisia erityisesti Amer, suuri urheiluvälineiden mutta myös tupakan valmistaja. Ulkomaisosuus on jo ylittänyt 50 prosentin rajan.
Eräs englantilainen lordi yritti kaapata Amerin muutama vuosi sitten, mutta rahat loppuivat kesken kaiken.
* Taisin vetää liian synkällä värillä, kun edellä murehdin suomalaisten yhtiöiden omistuksen liukumista ulkomaille. On meillä vielä ihan hyviä firmoja. Pitäkäämme niistä kiinni.
Erkki Sinkko
| Sivun alkuun |