Kananmunamarkkinoiden poikkeuksellisen pitkä kriisi jatkuu. Se pulpahti pintaan myös Munakunnan osuuskuntakokouksessa 20. huhtikuuta Loimaalla, kun kokous äänin 34 - 29 päätti olla myöntämättä osuuskunnan hallitukselle, hallintoneuvoston jäsenille ja toimitusjohtajalle vastuuvapautta viime vuodelta.

Vastuuvapauden myöntämättä jättäminen on hyvin poikkeuksellinen mielenilmaus myös osuustoiminnassa. Se heijastaa munantuottajien hyvin pitkään jatkunutta ahdinkoa nousevien tuotantokustannusten ja jatkuvasti alhaisina pysyvien myyntihintojen kapenevassa välissä. 

Hintoja pitää alhaalla jatkuva ylituotanto, jota vieläkään ei ole onnistuttu saamaan kuriin. Mitkään yhteiset sopimukset tuotantomäärien saamiseksi lähelle Suomen omavaraisuutta eivät alalla ole pitäneet. Aina on jostakin löytynyt niitä tuottajia, jotka kasvattavat omaa tuotantoaan sopimusten yli tai myyvät oman tuotantonsa polkuhintaan.

Ylituotanto olisi viisainta purkaa ennen kuin nykyiset häkkikanalat kielletään vuoden 2012 alusta ja samalla ennen kuin EU:n vientituet ilmeisesti poistetaan. Jälkimmäisten kohdalla rajapaalu on tällä hetkellä vuodessa 2013, jolloin myös EU:n maatalouspolitiikka muutenkin on katkolla.

”Jäänee 
mielenilmaisuksi”

Munakunnan osuuskunnan kokouksen puheenjohtajana toimi Pellervo-Seuran lakiasianjohtaja, varatuomari Kari Lehto, joka kommentoi poikkeuksellista tilannetta:

- Kun vastuuvapautta ei myönnetä, mutta mihinkään muihin toimenpiteisiin ei ryhdytä, vastuuvapauden epääminen jää tarkoittamaan vain jonkinlaista selvää tyytymättömyyden ilmaisua. Tästä Munakunnan tapauksessa on aivan ilmeisesti kysymys.

- Yhteisöoikeudellisesti vastuuvapauden epääminen on tarkoitettu käytettäväksi hyvin vakavissa tilanteissa. Vastuuvapauden myöntämättä jättäminen tarkoittaa sitä, että niiden, joille ei vastuuvapautta myönnetä, katsotaan aiheuttaneen yhteisölle taloudellista vahinkoa. Jatkotoimenpiteeksi on tarkoitettu vahingonkorvauksen vaatiminen heiltä. 

- Tällaisesta korvauksesta päästään harvoin sopimukseen. Siten seurauksena on yleensä vahingonkorvauskanteen nostaminen näitä vahinkoa aiheuttaneita henkilöitä kohtaan.

Kari Lehto sanoo uskovansa, että vastuuvapauden epääminen jäänee vain mielenilmaisuksi. Oikeudellisessa mielessä sillä ei olisi mitään edellytyksiä menestyä vahingonkorvausriitana oikeudessa. Vastalause ei saanut aikaan myöskään mitään joukkopakoa osuuskunnan hallinnosta.

Vastuuvapauden myöntäminen osuuskunnan kokouksessa säilynee edelleen osuuskuntalaissa, vaikka uudessa osakeyhtiölaissa se ollaan kokonaan poistamassa yhtiökokouksen asialistalta. Uuden osakeyhtiölain on määrä tulla voimaan jo ensi syyskuun alusta lukien.

Tiukkoja 
äänestyksiä

Erovuorossa olleet Munakunnan kaikki kuusi hallintoneuvoston jäsentä valittiin uudelleen vuosiksi 2007 - 09. Valituiksi tulivat Kari Laaksonen Mietoisista, Kari Lammi Koski Tl:stä, Arto Pitkänen Huittisista, Esa Röyskö Ilmajoelta, Hannes Uusitalo Lopelta ja Matti Yli-Rantala Lapualta. Neljä viimeksi mainittua valittiin äänestämällä.

