Ukkoutunut osuustoiminta ja 
suomalainen yhteiskunta

- Ukkoköörit ovat eilisen osuuskuntia, kirjoitti Karjalaisen nuori päätoimittaja Pekka Mervola 26.3. Pohjois-Karjalan ykköslehti oli muutamia päiviä aikaisemmin selvittänyt alueellaan osuuskuntien hallinnon ikä- ja sukupuolirakenteen ja haastatellut liperiläistä Terttu Tschokkista, jolla on meneillään kolmas kausi Karjalan Lähivakuutuksen hallintoneuvoston jäsenenä. Karjalainen lainasi laajasti pohjatiedoksi tämän Osuustoiminta-lehden viime vuonna tekemää valtakunnallista selvitystä asiasta.

Kaikkien selvitysten lopputulos on ollut suunnilleen samanlainen. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan osuuspankkien hallituksissa on yhteensä 100 jäsentä. Heistä naisia on 18 ja alle 40-vuotiaita vain neljä. Tämä tarkoittaa sitä, että osuustoimintayritysten hallintoa odottaa seuraavan kymmenen vuoden sisällä mittava sukupolvenvaihdos. Naisia ja nuoria tarvitaan.

Pekka Mervola ihmettelee, kuinka moni osuustoiminnallinen yritys on nykyisin vahvemmassa markkina-asemassa kuin koskaan aikaisemmin, mutta silti osuustoiminta uhkaa kuivettua sisältäpäin. Jos yhteiskuntaa eteenpäin vievä dynamiikka katoaa osuuskuntien luottamushallinnosta, tilanne on vakava. Ukkoköörit eivät edusta osuuskuntien koko asiakas- ja jäsenkuntaa.

- Kun osa nuorista on nykyisin hyvin innostuneita uusosuuskunnista, kysymys kuuluukin, miksi he eivät liitä samaa henkeä perinteisiin osuuskuntiin. Vai onko näistä perinteisistä osuuskunnista jo tullut liian suuria ja nuorille etäisiä? Nuorethan yleensä haluavat luoda oman maailmansa.

Mervolan mukaan myös koko suomalainen yhteiskunta näyttää hukkaavan nuorten, naisten mutta myös kokeneimpien ikäihmisten osaamista valitettavan yliolkaisesti. Yhteiskunnassa valta näyttää voimakkaasti keskittyneen 50-60-vuotiaille miehille.

Samanlaista keskustelua olisi hyvä käydä kaikissa muissakin maakunnissa ihan yhtä lailla. Useimpien vahvojen maakuntalehtien 50-60-vuotiaat miespäätoimittajat vain eivät jostain syystä näytä oikein innostuneen tästä hyvästä aiheesta.

Omistajuus suojaa ja vakauttaa

Suomalaisille erityisen rakkaita elintarvikkeita ovat ainakin kotoinen ruisleipä, HK:n sininen lenkki ja Elovena-kaurahiutaleet. Myös Fazerin sininen suklaa ja salmiakki kuuluvat tuotteisiin, joita ulkomailla asuvat suomalaiset kiikuttavat täpötäysissä matkalaukuissaan ulkomaille. Myös Koskenkorva kuuluu samaan sarjaan; sen puolustamiseksi syntyi kansanliikekin kuten Turun Sinapistakin, joka menetettiin Ruotsiin. Tilalle tosin saatiin Lundenin Auran sinappi.

Seuraava allekirjoittaneen kommentti julkaistiin Taloussanomissa tätä hieman pidemmässä muodossa 15.2.:

Toimituspäällikkö Tapani Pitzen puuttui oleelliseen aiheeseen, kun hän kirjoitti 8.2. Taloussanomiin kotimaisen elintarviketeollisuuden lipumisesta vähitellen ulkomaisiin käsiin. Esimerkkimaana oli Ruotsi ja kirjoittaja uskoi saman tapahtuvan auttamattomasti myös Suomessa. Ettei vain suomalaisella elintarviketeollisuudella olisi edessään sama kohtalo kuin Turun Sinapilla, jonka valmistuksen Unilever heitti Ruotsin Upsalaan? Ja samanlainen kehitys siitäkin edelleen jatkuisi? Näinhän on jo käynyt ruotsalaistenkin suosikeille Kallen kaviaarille, Abban silleille ja Wasan näkkileiville.

Artikkeli oli muuten ansiokas, mutta kirjoittaja unohti tässä vähän lohduttomalta näyttävässä kehityskulussa ihan ratkaisevan asian, nimittäin osuustoiminnan. Monet suomalaisen elintarviketeollisuuden markkinajohtajista ovat osuustoimintayrityksiä. Ne yksinkertaisesti eivät ole myynnissä. Tällaisia ovat ainakin Valio, Karjaportti ja Munakunta. Vaikka kaksi liha-alan johtavaa osuustoimintayritystä, Atria ja HK Ruokatalo, ovat pörssilistattuja, niin niidenkään enemmistöosuudet eivät tule myyntiin. Nämä kaikki ovat siten joko kokonaan tai pääosin viljelijäjäsenten omistamia yrityksiä. Sama omistuspohjan vakaus näkyy myös useissa pienemmissä elintarvikealan osuuskunnissa etenkin meijerisektorilla. Ne siis eivät ole ulkopuolisen vallattavissa.

Jos jäsenet myisivät omistuksensa pois sopivia ostokohteita aina kärkkyville kansainvälisille jättiläisille, niin samalla he myisivät pois myös oman elinkeinonsa. Eli suomalainen maa- ja osin metsätalouskin saisi silloin suurimmaksi osaksi panna lapun luukulle. Niin ei kuitenkaan onneksi käy. Myös suomalainen kuluttaja on selvästi suosinut turvallista kotimaista ruokaa.

Osuustoiminnallisessa omistajuudessa toimii siis toisenlainen logiikka kuin puhtaasti yksityisissä pörssilistatuissa yrityksissä. Näin on etenkin silloin kun jäsenomistajat ovat valppaita kuten Suomen EU-jäsenyyden aikana ovat entistä selvemmin olleet.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |