Maailma menossa
jälleen kerran uusiksi

Korostuneen ahneuden aikakausi on päättynyt. Lamalla tulee olemaan laajat yhteiskunnalliset vaikutukset, parhaillaan käytävä keskustelu saattaa jopa muokata ihmisten ajattelutapoja uusiksi. Tosin rahat ja voimat näyttävät ensin menevän viime vuosien valtavien sotkujen selvittämiseen.

LÖYDETTIIN UUDELLEEN. John Maynard Keynes vierailulla Helsingissä 1936. Jos Keynes heräisi henkiin, niin hän yllättyisi ajatustensa nyt kokemasta renessanssista.

Lukuisat kansainväliset ja kotimaiset suhdanne-ennusteet ovat viime aikoina synkentyneet. Taantuman sijasta aletaan puhua jo lamasta. Samalla ennusteiden epävarmuus ja hajonta ovat kasvaneet.
Finanssikriisinä alkanut taantuma pääsi selvästi yllättämään niin tutkijat kuin yritysten ja valtioiden johtajat. Asiat ovat viime vuosina menneet rankasti pieleen etenkin Amerikassa mutta myös monissa Euroopan maissa.
Yhdysvaltojen jälkeen kriisi iski ensin Islantiin, sitten Irlantiin ja Baltiaan. Islannin ja Irlannin välillä sanotaan olevan vain yhden kirjaimen ja kuuden kuukauden ero. Onneksi Pohjoismaissa ei suurempia virheitä ole tehty. Tosin yksi laaja pyramidihuijaus Suomestakin paljastui.
Mitä enemmän kriisin syistä ja seurauksista tiedämme, niin sitä kurjemmalta tilanne on alkanut näyttää. Suomalainen sananlasku kiteyttää tilanteen oivasti: ahneella on tunnettu loppu.

Maailman aika muuttua

Moni kysyy nyt, miksei oikein kukaan nähnyt mitä tuleman piti. Se on erittäin aiheellinen kysymys kaikille, mutta etenkin akateemisille taloustutkijoille.
Vielä tärkeämpi kysymys on, miksei kukaan epätervettä kehitystä epäillytkään pystynyt vaikuttamaan siihen, että näin laaja kriisi olisi voitu välttää. Kansainvälinen talous syöksyi kuin tyhmä lammaslauma rotkoon seonneen johtajapässin perässä. Itsetutkiskeluun olisi nyt aihetta monella taholla, eikä vähiten valtavirran talousmedialla.
Ainakin yksi johtopäätös alkaa olla jo selvä. Kun maailmantalous tästä lamasta aikanaan selviää - ja selviäähän se - niin se maailma tulee olemaan monessa suhteessa toisenlainen kuin ennen lamaa. Tähän voi suomalaisen osuustoiminnan näkökulmasta todeta: Hyvä niin, jo oli aikakin.

Keynes voitti Marxin

Edellisen laman aikaan alkuvuodesta 1990 kirjoittelin Osuustoiminta-lehteen sarjan: Miksi talous ei toimi teorioiden mukaan? (OT 3 ja 4/90).

”Monet käytännön talousmiehistä ovat sitä mieltä, ettei teoreettisella keskustelulla saavuteta mitään. Kuitenkin juuri he usein ovat vanhojen teorioiden vankeja, itse sitä tiedostamattaan.” J.M. Keynes

