 |
HYVÄ OMISTAJA
sopeutuu muutoksiin
 Erkki Vähämaa on Kajaanin kaupunginjohtaja ja Pellervo-Seuran valtuuskunnan varapuheenjohtaja. Artikkeli perustuu vapaasti hänen Pellervon Päivillä 12.4.2006 pitämäänsä kahteen avauspuheeseen. Kuva Tapani Lepisto |
Myös nykytilanteessa on tarkasti pohdittava, kuinka tämä pieni, syrjäinen ja jopa sinisilmäisyyteen asti rehellinen, osaava ja kulttuurisesti hyvin homogeeninen kansa selviää globalisaation ja vapauksien mukana tulevasta jatkuvasta kilpailusta. Tässä kilpailutilanteessa osuustoimintaorganisaatioiden menestys ja osuustoiminnallinen omistajuus ovat kiintoisa tutkimuskohde.
On selvää, että omistamisella on väliä, sillä toimiva omistajuus ratkaisee aina - olipa yritysmuoto mikä tahansa.
Osuustoiminnan erottaa muista omistamisen muoto. Osuuskunnan omistajat eli jäsenet ovat sekä asiakkaita että omistajia. Tästä johtuen osuustoiminnan aate ja osuuskunta kilpailuetua tuottavana yritysmuotona ovat sopeutuneet hyvin ympäristön muutoksiin.
Sitoutumalla
vastuuta ja kasvua
Osuuskuntamuotoisen yrityksen omistus ei ole alituisen kaupankäynnin tai yritysvaltausten kohteena. Tämä edistää osuuskunnan koossapysymistä. Se myös kannustaa osallistumaan osuuskunnan toimintaan sekä asiakkaana että omistajana.
Kysymys on sitoutumisesta omistajuuteen. Sitoutuminen on puolestaan keino, joka yhdistää vapauden ja vastuun, oikeudet ja velvollisuudet.
Osuuskuntien toiminta perustuu yhteisvastuuseen ja paikalliseen omatoimisuuteen. Etenkin yleistyvistä pienosuuskunnista on tullut selkeä vaihtoehto pienosakeyhtiöille.
Suomessa on myös kasvuhakuisen strategian valinneita osuuskuntia, jotka johdonmukaisesti hankkivat itselleen markkinavoimaa ja kasvattavat omia pääomiaan. Meillä on osuuskuntia, jotka palvelevat myyjää eli tuottajaa ja meillä on myös osuuskuntia, jotka palvelevat ostajaa eli kuluttajaa.
Monet kasvuhakuisen strategian valinneista osuuskunnistamme ovat vuosikymmenten aikana kasvaneet suuryrityksiksi tai -yritysryhmiksi. Suuret osuuskunnat joutuvatkin markkinoilla vertailussa samalle viivalle saman toimialan osakeyhtiöiden ja myös pörssiyhtiöiden kanssa. Ne joutuvat kilpailemaan samoilla markkinoilla, samassa hintakilpailutilanteessa ja samoilla laatuvaatimuksilla.
Voitto saavutetaan aina kilpailuedulla, ja voittoja pitää käyttää kilpailuedun parantamiseen ja menestyksen varmistamiseen. Ilman taloudellisesti kannattavia ja kilpailukykyisiä yrityksiä ei ole hyvinvointia. Menestyvä talouselämä luo yhteiskunnalle jakovaran. Kilpailukykyinen talous ei kuitenkaan ole vielä tae sille, että kansa olisi onnellinen. Aineellinen hyvinvointi on kasvanut vuosi vuodelta, mutta silti puolet suomalaisista on sitä mieltä, että ennen olivat asiat paremmin.
Erilaistumisen
pakko
Kilpailuetua pitää kehittää poikkeamalla tavanomaisuudesta. Kysymys on merkityksellisten erojen löytämisestä maailmassa, jossa yleensä ei ole merkittäviä eroja.
Erilaisuudesta ei kuitenkaan automaattisesti synny erinomaisuutta. Pitää olla kykyä oivaltaa, miten asiat tehdään uudella tavalla ja kuinka tehdään enemmän toisenlaista toisella tavalla. Muuten on vaarana jämähtäminen paikoilleen. Tarrautuminen hierarkkiseen ja museoituvaan hyvinvointivaltioon taas tarkoittaa jäämistä globaalin kilpailun jalkoihin. Se ei ole vastuullista omistajuutta.
Omistamisen perustana on aina ollut ja oleva se, että yritykset ja organisaatiot eivät kanna vastuuta, vaan lähes rajatonta vastuuta kantavat lihaa ja verta olevat ihmiset. Toinen tärkeä osuustoiminta-aatteen syvintä olemusta kuvaava tosiasia globalisoituneessa taloudessa on se, että näin pienen kansan on aina huolehdittava itse itsestään.
Ellemme me suomalaiset välitä toinen toisistamme, ei meistä kukaan muukaan välitä. Mutta globaalissa maailmassa on muistettava se, että muu maailma ei välttämättä tarvitse meitä. Mutta me tarvitsemme muuta maailmaa.
Onko osuustoiminta myös vastuullinen tulevaisuuden voittaja kilpailussa, jossa luovimmat alat jäävät eloon? Tuotantoprosessien nopeuttamisen ja paperirullan leventämisen tie on kuljettu loppuun. Nyt on pakko miettiä täysin uusia tuotteita ja radikaaleja innovaatioita.
Suomen asema kansainvälisessä kilpailussa ei voi perustua samoihin etutekijöihin kuin halvemman työvoiman maissa. Perustuotantoon Suomi on aivan liian kallis – tästä kaikki ovat samaa mieltä.
Älykkyyden ekonomiaa
suurella sydämellä
Uusi teknologia on aina merkinnyt taloudessa samaa kuin uudet reseptit ruuanlaitossa. Tai kuten innovaatioekonomisti Paul Romer on asian ilmaissut: "Ei elintasoa nosta se, että keitetään lisää soppaa, vaan se, että kehitetään parempia reseptejä".
Eikä kenenkään kannata sulkeutua työhuoneeseensa kehittämään ynnälaskun sääntöjä, kun ne kerran löytyvät mistä tahansa laskuopista. Meillä vallitsee yhä liian voimakas numerojohtamisen kulttuuri, joka on omiaan haukkaamaan luovuudelta ja innovatiivisuudelta hapen.
Osuustoimintaan liittyvää ihmisläheisyyttä, yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvuutta, yhteisvastuuta ja yhteiskuntavastuuta ei edes voi matemaattisesti kuvata. Monissa toimissa tarvitaan aivojen lisäksi myös sydäntä. Keskittymällä vain taloudelliseen tulokseen ei saavuteta parasta taloudellistakaan tulosta.
Vaurautemme ei synny siis pelkästään kovasta työstä, vaan myös siitä, että olemme muita älykkäämpiä. Tarvitaan siis älykkyyden ekonomiaa.
Erkki Vähämaa
| Sivun alkuun |