Osuustoiminnan kansainväliset periaatteet 

Osuuskunnan arvoprosessin tai -tarkistuksen pohjaksi voidaan vertailla omia arvoja Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n hyväksymiin periaatteisiin ja arvoihin. Tee kohdaltasi testi!

Osuustoimintaliikkeen sisäisestä moniarvoisuudesta ja suvaitsevuudesta viestivä ICA:n uusi tunnus otettiin käyttöön 100-vuotiskongressissa Manchesterissa vuonna 1995.

Osuuskunnilla on vapaus valita, miten arvoja kulloinkin painottaa ja miten muuttuviin tilanteisiin parhaiten vastaa. Arvomaailmassa elää monia eri tasoja: kansainvälinen, kansallinen, yksittäisen osuuskunnan ja tavallisen jäsenen tasot. Lisäksi toiminnallinen valta ja vastuu jakautuu osuuskuntien itsenäiseen liiketoimintaan ja mm. osuustoiminnan yleisiä toimintaedellytyksiä ajavaan ja puolustavaan järjestötasoon. Järjestöt eivät toimivassa markkinataloudessa saa sekaantua yritysten päätöksentekoon.
Kansainvälisesti osuustoiminnan identiteetti määriteltiin 1995 ICA:n 100-vuotiskongressissa Manchesterissä vuosien valmistelun, selvitystyön ja keskustelun tuloksena. Prosessia ohjasi kanadalainen professori Ian MacPherson. Keskeinen rooli oli myös Sven-Åke Böökillä ja W.P. Watkinsin kirjoittamalla kirjalla, joka on ilmestynyt suomeksikin Tammen kustantamana vuonna 1990 nimellä Yhteenliittymisen voima.
ICA oli tätä ennen kahdesti aiemmin (1937 ja 1966) hyväksynyt vastaavan julistuksen. Uudistamisella on aina pyritty vastaamaan ajan haasteisiin, mutta yllättävän hyvin keskeiset periaatteet ovat ajan hammasta kestäneet. Uusimpana periaatteena on osuuskuntien vastuu omasta toimintaympäristöstään ja kestävästä kehityksestä.

Osuustoiminta tuo demokratiaa talouselämään

Osuustoimintaihmisten käsitys on, että demokratian soveltaminen taloudelliseen toimintaan on mahdollista, tarpeen ja tehokasta. Demokraattisesti hallitut yritykset edistävät parhaiten omien yhteisöjensä yhteistä hyvää, jos ne vain toimivat riittävän hyvin.
Periaatteita on käytetty mm. sen määrittämiseen, mikä on aidosti osuuskunta ja mikä ehkä joku muu organisaatio. Esimerkiksi Neuvostoliiton kaatunut kolhoosijärjestelmä ei täyttänyt osuustoiminnan perusmääritelmää mm. vapaaehtoisen jäsenyyden ja demokraattisen itsehallinnon osalta. Samoin Suomen lakisääteinen työeläkejärjestelmä ei nykyisinkään täytä osuustoiminnan määritelmää vapaaehtoisen jäseneksi liittymisen osalta, vaikka työeläkeyhtiöt muuten toimivatkin keskinäisinä, mutta käytännössä työmarkkinajärjestöjen hallinnoimina vakuutuslaitoksina.
Määritelmän mukaan ”osuuskunta on itsenäinen henkilöyhteisö, johon jäsenet liittyvät vapaaehtoisesti toteuttaakseen yhteisesti omistamansa ja demokraattisesti hallitsemansa yrityksen avulla taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeitaan ja tavoitteitaan”.
Osuuskunta on luonteeltaan jäsenyhteisö, kun osakeyhtiö on pääomayhteisö. Erot tulevat käytännössä näkyviin etenkin päätösvallassa ja tuloksen jaossa. Taloudellisten tavoitteiden ohella täytetään myös jäsenten sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeita. Ne näkyvät paremmin yhteisöjen sisällä jäsenille päin, mutta ulkopuolisille painottuu osuuskuntien luonne liikeyrityksinä.

Seitsemän kantavaa periaatetta

Osuustoiminnan omaa identiteettiä jäsentävät nykyisin seitsemän seuraavaa periaatetta. Ne ovat välittyneet myös kansalliseen ja kansainväliseen lainsäädäntöön, myös Suomen osuuskuntalakiin.
  1. Osuuskunnat ovat vapaaehtoisia ja avoimia organisaatioita.
  2. Demokraattinen jäsenhallinto: Perusosuuskunnat noudattavat jäsen ja ääni -periaatetta. Myös muun asteisissa ja -muotoisissa osuuskunnissa hallinto on järjestetty demokraattisesti.
  3. Jäsenet osallistuvat yhdenvertaisesti ja oikeudenmukaisesti osuuspääoman kartuttamiseen.
  4. Itsenäisyys ja riippumattomuus: Osuuskunnat ovat itsenäisiä, jäsentensä hallitsemia ja omatoimisuuteen perustuvia demokraattisia organisaatioita.
  5. Koulutus, oppiminen ja viestintä: Osuuskunnat tarjoavat jäsenilleen, luottamushenkilöilleen, liikkeenjohdolleen ja henkilöstölleen mahdollisuuden koulutukseen ja tehokkaaseen oppimiseen. Osuuskunnat myös viestivät suurelle yleisölle sekä etenkin nuorisolle ja mielipidevaikuttajille osuustoiminnan luonteesta ja sen eduista.
  6. Osuuskuntien keskinäisen yhteistyön periaate. Suositus harjoittaa yhteistyötä paikallisesti, alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti.
  7. Vastuu omasta toimintaympäristöstä: Osuuskunnat toimivat yhteisöjensä kestävän kehityksen hyväksi jäsenten päättämällä tavalla.
Suomalaisen perinteisen osuustoiminnan kannalta nämä seitsemän periaatetta ovat toteutuneet pääsääntöisesti hyvin. Suurimmat ongelmat ovat ilmenneet osuuskuntien keskinäisessä yhteistyössä, joka on selvästi vähentynyt. Vaikka osuustoimintayritykset nykyisin kilpailevat liiketoimintatasolla entistä kovemmin, niin markkinatalous kuitenkin antaisi täydet mahdollisuudet tehostaa yhteistyötä järjestötasolla. Suomen uusosuustoimintaliike puolestaan on vielä ilmiönä arvioitavaksi turhan tuore.

Perusarvot ja ihmisen oma vastuu

Osuustoiminnalla on pitkä aatehistoria, jo yli kymmenen sukupolvea. Osuuskunnat ovat kehittyneet monien eri ajatussuuntien keskuudessa, joihin kuuluvat kaikki maailman suuret uskonnot ja ideologiat.
Tavallinen ihminen ymmärretään osuustoiminnassa aktiiviseksi toimijaksi, osuustoimintaliikkeen kansalaiseksi, jolle ovat tärkeitä seuraavat perus- ja eettiset arvot:

Omatoimisuus
Omavastuisuus
Demokratia
Tasa-arvo
Oikeudenmukaisuus
Solidaarisuus.

Yritysmuodon voittoisat eettiset arvot

Osuustoimintaliikkeen eettisiä arvoja pidetään nykyään jo yleisesti hyväksyttävinä. Ne ovat selvästi voittaneet yleisen hyväksynnän eri puolilla maailmaa. Tässä yhteydessä on tapana tuoda esiin viittaus kansanliikkeen perustajiin, jotka omana aikanaan joutuivat usein kovasti taistelemaan näiden neljän arvon puolesta:

Rehellisyys
Avoimuus
Yhteiskunnallinen vastuu
Muista ihmisistä välittäminen.

Monet vanhimmista osuuskunnista, etenkin Rochdalen Oikeamielisten Pioneerien Osuuskunta, maailman ensimmäinen toimintansa vakiinnuttanut osuuskauppa, olivat erityisen sitoutuneita rehellisyyteen. Niiden toimintaa markkinoilla leimasi vaatimus rehellisistä mitoista, hyvästä laadusta ja kohtuullisista hinnoista. Näillä osuuskunta pystyi tekemään todellisen vallankumouksen vuodesta 1844 lähtien.
Työosuuskunnille on ollut kansainvälisestikin ominaista pyrkimys rehelliseen ja avoimeen johtamistapaan. Tuottajaosuuskunnat taas ovat ICA:n mukaan menestyneet, koska ne ovat mm. sitoutuneita korkealaatuisiin elintarvikkeisiin luotettavine tuoteselosteineen, jo ennen niiden lakimääräisyyttä.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

Lähde: Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA, 1995. Osuustoiminnan periaatteet 2000-luvulle, Pellervo-Seura ja Kuluttajaosuustoiminnan Liitto, 3. painos 2002.

| Sivun alkuun |