Monet käytännön talousmiehistä ovat sitä mieltä, ettei teoreettisella keskustelulla saavuteta mitään. Kuitenkin juuri he usein ovat vanhojen teorioiden vankeja, itse sitä tiedostamattaan. On parempi yrittää ymmärtää ja tiedostaa omankin ajattelun taustat kuin ”jäädä muinoin kuolleiden tiedemiesten ajatusten orjiksi”. Ajatus on lähtöisin John Maynard Keynesiltä, joka eli vuosina 1883-1946 ja toimi Cambridgen yliopiston taloustieteen professorina.
Keynes monine seuraajineen on nyt tullut uudelleen muotiin. Sen sijaan keynesiläisiä aiemmin äänekkäästi vastustaneet uusliberalistiset talousajattelijat näyttävät painuneen maanrakoon. Ehkä Baltia on poikkeus.
Virolainen Mart Laar on myöntänyt (HS 1.3.09) lukeneensa vain yhden talousalan kirjan ennen ryhtymistään 32-vuotiaana 1990-luvun alussa juuri itsenäistyneen Viron tasavallan pääministeriksi. Kirja oli Milton Friedmanin Free to Choose. - Se taisi tulla kalliiksi köyhälle kansalle.
Keynesin yleinen teoria on vaikuttanut länsimaiden talouspolitiikkaan vähintään yhtä paljon kuin sosialismin pääideologi Karl Marxin Pääoma aikanaan etenkin Itä-Euroopassa. Keynesin kirjan suomensi aikanaan Ahti Karjalainen nimellä Työllisyys, korko ja raha. Käytännössä nimenomaan Keynesin ajatukset näyttävät voittaneen Marxin luokkateorian.

Pelastaja vai iso paha susi?

Keynesiläisyys syntyi paljolti 1930-luvun laman seurauksena. Siihenastinen vallitseva liberalistinen taloustiede mittasi vain tarjontaa ja kysyntää, hintaa ja määrää. Se oli sinänsä ihan oikein, mutta se ei pystynyt selittämään - saati ratkaisemaan - pitkään jatkunutta yhteiskuntien syöpää, massatyöttömyyttä.
Keynes korosti, miten valtion oli myös länsimaissa otettava vastuu markkinatalouksien vakaasta kehityksestä. Hänen tärkein oivalluksensa oli ns. tehokkaan kysynnän periaate. Valtioiden nykyiset mittavat elvytystoimet rakentuvat juuri tähän ajatteluun.
Keynesiläisyys oli länsimaiden talouspolitiikan valtavirtaa toisen maailmansodan päättymisestä aina 1970-luvun lopulle asti. Eli ennen viime vuosikymmenten uusliberalistien valta-aikaa. Milton Friedman ja kumppanit nousivat suosioon etenkin Englannin konservatiivisen pääministeri Margaret Thatcherin aikana 1980-luvulla.
Uusliberalistit näkivät valtion isona pahana sutena, joka heikentää vapaiden markkinoiden tehokkuutta. Valtiota ei oppisuunnan mukaan missään tapauksessa saisi liiemmin päästää määräilemään taloudessa.
Mutta nyt vain on käytännössä käynyt yllättäen niin, että lukuisat isoimmat pankit ja vakuutusjätit ovat kaatuneet joukolla juuri valtioiden syliin. Karl Marx voisi haudassaan olla tästä kehityksestä enemmän kuin tyytyväinen. Valtion omistus voi kuitenkin olla vain tilapäinen muutamien vuosien ilmiö.
Vapaa yritteliäisyys muilla aloilla varmastikin säilyy ja kehittyy. Markkinataloudelle on ollut ominaista nimenomaan sen joustavuus ja sopeutuvuus.

Keskitetty vai hajautettu malli?

Keynesin seuraajista kannattaa mainita yhdysvaltalainen Abba Lerner, joka korosti sitä, että talouspolitiikan pitää olla aina tilannekohtaisesti harkittua. On vaarallista lukita omaa ajattelua mihinkään ikuisiin normeihin. Ne kun eivät tapaa kestää aikojen saatossa.

”Osuustoimintamallia on sanottu kohtuullisuuden talousopiksi, mikä ei korostuneen ahneuden ajan nyt päättyessä mikään huono määritelmä ole.”

