WTO-neuvottelijat ratkaisevat 

Maa- ja metsätalousministeriössä valtiosihteerinä aloittanut Pekka Pesonen totesi, että EU:n asema maailman elintarvikemarkkinoilla säilyy ykkösenä hitaasta talouskehityksestä ja Kiinan rynnistyksestä huolimatta. 
- Maataloutemme on sopeutunut kohtuullisesti EU-jäsenyyteen. Haasteena on nyt, miten se sopeutuu globalisaatioon ja kaupan vapautumiseen. Tämä ratkeaa pitkälti EU:n onnistumisessa WTO-neuvotteluissa. 

Unionin tavoite on luoda toimiva ja tasapuolinen kansainvälisen kaupan järjestelmä. Maatalous on sille osa neuvottelukokonaisuutta, eikä siitä voida tehdä erillisratkaisua. Myös Suomi on yleisenä linjanaan viennistä riippuvaisena maana tukenut kaupan esteiden purkamista.

Suomen maataloustuotannon päävientikohteet ovat lähinnä Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Vientituen rajoitukset ovatkin jo näkyneet esim. maitoalan tilityskyvyssä. 

Uruguayn neuvottelukierros (1986-94) toi maatalouden monenkeskisten sääntöjen piiriin. WTO:n jäsenmaat sopivat sitovista velvoitteista sisäisessä tuessa, vientikilpailussa ja markkinoille pääsyssä. Ne ovat edelleen ajankohtaisia. 

Maatalouden ei-kaupalliset tekijät ja markkinoille pääsy ovat olleet keskeisiä EU:lle. Se on korostanut maatalouden eurooppalaista mallia, mm. monimuotoisuus on Suomelle hyvin tärkeä. Olennaista uutta on mm. se, että nyt keskustellaan vientitukien lopettamisesta, ei pelkästä rajoittamisesta.

EU:n neuvottelutaktiikkana on ollut muodostaa oma yhteinen kanta jo ennen WTO-vääntöä. Etujärjestöissä ei tätä taktiikkaa ole aina pidetty hyvänä. Selvä kanta on kuitenkin laannuttanut muiden maiden lisävaatimuksia. Suomi tukeekin tätä menettelyä, painotti Pesonen. 

Kesällä 2004 päästiin sopuun maatalouden suuntaviivoista. WTO-maat sopivat vähentävänsä merkittävästi vääristävää sisäistä tukeaan. Neuvottelut ovat jatkuneet teknisinä, pohjan luomisena poliittisille ratkaisuille. Ne ovat Pesosen mukaan maatalouden osalta olleet rakentavia. Joulukuussa Hongkongin ministerikokouksessa olisi pystyttävä sopimaan koko Dohan kierroksesta täsmällisemmin. 

EU:n maatalouden luonnonolot eivät ole lupaavia. Edellytyksiä on kuitenkin arvioitava koko ruokaketjun perusteella, siinä vahvoilla markkinoilla korostuu kuluttajien osuus. Kun alkutuotannon osa loppuhinnasta on pienenemässä, muun ketjun merkitys kasvaa. Jalostuksessa, teollisissa prosesseissa ja logistiikassa EU on kilpailukykyinen.

Suomalaisen viljelijän asemaa vahvistaa omistajuus hankintaan, jalostukseen ja markkinointiin. Elintarviketeollisuudellamme on osaajan maine. Maatalous- ja elintarvikealan on Pesosen mielestä tiedostettava kaupan vapauttamisneuvotteluiden riskit. Tavoitteena pidetään, että suomalainen elintarvikeketju sailyttää elinkelpoisuuden jatkossakin.

WTO-neuvotteluista myös: OT 1/05, s. 26, 36 ja 38.

| Sivun alkuun |