Kokous totesi, että Mikko Ala-Äijälä ja Sirpa Pietilä olivat eronneet hallintoneuvostosta siirtyessään Munakunnan hallituksen jäseniksi. Heidän tilalleen valittiin Sirpa Heikkilä Mynämäeltä ja Jukka Huittinen Kiskosta. Valinnat olivat tiukan äänestyksen tuloksia tasaäänin 39 - 39.

Molemmissa vaaleissa vastaehdokkaana ollut, opposition puhemiehenä kokouksessa toiminut Timo Tukia Vilppulasta hävisi arvan ratkaistessa vaalin.

Munakunnan hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenet ovat päättäneet jättää 10 % palkkioistaan ja toimitusjohtaja palkastaan nostamatta yrityksen kireää tilannetta osaltaan helpottaakseen.

Tyytymättömiä munantuottajia oli perustamassa uutta yhdistystä, Suomen Kanayrittäjät ry:tä, heti osuuskunnan kokouksen jälkeen. Maaseudun Tulevaisuuden 26.4. haastattelun mukaan ”tavoitteena on täydentää MTK:n toimintaa”. Osa viljelijöistä pitää uutta yhdistystä kuitenkin MTK:n kilpailijana.

Pattitilanne 
jatkuu edelleen

Osuustoiminta-lehti pyysi yritysanalyytikko Yrjö Kotisaloa laatimaan munamarkkinoiden tilanteesta raportin, joka julkaistaan ohessa. Raportti pyrkii ristiinvalaisemaan markkinatilannetta eri toimijoiden näkökulmista ja etsimään ulospääsyä vaikeuksista. Lopussa julkaistaan joukko suosituksia, mitä alalla pitäisi pystyä yhdessä tekemään.

Myös maatalouspolitiikka näyttää olleen pysyvissä vaikeuksissa koko EU-ajan. Toisella kädellä tuetaan suurten tehokanaloiden kasvua muun maatalouden tapaan ja toisella kädellä yritetään saada ongelmien suurinta syytä - ylituotantoa - kuriin. 

Myös tilatasolla tuotannon voimakas kasvattaminen nähdään keinona yrittää parantaa tilan omaa kannattavuutta, mutta samalla yleinen markkinatilanne saattaa heiketä. Lintuinfluenssan uhka saattaa Euroopan tilanteen vielä nykyisestäänkin pahentaa. 

Investoinnit 
tuottamaan

Tuottajakentän vielä suurempi hajaannus olisi munantuottajille onnettomuus. Myös alan kärkiyrityksenä uurastavan Munakunnan kannalta oman tuottajakentän rakoilu on uhkaavaa. Osuuskunta on esimerkiksi investoinut voimakkaasti ja tehnyt paljon kehitystyötä viime vuosina. Nyt investoinnit pitäisi saada koko laajuudessaan tuottamaan. 

Munakunta ei voi kantaa koko ajan yksin esimerkiksi vastuuta kannattamattomasta viennistä. Tässä tilanteessa viennistä laistavat lukuisat pienpakkaamot ovat vapaamatkustajia, yhteisestä kuormasta syöjiä. Eikö valtiovallalta löydy riittäviä lääkkeitä Suomen tilanteen korjaamiseen viimein? 