Uudemmalle keynesiläisyydelle on ollut tyypillistä, että ihanteena on pidetty koko talouspoliittisen päätöksenteon koordinointia ja keskitystä. Kansainvälinen valuuttarahasto ja OECD edustavat syntytaustaltaan juuri tätä ajattelua. Tällainen vain ei oikein taida nykyisessä maailmassa enää riittää – saati olla kovinkaan luontevaa.
Tänä päivänä monia tehokkaita rakenteita löytyy myös hajautetuista, desentralistisista malleista, silloin kun ne on saatu toimimaan tavoitellulla tavalla. Jo yksinomaan internetin leviäminen on muuttanut maailmaa radikaalisti. Parhaimmat globaalit resurssit voidaan saada nykyään käyttöön verkon kautta helposti ja edullisesti. Massaräätälöintikin onnistuu jo muutamilla aloilla hyvin.
Osuustoiminta edustaa luonteeltaan tätä hajautettua päätöksenteko- ja toimintamallia. Jos osuustoiminnan ydinsanoma pitäisi tiivistää kahteen sanaan, niin se kuuluisi: Demokratiaa talouteen. Edellisen numeromme liitteenä tuli Kansainvälisen osuustoimintaliiton julkaisemat Osuustoiminnan arvot ja periaatteet 2000-luvulle, vihkonen kannattaa lukaista tältäkin kannalta.

Yhteisöllisyyden hukattu arvostus

Helsingin Sanomat julkaisi 16.3.09 Harvardin yliopiston taloustieteen professori Stephen Marglin haastattelun, jonka ydinsanoma tulee hyvin lähelle osuustoimintaa. Hänet tunnetaan näkyvänä nykyisen taloustieteen perusteiden kriitikkona ja kehitysmaatalouden tutkimuksen uranuurtajana. Marglin katsoo, että nykyisin vallalla oleva taloustiede rapauttaa yhteisöjä.
Marglin mukaan taloustiede ”edesauttaa sellaisen maailman synnyttämistä, jossa ihmisyhteisöt joutuvat taistelemaan olemassaolostaan”.
Oikeasti sen pitäisi olla päinvastoin: talous ihmisyhteisöjen palvelijana, eikä isäntänä. Osuuskuntamalli vastaa erityisen hyvin juuri tähän haasteeseen, mutta nopeaa oikotietä onneen ei löydy.

Mekaaninen ja epäekologinen malli

KEYNESILÄISYYTTÄ HAVAINNOLLISESTI. Keynesin edustamaa talouspolitiikkaa on verrattu autolla ajoon. Päättäjällä on käytettävissään ratti, vaihteet, jarru ja kaasu, joita hän käyttää maaston ja liikenteen mukaan. Asioista päättäminen nähdään kontrolliteoreettisena, säädeltävänä asiana. Nykyisessä tilanteessa tämä ei kuitenkaan riitä ja käsitys on turhan mekaaninen.

Keynesiä on arvosteltu siitä, että hänen käsityksensä taloudesta oli turhan mekaaninen. Kansantalous ymmärrettiin mekanismina, jota vain oli opittava ohjaamaan kuten autoa. Tosielämässä kuitenkin päättäjien alla olevat autotkin koko ajan muuttuvat ja kehittyvät. On oleellista kiinnittää enemmän huomiota talouden kehitykseen eikä niinkään sen byrokraattiseen säätelyyn.
Erityisesti inflaation huono ymmärtäminen osoittautui vanhan keynesiläisyyden heikkoudeksi. Tässä uusliberalistien kritiikki osui paljolti kohdalleen. Vasta Keynesin jälkeen opittiin ymmärtämään paremmin mm. työmarkkinaosapuolten käyttäytymistä, järkiperäisiä odotuksia ja talouspolitiikan uskottavuutta.
Euroopan unionikin kehittyi, laajeni ja loi kansallisia valuuttoja vakaamman euron. Opittiin massatuotannon jälkeen myös uusia, joustavampia tuotantomalleja, verkostotaloutta ja paljon uusia tekniikoita...
Kaikki nämä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että ymmärrys taloudesta on huomattavasti laajentunut, syventynyt ja saanut uusia sävyjä ja näkökulmia Keynesin ajoista.
Vanhojen talousteorioiden puutteisiin tottakai kuuluu aina myös se, että ne eivät mitenkään ota huomioon ihmisen toiminnan ekologisia reunaehtoja. Niiden ymmärtäminen ja merkitys ovat selvästi nousseet jatkuvasti 1970-luvulta lähtien. Ne vaikuttavat entistä selvemmin myös yritysten toimintaan. Lähivuosina erityisesti maapallon ilmastonmuutos on kuuma aihe.

