Oppia pääomasijoitusyhtiöistä?

Osuustoiminnalliset yritykset voisivat oppia pääomasijoitusyhtiöistä kovempaa isännyyttä. Osuuskuntien hallinto voisi vaatia johdoltaan parempia tuloksia ja ammattimaisempaa otetta.

Näillä keinoin M-real olisi voinut välttää pahimmat ongelmansa. Toisaalta on monia hienoja esimerkkejä hyvin hoidetuista osuustoimintayrityksistä, joten alemmuutta ei pidä tuntea.
Pääomasijoitusrahastojen varallisuuden on havaittu perustuvan velanotolle, ja pääomasijoittajia pidetään kovempina kuin osuustoimintaliikkeen yrityksiä. Mielestäni nämä molemmat näkökannat pitävät paikkansa, mutta vain pintatasolla.
Korkea velkaantuneisuus itsessään ei ole hyve. Se lisää pääoman palautusta, kun korkotaso on matala ja talous kukoistaa. Korkean koron aikoina ja talouden käänneaikoina tällainen vie suoraan tuhoon.

Pääomasijoituksesta
aikamme muotioikku

On hyvä ottaa oppia suurten rahoitusmarkkinoiden tärkeistä kehitysnäkymistä. Nyt maailman rahoitusalan mediaa kiinnostaa pääomasijoittamisen nopea kehitys. Tämänkaltaisessa aktiivisuudessa uutta ovat tosin vain nimi ja kasvu.
Pääomasijoitusrahastot käyttävät sijoittajien rahoja, korkealla velkaantumisasteella, ostaakseen julkisesti noteeratun yhtiön tai osia siitä.

Korkea tuotto
isolla velalla

Pääomasijoitusrahastot väittävät, että niillä on kokemusta ja taitoa uudelleen organisoida yhtiöt siten, että niiden tuottavuus paranee. Ne väittävät, että korkea velkaantuneisuus pitää johdon varpaisillaan. Johdon on leikattava kuluja ja nostettava tuottoja, jotta ne selviäisivät veloista.
Toiset valittavat, että pääomasijoitusyhtiön johto lahjoo julkisesti omistettuja yhtiöitä, jotta ne suostuttelisivat osakkeenomistajia myymään alimpaan mahdollisimpaan hintaan. Täten pääomasijoittajat pystyisivät myöhemmin myymään yhtiötä suurimmalla mahdollisella voitolla.
Pääomasijoitusyhtiöiden omistajat eivät juuri sijoita omia rahojaan. Ne ottavat kahden prosentin vuosittaisen hallinnointipalkkion ja noin 20 prosentin tuoton realisoidusta kohteesta. Voitto on isompi ja riski pienempi kuin ulkopuolisilla sijoittajilla.
Äskeisissä tutkimuksissa korostetaan, että korkeat tuotot liittyvät korkeaan velkatasoon. Samat tutkimukset osoittavat, että kaikki palkkiot ja velkaantuneisuus huomioon otettuina, sijoitukset pääomarahastoihin eivät ole muita parempia. Pääomasijoitusmarkkina reagoi kuten pörssi. Ainoa ero on se, että ylimääräinen velka aiheuttaa pahempia myllerryksiä ja isompia riskejä.

Valvonta ei yllä
pääomasijoittajiin

Pääomasijoitusmarkkina on paljolti säätelemätöntä ja toimii salatusti. Rahoitusmarkkinoiden valvojat valvovat pankkeja, sijoitusrahastoja ja vakuutusyhtiöitä. Monet valvojat tunnustavat olevansa huolissaan pääomasijoitusyhtiöiden valtavasta kasvusta ja velkataakasta.
Isoimmat pääomasijoitusyhtiöt toimivat Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Siellä rahoitusalan valvojat palvovat laizzez-faire -politiikkaa eli todella vapaata markkinataloutta. He sanovat, että ammattisijoittajat toimivat ohjeistuksen mukaisesti.
Kuitenkin salaisuuden verho ja riskikohteisiin sijoitetut valtavat eläkerahat edellyttävät läpinäkyvyyttä. Jos pääomasijoittajat ovat niin hyviä kuin sanovat olevansa, niiden pitäisi olla myös avoimempia. Rahoitusvalvonta ja markkinaohjeistus eivät ole heikentäneet pankkeja eivätkä osakemarkkinoita.
Pääomasijoitusbisnes on kasvanut nopeimmin viitenä viime vuotena, jolloin korkotaso on ollut historiallisen matalalla. Lama-aika ei vielä ole testannut pääomasijoitusmarkkinaa.
Eräät tuoreet tutkimukset pääomasijoittamisesta ovat osoittaneet, että vain muutamat pääomasijoitusyhtiöt ovat onnistuneet ylittämään markkinoiden tuottotason.

Pikavoittojen
saalistajat

En ymmärrä, miksi rahoitusalan lehdet puolustavat pääomasijoitusyhtiöitä sanomalla, että ne toimivat kvartaaliraportoinnin ulkopuolella. Pääomasijoitusyhtiöiden johtajat ostavat julkisesti noteerattuja yhtiöitä niin halvalla kuin mahdollista, täyttävät ne velkarahalla, virtaviivaistavat bisneksen ja myyvät yhtiön takaisin markkinoille mahdollisimman nopeasti. Heitä ei kiinnosta pitkä tähtäin. Vai olemmeko nähneet merkkejä siitä, että ne haluaisivat kehittää innovatiivista bisnestä - sellaista, mitä kehitetään esimerkiksi osuustoimintasektorilla?
Tätä vastoin pääomasijoittajista on tullut uusrikkaita, jotka kummasti kiehtovat mediaa. Heistä innostunut media voi auttaa myymään brändejä - ja samalla lehtiä - mutta ei luomaan todellista arvoa yritysten omistajille eikä kestävää tuotannollista toimintaa. Olen varma, että kun katsomme kymmenen vuoden päästä taaksepäin, näemme pääomasijoittajien olleen vain nopeita bisneksien sekoittajia, joista ei lopulta juuri ollutkaan hyötyä.

