Katse EU:sta itään

"Meidän on kysyttävä itseltämme, kuinka tämä pieni, syrjäinen ja sinisilmäisyyteen asti rehellinen, osaava ja kulttuurisesti hyvin homogeeninen kansa selviää globalisaation ja vapauksien mukana tulevasta jatkuvasta kilpailusta", maalaili kainuulainen Erkki Vähämaa Pellervon Päivässä 2006. Tuli selväksi, että globalisaation paine vaikuttaa kaikkiin suomalaisiin yrityksiin, olkoon yritysmuoto ja toimiala mikä tahansa. 

Ei nimittäin ole enää mitään erillisiä kotimarkkinoita, on vain yhdet maailmanlaajuiset markkinat, kuten suomalaisen osuustoiminnan johtohenkilöitä valistettiin Suomen suurlähetystössä Pekingissä huhtikuun alussa. Aasia, etunenässä Kiina, vaikuttaa syvällä tavalla taloudessamme ja koko yhteiskunnassamme. 

Kyllähän tämän ajatuskulun jotenkin teknisesti käsittää - varsinkin kun suomalaisten markettien ja erikoisliikkeiden hyllyt ovat kuin Kiinan kansantalouden näyttely - mutta sen sisäistäminen on jo toinen juttu. Sanotaan, että Kiina pitää nähdä, sitä ei voi kertoa! Pelkkä näkeminen ei tosin riitä. Pitää ryhtyä perehtymään. Onneksi tietoa on asiantuntijoilta saatavissa, ja paljon on luettavissa. 

Kiina on vanha itsetietoinen valtakunta, jolla on takanaan parin vuosisadan heikkouden aika. Vahva kulttuuri ja suuri väestömäärä, työteliäät, säästäväiset ja osaamistaan kehittävät ihmiset antavat eväät Kiinan uudelle nousulle. 

Kiinalaiset ovat jo huomanneet, että omilla teoilla voi muuttaa elämäänsä. Kommunistisen puolueen luja yksinvalta pohtii koko ajan, mitä seuraavaksi tulee tehdä, ja se myös vie asioita läpi. Kiinalla on edelleen kyky tehdä suuria. Toisaalta Kiinan poliittisen järjestelmän vakaus pitkällä aikavälillä, maaseudun ja kaupunkien kehityserot sekä ekologinen tasapainottomuus ovat mittavia kysymyksiä, joihin ei ole valmiita vastauksia. 

Osuustoiminnan edellinen 1990-luvun alussa alkanut ja yhä jatkuva ponnistus oli kääntää katse suojatuilta Suomen kotimarkkinoilta EU:n yhteismarkkinoille. Euroopan integraatiokehitystä ei ollut Suomessa mitenkään laajasti sisäistetty vielä 1980-luvun lopussa tai edes 1990-luvun alussa. Euroopan asiat tuntuivat jotenkin etäisiltä tavalliselle kansalle ja kotimarkkinayrityksille. Tai jos ne tuntuivat tutuilta, niiden ei kuitenkaan hahmottanut koskevan suomalaisten elämää. "Ne" asiat olivat "jossain siellä". Niinpä olikin sitten iso niin kansallinen kuin yksilöllinen "projekti" totutella, että Suomi on osa Eurooppaa ja EU olemme me! Tämä projekti onkin hallinnut mieltämme kuluneet puolitoista vuosikymmentä. 

Seuraava pitkällinen ponnistus on katseen kääntäminen itään - myös Venäjältä eteenpäin. 

Nytkö taas pitäisi alkaa uusi projekti? Näin se on. Pellervon Päivässä 2006 Marcus H. Borgström asemoi, että Kiina ja Aasia ovat suomalaiselle sinivalkoiselle, kotimarkkinoista ponnistavalle talouselämälle nyt sitä, mitä EU oli puolitoista vuosikymmentä sitten. Aasian nousu on suuren luokan juttu. Se tapahtuu meistä riippumatta, sitä ei pääse pakoon ja sen mukana on elettävä.

Hyvää voi olla, että tämä auttanee myös paremmin hahmottamaan Suomen asemaa osana Euroopan unionia. Ehkäpä se auttaa myös entistä paremmin hahmottamaan jäsenkunnan omissa käsissä olevien yritysten ja niiden osaamisen merkityksen, sillä ilman niitä ei oikein ole maailman selkämerillä kättä pidempää, jolla asioihin vaikuttaa. 

Syvemmän Kiina-pohdinnan ytimessä ei ole suomalaisten teollisten työpaikkojen vähenemisen pelko tai halpojen työvoimakustannusten autuus. Kyse on uuden maailmantaloudellisen asetelman rakentumisesta, jossa työ ryhmittyy uudelleen, ei vain kansojen välillä vaan myös uudenlaisiin maailmalaajuisiin yksityisten ja julkisten organisaatioiden verkostoihin. Siksi Pellervon Päivässäkin todettiin, että "kannattaa tutkia, katsoa ja todeta, että tämä Kiina-ilmiö ei tuo pelkästään uhkaa suomalaisille. Nyt olemme siinä vaiheessa, että saisi olla sitä 'hytinää' läsnäolosta Kiinassa. 

Kiina tulee olemaan teknisesti, taloudellisesti ja kaikesta päätellen myös poliittisesti kova tekijä vuonna 2020. Kiina on silloin erilainen maa kuin nyt. Kuinka toimitaan kiinalaisten kanssa tuolloin? Miten integroidumme kiinalaisiin tuotannollisiin ketjuihin? Miten yhdistämme osaamisen niin, että molemmat hyötyvät? Miten on vastattava siihen, että uutta tietoa ja osaamista syntyy tieteen rajapinnoilla ja kansainvälisissä verkostoissa, joissa myös kiinalaiset ovat vahvasti mukana? Mitä merkitsee, että seuraavaan vaiheeseen kuuluu

Sami Karhu sami.karhu@pellervo.fi

kiinalaisten yritysten globalisoituminen, jolloin ne ovat kovia kilpailijoita kenelle  tahansa? Miten kehittyvät maailman elintarviketalous ja maailmanmarkkinahinnat - mitä ja kuinka paljon Kiina vie ja tuo? 

Mietteliäisyyttä lisää sekin kuulemani viisaus, että Kiina-ilmiön kielteisestä kaiusta huolimatta sympatiat ovat helposti tavallisten kiinalaisten puolella. Raskaita aikoja eläneelle kansalle voi toivoa kaikkea hyvää - tosin maapallon ekologisen kantokyvyn rajoissa.

| Sivun alkuun |