Finanssimarkkinat luonteeltaan epävakaat

Uudempaa keynesiläistä ajattelua jatkaa Hyman Minskyn alkuaan 1975 ilmestynyt kirja Keynesistä. Maailmantalouden nyt sekoittaneet ongelmat ovat minskyläisittäin syntyneet siitä, että nykyiset finanssimarkkinat poikkeavat niin selvästi tavaramarkkinoista.
Hyödykemarkkinoilla kysynnän ja tarjonnan tasapaino löytyy paljon helpommin, mutta finanssimarkkinoilla on luontainen taipumus ylireagointiin. Se johtaa niin nousuihin kuin romahduksiin.
Kun finanssipeli on kehittynyt globaaliksi, niin tällä on ollut dramaattiset kaikkialle ulottuvat seuraukset. Paljon hyvääkin on varmasti siitä seurannut, mutta tällä hetkellä yleistilanne vaikuttaa surulliselta. Tappioita maksatetaan tavallisilla veronmaksajilla seuraavien vuosikymmenten aikana. Lisäksi ehkä inflaatio hoitaa osan.
Keynesin ja Minskyn teoriaa täsmentää myös tuore George Cooperin kirja The Origin of Financial Crises (Finanssikriisin syyt). Markkinaliberalistit - kuten Friedman - väittivät, että myös finanssimarkkinat toimisivat aina tehokkaasti ja itseään säädellen. Mutta se ajatus näyttää nyt tulleen tiensä päähän. Tilalle saattaa nyt kehittyä jopa tarpeettoman kova yhteiskunnan säätelyjärjestelmä.
Keynesiläiset itse ovat lähteneet fiksusti epävakaiden finanssimarkkinoiden käsitteestä. Ajatuksella on nyt käytännön pohjaa tulla viimein ymmärretyksi oikein.

Vastuu ja välittäminen nousussa

Elvytyspolitiikkaan satsataan nyt monissa maissa miljardeja miljardien perään. Kukaan ei vielä tiedä laskun loppusummaa, saati sen todellista tuloksellisuutta.
Ainakin John Maynard Keynes hymyilisi tälle kehitykselle sarkastisesti, jos vielä vaikuttaisi keskuudessamme. Hän oli yhteiskunnalliselta ajattelultaan sosiaaliliberaali, joka halusi kiteyttää oman ohjelmansa kolmeen tavoitteeseen: taloudellinen tehokkuus, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja yksilöiden vapaus.
Ainakin osuustoimintaväki voinee nämä yleiset tavoitteet hyväksyä. Ne ovat sopusoinnussa osuustoiminnan hyväksymien arvojen kanssa. Vapaaehtoisuus, avoimuus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, solidaarisuus ja vastuu toimintaympäristöstä ovat suoraan osuustoiminnan identiteettikannanotosta. Tehokkuuden vaatimukset tulevat nykyisestä toiminta- ja kilpailuympäristöstä, missä esimerkiksi Michael Porterin strategiaopit ovat sangen hyödyllisiä (OT 5/93).
Osuustoimintamallia on sanottu kohtuullisuuden talousopiksi, mikä ei korostuneen ahneuden ajan nyt päättyessä mikään huono määritelmä ole.
Yhteisöllisyys on viime vuosikymmeninä ollut erityisen kovan paineen alla. Maaseudulla sitä on jonkin verran säilynyt, mutta nykyisellä kehitysvauhdilla tuskin enää pitkään. Toivottavasti moni muukin kuin professori Marglin huomaa jatkossa sen merkityksen.
Meillä on käytännössä paljon tehtävää tavallisten jäsenten hyväksi, mutta oikeanlainen ja -suuruinen satsaaminen nyt lähivuosiksi tarvittaviin asioihin ei mikään helppo tehtävä ole. Osuustoiminnalla on etsikkoaika, joka sen kannattaisi hyödyntää.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

"Miksi talous ei toimi teorioiden mukaan" -sarja on luettavissa pdf:nä »

| Sivun alkuun |