Nicholas Anderson

Kiinteistömarkkinat kuin influenssa

Äskeinen käänne Yhdysvaltain asuntomarkkinoilla ja kohonneet riskit kuluttajien lainamarkkinoilla ovat seurattavia ajan merkkejä. Rahoitusmarkkinat ja kuluttajat eivät ole käänteille immuuneja.

Rahoitusmarkkinoilla on suuri riski tartunnalle, joka leviää kuin lintuinfluenssa. Sitä kutsutaan systeemiseksi eli tartuntariskiksi. Kansainväliset pankit kärsivät ensiksi ja niiden aivastukset kaatavat johtavia kansallisia pankkeja. Kiinteistömarkkinoilla etenkin liikekiinteistöjen ja kauppakeskusten hinnat laskevat. Kiinteistöalan vahva velkavipu johtaa jokseenkin järkyttäviin tuloksiin.

Osuuspankitkaan
eivät ole turvassa

OKO ja osuuspankit sekä paikallisosuuspankit toimivat pääasiassa Suomen markkinoilla. Muut Suomen pankit, poikkeuksena säästöpankit, Tapiola ja Ålandsbanken, ovat kansainvälisiä, suuria ja monipuolisia - samoin kuin niiden kilpailijat. Olisi mukavaa ajatella, että OKO olisi tarttuvan riskin ulkopuolella. Kuitenkaan edes osuuspankkien kotimaisuus ei eristä niitä.
Koska velkataso on korkea, kaupan alan kiinteistömarkkinat ovat ensimmäisinä vaarassa seuraavassa talouskäänteessä. Tämä vuorostaan lamauttaa kysynnän asunnoista. Tämä taas heijastuu talouteen ja laskee kulutuskysyntää sekä teollista tuotantoa. Paheneva työttömyys voi johtaa noidankehään, kuten nähtiin reilut kymmenen vuotta sitten.

M-real
käännöspisteessä

M-realilla ja Metsäliitolla ei ole monia vaihtoehtoja jäljellä, vaikkakin ne ovat onnistuneet leikkaamaan kustannuksia. Paperin hintojen on yksinkertaisesti noustava, tai heikko suhdanne jatkuu ja ehkä yhä huononee.
Ei voi myöskään investoida uuteen, koska kapasiteettia maailmalla on jo liikaa. Tuottavuutta parantavat investoinnit ovat vaikeita, koska käteisestä on pulaa, ja alasajot tulevat turhan kalliiksi.
Surkeutta korosti äskeinen Kari Jordanin ennakointi, että Suomeen ei investoida, ja metsäalalla nähdään uudelleen järjestelyjä. Tarkoittiko hän, että M-real voitaisiin myydä jopa kokonaan? Kun tilanne on niin vaikea kuin nyt, harva sanoisi tällaista päätelmää ihan puhtaasti spekulatiiviseksi.

Kulttuuriset erot
ottavat veronsa

Sekä Atria että HKScan jatkavat uudelleen organisoitumistaan, hankintojaan ja virtaviivaistamistaan. Niiden henkeä salpaava vauhti osoittaa, että jopa osuustoiminnallisessa kentässä voidaan toimia yhtä kovasti ja määrätietoisesti kuin pääomasijoitusyhtiöt. Silti Atria ja HKScan pärjäävät ilman valtavia velkoja. Tämä on suuri vahvuus pääomasijoitusyhtiöihin verrattuna.
Kansainvälistymisen ainoa heikkous on kaupan ja liiketoimintakulttuurien erilaisuus varsinkin ruokamarkkinoilla. Tämä pätee jopa naapurissa. Ruotsin maatalous-, metsä-, päivittäistavara- ja tukkukauppa ovat hyvin erilaisia kuin Suomessa.
Kulttuuriset erot siis ovat vahvoja. Toisaalta niihin on tarkoitus reagoida nopeasti. Muutosvastarinta vain on Ruotsille todella tyypillistä.

Varovaisuutta
uusiin osakesijoituksiin

Suositan yhä varovaisuutta osakemarkkinoille. Sekä nouseva korkotaso, inflaatio, korkeat energiakustannukset, korkea velkataso kaupan alan kiinteistömarkkinoilla että korkeat kiinteistöjen hinnat uhkaavat omaisuuden arvoa. Jotkut näistä huonoista uutisista ovat jo johtaneet hintojen laskuun.
On kuitenkin mahdollista sijoittaa neljän prosentin korolla kolmen kuukauden talletuksiin. Kun korkotaso nousee lyhyen ajan sijoituksissa, niistä tulee varsin houkuttelevia kohteita.
Pankkialan keskittymiseksi on tehty jo paljon. Nordea on selvä ehdokas tulevaan konsolidaatioon. Sen osakkeen arvo on noussut vahvasti, ja se on tehnyt erinomaista tulosta.
Monissa muissakin yhtiöissä on nähty aktiivisia osakkeenomistajia ja pääomasijoitusyhtiöitä, jotka käyttävät heti pienimmänkin mahdollisuuden nopeaan voittoon. Kaikki nämä tekijät osaltaan tukevat osakkeiden hintojen suhteellisen korkeaa arvostusta.

Nicholas Anderson

Kysymykset, palautteet ja kommentit pörssikolumnistillemme pyydämme osoitteella: mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |