Suomalainen osuustoiminta ja Pellervo-Seura

Erilaiset yritysmuodot ja yritystoiminnan mallit on syytä 
nähdä vahvuutena ja vakuutuksena tulevaisuutta varten. 
Kun arvot muuttuvat, talouselämältä saatetaan odottaa 
jatkossa jotain muutakin kuin juuri nyt. Yritysmuotojen ja 
-mallien kilpailu estää luutumisen.

suuskunta yritysmuotona ja osuustoiminta yrittämisen mallina tarjoaa yhteiskunnalle oman vaihtoehtonsa. Siinä yrityksen taloudellinen ja sosiaalinen rooli ovat samassa paketissa. Keskiössä on ihminen, mikä ei tee mallista helpointa. Osuustoiminta nousee paikallisten talouksien tarpeista usein paikallisin voimin.
Aatteen rinnalle tarvitaan riittävä kilpailukyky. Osuuskuntien toiminta täytyy pitää kaksin käsin kunnossa yritysten kilpailukentän laajentuessa ja kilpailun kiristyessä. Osuuskuntien tulee löytää yritysmallistaan ne aidot edut, jotka tekevät sen ylivertaiseksi jäsenilleen.

suuskunnat ovat tehneet kotiläksynsä. Se ei kuitenkaan riitä, sillä yritysten toimintaympäristö on monella tavalla säädeltyä. Myös julkisen säätelyn pitää olla ajan tasalla. Suuri osa siitä on neutraalia yritysmuotojen suhteen. Esim. osuustoimintaa säätelevien yhteisölakien valmistelu on onnistunut kohtuullisesti. 
Silti on perusteltua kysyä, otetaanko osuustoiminta riittävästi huomioon lainsäädännössä ja muussa säätelyssä. Osuuskunnat eivät ole pyytäneet tukikeppejä julkiselta vallalta. Mutta osuustoiminta on pyytänyt tasa-arvoisen kohtelun.
On riski, että jatkossa yhä kansainvälistyvässä taloudessa osakeyhtiö- ja pörssitalous on päällimmäisenä. On jo näyttöä, että osuustoiminnan erityiset kysymykset saattavat jäädä toissijaiseen asemaan.
Yritys- ja pääomaverouudistuksessa osuuskuntien maksaman osuuspääoman koron verotus eriytettiin epäedullisella tavalla osakeyhtiöiden maksamien osinkojen verotuksesta. Yrittäjyys yhdistettiin osakeyhtiöön, jolle annettiin veroedut, ja osuuskunta rinnastettiin ensisijaisesti pörssiyhtiöön. Logiikka ei ole auennut meille täysin vieläkään. Asia olisi korjattava, viimeistään seuraavan hallituksen ohjelmaa laadittaessa.
Myös kansainväliset kirjanpitostandardit heikentävät osuuspääoman asemaa tase-eränä osassa osuuskuntia, jonka seurauksena lainarahan hinta voi nousta.
Osuuskuntien asema julkisessa sääntelyssä on tärkeä, koska yritykset toimivat yhä pienemmillä marginaaleilla. Osuuskuntia ei saa asettaa pari askelta muiden perään. Päinvastoin osuustoiminnan tulee saada kotimaasta hyvä toiminta-alusta, ja se tulee nähdä kansallisena kilpailuetuna.

ellervon valtuuskunta hyväksyi 2001 Pellervon strategian vuosille 2002-2005. Pellervon asema osuustoiminnan yhteistyöjärjestönä oli strategiakauden alussa jännitteisessä vaiheessa. Pellervolaisuuden arvosisältöön kohdistui epäselvyyksiä. 
Nyt nämä jännitteet ovat monin osin purkautuneet. Jäsenistössäkin on tapahtunut kiertoa sisään ja ulos. Tärkeää on, että suhde pienosuustoimintaan on löytänyt uomansa. Sillä on edustaja Pellervon valtuuskunnassa, ja yhteistyökohteena on laaja valtakunnallinen hanke osuustoimintayrittäjyyden edistämiseksi.

ellervo on antanut täyden tukensa koko perinteistä osuustoimintaa yhdistävän Osuustoiminnan neuvottelukunnan työlle, joka on osoittautunut hedelmälliseksi. Erityistä tulosta on saatu aikaan osuustoiminnan akateemisen tutkimuksen ja opetuksen edistämisessä. Myös kilpailuasioissa on edetty. Nykyään soveltuva osa Pellervon järjestötyöstä kulkeekin neuvottelukunnan kautta.
Strategiassa hahmoteltiin, että Suomeen muodostuisi yksi yhteinen osuustoiminnan järjestö. Yhteistyövalmiuksia tunnusteltiin. Kävi kuitenkin ilmi, että Osuustoiminnan neuvottelukuntaan ja Pellervo-Seuraan nojaava malli on toistaiseksi riittävä.
Samaan aikaan vietiin läpi Pellervon uudistaminen. Sen varallisuus on tallessa, tuottaa ja on tukevasti jäsenistön kontrollissa. Tämä luo edellytyksiä tuleville vuosille. Kaikki strategian tavoitteet eivät toteutuneet, mutta lähes kaikkia on kokeiltu, selvitetty ja tunnusteltu.

ellervolla on oltava selvät suuntaviivat myös vuodesta 2006 eteenpäin. Se on tärkeää järjestölle, jonka ydin ei ole liiketoiminnassa, vaan toiminnan hyödyissä jäsenistölle, koko osuustoiminnalle ja yhteiskunnalle. 
Pellervon valtuuskunta viitoitti uuden strategian suuntia sitä laatimaan perustetulle työryhmälle. Nykyinen strategialinjaus on ennen kaikkea realistinen ja se keskittyi paljon Pellervon järjestökoneeseen ja sen suhteeseen eri sidosryhmiin. Myös taloushuolet korostuivat. Nyt painopistettä on syytä siirtää osuustoiminnan edessä oleviin sisällöllisiin kysymyksiin ja Pellervon osuuteen niiden ratkaisussa. Toivon realismin rinnalle löytyvän myös innostavuutta.
Tältä pohjalta meidän on syytä pohtia, miten osuustoiminta reagoi yleiseen yhteiskunnalliseen muutokseen, jota voi kuvata sanoilla globalisaatio, integraatio, rakennemuutos, muuttoliike, kuntatalouden tulevaisuus, vajaatyöllisyys ja yrittäjyys. Olisiko Pellervolla annettavaa siihen, että myönteisiä asioita vahvistettaisiin ja pulmakysymyksiä lievennettäisiin.
Ot-yritysten kilpailuympäristö edelleen kansainvälistyy, kiristyy ja monimutkaistuu. Perusosuuskuntienkin toimintaympäristö elää. Yritysmuodon edunvalvonta ja Pellervon asema työssä on syytä linjata, ja tähtäin säätää riittävän pitkälle, 6 - 7 vuoden ajalle.

Esa Härmälä
Kirjoitus on tiivistelmä Pellervon valtuuskunnan 
puheenjohtajan Esa Härmälän puheista 
Pellervon Päivän seminaarissa ja vuosikokouksessa 13.4.2005.

| Sivun alkuun |