 |
Elämä opettaa
Kemijärvellä StoraEnson tavoite oli nimenomaan poistaa maailmanmarkkinoilta liikaa sellukapasiteettia. Silloin leikkaukset kohdistettiin vähiten kilpailukykyisiin - joskin vielä plussan puolella ponnisteleviin - yksiköihin, jotta nimenomaan paremmat yksiköt vahvistuisivat. Siksi myöskään laitosten myyminen kilpailijoille ei nyt tullut kysymykseen. Ostajana Kemijärvellä esiintynyt firma suunnitteli ainakin Kauppalehden tietojen mukaan siirtävänsä tehtaan muutaman vuoden päästä Venäjälle.Keskustelimme Kemijärven tapauksesta jo 2.11.2007 Osuustoiminta-lehden analyytikkopalaverissa. Lohduton johtopäätös oli, että nyt Kemijärveltä uhkaavat todella sammua valot. Valtio toki yrittää pehmentää ja hoitaa tilannetta parhaansa mukaan, mutta ratkaisun avaimet eivät ole poliitikkojen käsissä. Toivon mukaan myös uudenlaisia työpaikkoja jatkossa syntyisi. Se taas on kiinni yrityksistä.
Myös vaikeuksissa painivia Metsäliittoa ja UPM:ää StoraEnson kapasiteetin vähennys saattaa välillisesti hiukan auttaa. Mutta saneeraus- ja rationalisointiuutiset metsäteollisuudessa tulevat jatkumaan vielä pitkään.
Myös Metsäliiton uuden ylimmän päättäjän Martti Asunnan tuore, avomielinen haastattelu Talouselämässä 11.4. kertoi karun tilanteen. Metsäteollisuuden rakennejärjestelyt eivät siis näytä olevan kiinni ainakaan Metsäliitosta.
Kemijärven tapaus mittasi kovien liiketaloudellisten ja ärhäkkäiden yhteiskunnallisten paineiden ristiriitaa käytännössä. Taloudelliset näkökohdat ainakin tässä vaiheessa voittivat, kun kyse pohjimmiltaan oli yritysten omasta päätöksenteosta. Toisen osapuolen lähtökohtien ymmärrys ei ehkä ollut kummallakaan puolen riittävää, mutta konflikti ei liene ollut vältettävissä.
Näitä samankaltaisia paineita on opittu sovittelemaan myös monien isojen ja laajalti omistettujen osuustoimintayritysten hallinnossa. Siitäkin kertoi elävästi Anssi Orrenmaan kirjoittama Otavan uutuuskirja Operaatio Atria. Se muuten osoittautui yllättävän laadukkaaksi luettavaksi.
Niin taloudella kuin politiikalla joka tapauksessa on oma ratkaiseva roolinsa ihmisten hyvinvoinnille. Keskustelua ja vuoropuhelua tarvitaan selkeästi nykyistä enemmän.
Osuustoimintaliikkeellä on oma mielenkiintoinen roolinsa näiden kahden välimaastossa. Osuuskunnat ovat selkeästi osa taloutta ja samalla osa toimivaa kansalaisyhteiskuntaa. Ne ovat samaan aikaan sekä liikeyrityksiä että jäsenyhteisöjä.
Tuli kerralla selväksi
Danske Bank teki pääsiäisenä klassisen virheen yrittäessään muuttaa ostamansa Sampo Pankin atk-systeemit yhdellä isolla rykäisyllä Tanskasta ohjautuviksi.
Heikosti testattu uusi järjestelmä ei kestänytkään satojentuhansien asiakkaiden kuormitusta. Myöskään n. 73.000 Sammon pankkikorttia ei toiminut. Asiakasvirta kääntyi konttoreihin, jotka pian havaitsivat joutuneensa todella pahaan pulaan.
Sammon asiakkaat kärsivät monin tavoin tilanteesta. Tapaus myös nousi viikoiksi median otsikoihin. Vähitellen mm. osuuspankkeihin alkoi tulvia tuhansia uusia asiakkaita kilpailijalta. Danske Bankin konsernijohtaja Peter Straarupin syvät pahoittelut Kööpenhaminasta tulivat vasta 10.4.
Ero kotimaisten, paikallisesti omistettujen ja hallittujen pankkien ja toisaalta kansainvälisesti omistettujen pankkien välillä ainakin tuli kerralla suomalaisille selväksi. Osuustoimintamalli näytti tässäkin rytäkässä toimivuutensa.
Kohtuullisuuden talousoppia
Osuustoimintaa on joskus tässä lehdessä mainittu ”pienen ihmisen ja kohtuullisuuden” talousopiksi vallitsevan yleisen ahneuden keskellä (esim. Pauli Komi, OT 6/98). Se toimii jäsentensä tarpeista lähtien. Maailmalla tunnetaan jako Stakeholderin (osuudenomistajien, jäsenten) ja toisaalta Shareholderin (osakkeenomistajien) välillä. Osakeyhtiömallissa nimenomaan suurimmilla omistajilla on yleensä valta tukevasti käsissään.
Määritelmä muistui mieleeni, kun luin Kauppalehden etusivulta, miten Keskon pääjohtaja Matti Halmesmäki tienasi viime vuonna suunnilleen yhtä paljon kuin S-ryhmän koko 8-jäseninen johtoryhmä pääjohtaja Arto Hiltunen mukaan lukien. Keskon Halmesmäen bruttoansiot merkittävine optiomyynteineen nousivat reippaasti yli kahteen miljoonaan euroon. Markkinajohtaja S-ryhmällä kuitenkin edelleen menee lujempaa kuin K-ryhmällä.
Tällaiset uutiset saavat osan tavallisista ihmisistä miettimään, missä kaupoissa mieluummin kannattaa asioida, osuuskaupoissa vai K-kaupoissa. S-ryhmältä ja Tradekalta saa vielä omistajana ostoksista paremmat bonukset ja pitkän liudan muitakin etuja. Omistaja-asiakkaat myös pääsevät valitsemaan osuuskuntiensa ylimmät päättäjät.
Toisaalta myös K-kauppa on nyt petraamassa toimintaansa ja kilpailu on kuluttajien etu.
Mauno-Markus Karjalainen
| Sivun alkuun |