Kuinka paha ylituotanto meillä todella olisikaan ilman salmonellavapautta? Sehän antaa kotimaiselle tuotannolle vielä tosiasiallisen suojan tuontia vastaan Ruotsia lukuunottamatta. Vientivaltiksi Suomen salmonellattomuutta ei ole onnistuttu jalostamaan.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

KYSYNTÄ JA TARJONTA
määrää myös kananmunien hinnan

Suomen kananmunamarkkinat olivat viime vuonna entistä hankalamman yhtälön edessä: tuotanto kasvoi, kilpailu kiristyi, tuottajahinnat laskivat viidenneksen verran ja kulutus kasvoi vain hivenen. Vienti lähinnä Ruotsiin helpotti hieman kotimaan paineita, mutta viennin osuus on vähäinen ja kova kilpailu EU-alueella puristi hintoja. 

Munakunta maksoi tuottajille ainakin sen, minkä kykeni ja teki tappiollisen tilinpäätöksen. Toisaalta tuottajat olivat tyytymättömiä ja osa puuhasi omaa lyhyeksi jäänyttä vientiä alkuvuodesta 2006. Tuotanto on tänä vuonna kääntynyt hienoiseen laskuun, mutta niin myös hinnatkin, ja pattitilanne jatkuu.

Rakenteellinen 
ylituotanto…

Suomessa on ollut vuosikymmeniä kananmunien ylituotanto ja huonosti kilpailukykyinen tuotantorakenne. Ennen EU-jäsenyyttä, kun markkinat olivat suljetut, omavaraisuusaste oli 150 %:n tienoilla. Sekä tuottaja- että kuluttajahinnat olivat Euroopan ylimmässä kastissa, joka kävi kuluttajille turhan kalliiksi. 

Tutkija Eeva Heikkilän kirjoittaman ETT-katsauksen 1/2006 mukaan viime vuonna Suomen omavaraisuusaste oli vielä 119 %. Kanatilojen määrä on alentunut EU-kaudella vuosittain 20 %; jäljellä on n. 750 tuottajaa ja peräti lähes 150 pakkaamoa, mikä on edelleen paljon kulutusmääriimme nähden.

Vuoden 2005 tuotanto 58 milj. kiloa oli prosentin EU:n 15 maan tuotannosta. EU on maailman toiseksi suurin kananmunien tuottaja ja myös iso viejä. 

Laadultaan tuotantomme on erinomaista, mutta laadusta ei makseta kuten olisi toivottavaa. Tuottajien saama tuotto n. 40 milj. € kertoo, että kyseessä on verraten pieni bisnes. Lisäksi se on huonosti kannattavaa.

… olisi pystyttävä
purkamaan lähivuosina

EU:ssa kananmunien tuottajahinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan; alueella ei tunneta hallinnollisia eikä interventiohintoja. Suomi on tuottajahinnoissa EU:n keskiarvon tienoilla, 50-60 senttiä/kg, korkeimmat tuottajahinnat ovat Ruotsissa ja Tanskassa. Mutta tuotantokustannuksemme n. 1 euro/kg on peräti 1,5-kertainen EU:hun verrattuna.

Suomen kuluttajahinnatkaan eivät paljon poikkea EU:n keskimääräisistä hinnoista. Kuluttajahintoihin vaikuttaa koko tuotanto- ja jakeluketjun tehokkuus sekä maakohtaiset poikkeamat elintarvikkeiden arvonlisäverossa. Suomessa ruuan korkeaa 17 prosentin arvonlisäveroa ei ole onnistuttu vieläkään alentamaan. 

Jotain Suomen kananmunaketjulle täytyy lähivuosina tehdä. Ainakin ylituotantoa on leikattava; osittain se tosin vähenee luonnollista tietä tuotannosta luopumisten seurauksena. Ratkaisut eivät ole helppoja, mutta joskus ne on pakko tehdä.

Tuotantoketjun tulee parantaa tehokkuutta ja nostaa kilpailukykyä vähintään EU:n keskimääräiselle tasolle. Pakkaamoiden yhteistyöllä voi kehittää niiden kustannustehokkuutta ja -vastuita. 

Hyvä olisi yrittää nostaa myös kulutusta. Suomalaiset syövät kananmunia runsaat 9 kg henkeä kohti vuodessa, mikä on 30 % vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Kulutuksen trendi on Suomessa aleneva. Tähän on omat syynsä, joihin voi vaikuttaa. Yhtenä niistä ovat liian negatiivisesti painottuneet terveysväittämät, jotka heikentävät munaruokien imagoa. Toinen syy on valmisruokakulttuuri, jossa lisäksi munavalmisteiden osuus on vähäinen. 

Avoin kysymys on, tulisiko munien non-food -käytöstä osaltaan apua markkinatilanteen purkamiseksi. Joku saattaa tehdä mullistavan keksinnön, joka vaikuttaisi koko alaan suotuisasti. Käytännön yritystoiminnassa sellaisen varaan ei kuitenkaan voida jättäytyä.

Vuoden 2012 alusta astuu voimaan EU:n säätämä eläinten hyvinvointidirektiivi, joka kieltää nykyiset häkkikanalat, jollaisia 4/5 kanaloistamme on. Ne tilat, jotka jatkavat, ovat investointien edessä. Uudet rakennettavat yksiköt ovat vähintään 10 000 - 12 000 kanalle eli enemmän kuin tuplaten nykyinen taso. 

Maa- ja metsätalousministeriön kananmunia koskevana tuotantostrategisena tavoitteena on kannattava ja kilpailukykyinen perheviljelmiin perustuva tuotantorakenne, mikä mahdollistaa kestävällä tavalla tuotettujen kananmunien monipuolisen tarjonnan. Se on ytimekkäästi määritelty, mutta se ei toteudu itsekseen. 

Tarvitaan lisää 
kilpailukykyä

Millaiset ovat munamarkkinoiden toimijoiden näkemykset? Miten pattitilanne laukaistaan? 

Munakunnan toimitusjohtaja Jan Lähde kuvailee: 

- Meillä koettiin viime talvena tavarantoimituslakko. Tuottajat toimittivat itse kananmunat vientiin parin viikon ajan ja saivat siitä ehkä saman hinnan, jonka Munakuntakin olisi maksanut. Kyse oli lähinnä protestista hintatasoa kohtaan ja se ilmeni myös muissa munanpakkaamoissa. Lakko loppui, kun Munakunta nosti ostohintoja. Valitettavasti jouduimme jälleen alentamaan hintaa kesäksi. 

- Ylituotantotilanne ei voi ratketa hintojen yksipuolisen noston kautta, vaan määrän sopeutuksen ja kustannustehokkuuden kautta, sillä kulutus ei lähiaikoina kasva oleellisesti. Lintuinfluenssalla on hyvin vähäinen vaikutus kulutukseen Euroopassa, mutta se heikentää vientimahdollisuuksia EU:n ulkopuolelle. 

- Munakunta maksoi kyllä kykynsä mukaan ja vähän enemmänkin. Vahvistettu vuoden 2005 tulos ennen satunnaiseriä oli 0,4 milj. € alijäämäinen. Tappiota selittää liikevaihdon (40,6 milj. €) tuntuva 9 prosentin supistuminen johtuen hintojen laskusta. Tulosta rasittivat lisäksi 0,5 milj. euron jälkitili - ilman sitä olisi oltu plussalla - ja viime vuonna toteutetut Munakunnan kaikkien aikojen suurimmat tehokkuutta ja tuottavuutta parantavat investoinnit, joiden toteutusvaiheessa huolehdittiin siitä, että organisaation toimitusvarmuus ei häiriintynyt. Tästä aiheutui ylimääräisiä kuluja. On ilahduttavaa, että tehtyjen investointien kilpailukykyä ja kannattavuutta parantava vaikutus on alkanut näkyä jo alkuvuodesta 2006. 

- Munakunnan vahvuus on vankka omavaraisuusaste 55,6 %, mikä antaa turvaa yllättävien markkinahäiriöiden varalta. Munakunta kykenee kehittämään toimintaansa omin voimin, sillä 4,8 milj. euron investointeihin se tarvitsi lainarahaa vain 0,5 milj. €. 

- Niin kauan kuin on tuotannon ylikapasiteettia, hintavaihtelut ovat suuria ja ulkomaisella hintatasolla isompi vaikutus. Ne, jotka juuri ovat investoineet, ovat vaikeuksissa huolimatta valtion investointituesta. Elämme parhaillaan siirtymäkautta ennen EU:n eläinten hyvinvointidirektiivin astumista voimaan. Munantuotantoa jatkavat tilat pyrkivät uusilla suurilla yksiköillä saavuttamaan kilpailullista mittakaavaetua ja parempaa kustannustehokkuutta. Tuottajien määrä tulee puolittumaan, arvioi Jan Lähde. 

- Kauppaa ei voi pattitilanteesta syyttää. Kauppa tietenkin kilpailuttaa tarjoajia. Toisaalta kaupankin tulisi miettiä seuraamuksia, jos kilpailutus viedään äärimmäisen pitkälle. Se voi vaikuttaa epäedullisesti munantuotannon laadullisiin tekijöihin ja kestävän tuotannon perusteisiin. 

Ylimenokausi 
meneillään

Munakunnan hallintoneuvoston puheenjohtaja, maanviljelijä Jouni Tuomola kertoo:

- Vuonna 2012 ei nykyisenlaisia häkkejä voi enää käyttää, joten tässä eletään nyt ylimenokautta. Osa tuottajista tulee lopettamaan. Alan ongelmat eivät ole yksin tuottajien ja pakkaamoiden, vaan myös kaupan voimakkaasta keskittymisestä johtuvia. 

- Kauppa on vahva ostaja, joka leikkaa hintatasoa. Markkinat toimivat niin, että hinnan alentuessa tuotantomäärät laskevat. Kaupan hinnoittelu tapahtuu pitkälti eteenpäin, mutta tuotantokustannusten noustessa tarkistavat hintareaktiot ovat hitaat. Toimintatavoista ja pelisäännöistä pitäisi yhteisesti keskustella.

Maanviljelijä Timo Tukia sanoo puolestaan, että hinta tekee sen, että lopettajia tulee koko ajan. Munakunnan piikkiin lasketaan kaupan kanssa tehty vuoden mittainen sopimus, kun se normaalisti olisi neljä kuukautta. Hän ihmettelee myös, että Munakunnan tytäryhtiö Scanegg toi munamassaa Hollannista, vaikka kotimaastakin olisi saanut. 

- Investointituet pitäisi laittaa kiinni muutamaksi vuodeksi, ettei kilpailu vääristy. Kyllä ne, jotka jatkavat, rakentavat tai muuntavat hallin vajaassa vuodessa, kun tarvitaan, nuorempaan polveen lukeutuva Timo Tukia katsoo.

Ylituotanto 
selittää ongelman

K-ryhmä ja S-ryhmä, jotka hallitsevat 2/3 Suomen päivittäistavaramarkkinoista, pitävät toimivaa kilpailua normaalina tilanteena. Kilpailussa on mukana mm. Lidl prässäämässä hintoja ja katteita. Kilpailu hyödyttää kuluttajia, joita kauppa palvelee tehokkaasti ja haluaa kulutuksen kasvua. 

Kommenttina voidaan todeta, että Scanegg joutui munantoimituslakon aikana poikkeuksellisesti hankkimaan raaka-ainetta muualta, kun sitä ei kotimaasta saanut pyynnöstä huolimatta edes tehtaalle. 

Ostojohtaja Jukka Koivunen, Ruokakesko Oy:stä kertoo: 

- Alalla on selvä ylituotanto. Tuottajien ja pakkaajien kertomat vaikeudet aiheutunevat valtaosin ylituotannosta, joka samalla hidastaa alan tehokkuuden kehittymistä.

Kauppa ei varmastikaan ole syypää ylituotantoon. Hintatason määrittää kilpailu, ja ylituotantotilanteessa kilpailu on kovaa.

- Tilanteen tervehtymiseen en tiedä varmaa vastausta, mutta toivon tasapainoisen tilanteen syntyvän toisaalta ylituotannon rakenteellisella hallitulla pienenemisellä ja toisaalta myös kulutuskysynnän lisääntymisen kautta. Kovin nopean rakennemuutoksen seurauksena tapahtuvia ääri-ilmiöitä en pidä toivottavina.

Onko kulutuksen 
lisääminen mahdollista?

Pt-kaupan johtaja Jukka Ojapelto SOK:sta kommentoi tilannetta:

- Kaupalle kilpailutilanne on normaalia ja kauppa ottaa tarjouksia vastaan niin kananmunista kuin muistakin tuotteista. Tarjouksia tulee jatkuvasti. Kananmunat ovat osa kansainvälistä maatalousraaka-aineiden kauppaa, jossa EU-maat ovat suuria toimijoita. SOK:lla ei ole ollut munantuontia. 

- Maa- ja metsätalousministeriön vuoden 2003 työryhmämuistion mukaan peruserot munantuotannon kilpailukyvyssä tulevat tilakoosta eli suhteellisesta tuotantoedusta. Vastaukset eivät löydy rehuista ja energiasta, koska varsinkin rehuissa hinta- ja tuottovertailu kansainväliseen hintatasoon on jatkuvaa. 

- Kilpailuviraston joulukuussa 2005 julkaistun tutkimuksen mukaan pohjoismaissa on elintarvikkeissa 10 % korkeampi hintataso kuin EU 15:ssa. On tarkasteltava koko markkinatietä ja sen tehokkuutta, kun arvioidaan eri toimijoiden osuutta.

- Tuotantorakenteemme on kansainvälisesti kehittymätön ja tukiriippuvuus on suuri. Epävarmuus kansallisen tuen jatkosta haittaa tuottavuuden nostoon pyrkiviä hankkeita. Asiat ovat usein kipeitä, mutta ratkaisut on tehtävä ajoissa. 

- Toinen keino toimialan ja tuotteen kannattavuuden parantamiseen on kulutuksen nosto. Siihen meillä on mahdollisuuksia, sillä olemme selvästi jäljessä EU:n keskikulutuksesta kananmunissa.

Vanhanaikainen 
lakkoilu ei auta

Maatalousministeriö tuottaa pätevää tietoa myös muna-alalta. Kokenut kansliapäällikkö Jarmo Vaittinen arvioi, että rakenteellinen ylituotanto ei talousteorian mukaan voi ratketa pakottamalla toimijoita hinnankorotukseen.

- Vaihtoehtoiset poistokanavat olisivat siis tarpeen, mutta lintuinfluenssa on pilannut markkinat kaikkialla. En näe muuta ratkaisevaa ja pysyvää korjausliikettä kuin vapaehtoisen alalta lähdön jossain vaiheessa tai mahdollisen konkurssiaallon. Sitä ennen tuottajat tulevat vaatimaan nyt EU:ssa hyväksyttyä kansallista tukea, jonka maksuperusteena on lintuinfluenssa. Merkittäviä kansallisia rahoja ei meillä siihen tarkoituksen ole.

Muna-ala, Suomen talous ja EU ovat osana laajempaa muuttuvaa kokonaisuutta. Globalisaatio aiheuttaa sen, että maataloustuotteiden ylituotannon seurauksena useimpien tuoteryhmien hinnat alenevat. 

Lisäksi Aasian työn tarjonta leikkaa tavarahintoja, mutta Aasian raaka-ainekysyntä nostaa öljyn ja metallien hintoja. Alhainen korko hilaa sijoituskohteita ylöspäin - jonkin aikaa. Tällaisessa yritysympäristössä me suomalaisetkin joudumme toimimaan.

Yrjö Kotisalo

| Sivun alkuun |