Keski-Suomen jälkeen myös Pirkanmaalla on ryhdytty vakavasti pohtimaan vesiosuuskuntien järjestäytymistä valtakunnalliseksi yhteistyöjärjestöksi.

Pirkkalan ABC:llä pidettiin 17.2. Vesiosuuskunta-ilta, jossa pohdittiin vesiosuuskuntien mahdollista järjestäytymistä ja yhteisiä ongelmia kentällä. Tilaisuudessa kuultiin myös Keski-Suomen yhteistyökokemuksista, joista kertoi Reijo Korhonen Koiviston Vesihuolto-osuuskunnasta.
Läsnä tilaisuudessa oli noin 60 henkeä eri osuuskunnista. Kutsuja oli lähtenyt yhteensä 92 niille pirkanmaalaisille vesiosuuskunnille, joiden yhteystiedot oli löydetty.
Tilaisuudessa löytyi valmiutta yhteisen järjestön perustamiseen tämän vuoden lopulla. Perustamispaikkana olisi ilmeisesti Jyväskylä, kun aloite on kerran lähtenyt liikkeelle Keski-Suomesta (OT 6/08).
Pirkkalan keskusteluissa katsottiin, että vesiosuuskuntien järjestön puitteissa voivat toimia myös alueelliset organisaatiot. Katsottiin, että järjestön tehtäviin kuuluisi ainakin koulutusta, taloushallintoa, neuvontaa ja lakiasioita yms.
Pellervo-Seuran johto on ilmoittanut olevansa valmis hyväksymään uuden järjestön jäsenekseen, jos se perustetaan ja jäsenyyttä haetaan. Vastaavantyyppisiä järjestöjäseniä Pellervoon kuluu entuudestaan ruotsinkielinen Andelsförbund, uusosuustoimintaa edustava Osuustoiminnan Kehittäjät - Coop Finland ry ja Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto MTK. Pellervo on neuvotellut asiasta talven aikana myös Vesi- ja viemärilaitosten yhdistyksen ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa; molemmat ovat suhtautuneet hankkeeseen myönteisesti.

Vesi-isännöitsijä ratkoo pulmia

Tilaisuuden isäntänä toimi Pirkanmaan Vesihuolto Oy, joka on vesiosuuskunnille palveluita järjestävä yritys. Siltä alueen osuuskunnat saavat mm. isännöinnin ja taloushallinnon palveluita.
- Vesi-isännöinti on vesiosuuskunnan päivittäisten asioiden hoitamista, vaihtoehto asioiden omalle hoitamiselle, sanoi isännöitsijä Vesa Arvonen Ylöjärven Uutisissa 18.2.
Arvonen kertoi lisäksi muutamasta ongelmasta, joiden kanssa isännöinnissä joutuu tekemisiin. Yksi on veden riittävyys, jos verkoston kapasiteetti on jo valmiiksi äärirajoilla mitoitusten suhteen ja alueen asutus kasvaa voimakkaasti. Lisäkäytön vaikutusten arviointi verkoston toimivuudelle on haastavaa.
Putkiston sijainnin dokumentointi on monissa osuuskunnissa jäänyt heikoksi, osittain muistinvaraiseksi. Kun vuosien varrella osuuskunnan väki vaihtuu, tieto tarkasta sijainnista voi hävitä. Arvonen muistaa tilanteita, joissa uusi talo on meinattu rakentaa osuuskunnan putken päälle, kun on luultu putken kulkevan kymmeniä metrejä sivummalla.
Rahoituksessa ongelmana on verotuslainsäädäntö. Jos liittymismaksut merkitään osuuskunnan pääomaan, ei niitä voi palauttaa jäsenille ilman pääomaveron maksamista. Tämä rajoittaa uusien jäsenten liittymishalukkuutta. Palautus kuitenkin onnistuu Arvosen mukaan ilman veroa, jos rahat on lainattu osuuskunnalle. Ratkaisuna ongelmaan on siis jäsenlainan kerääminen. Sitä voidaan lyhentää sitä mukaa, kun uusia jäseniä liittyy (ks. myös s. 50).
Vesa Arvonen kertoi suunnittelevansa myös väitöskirjan tekoa vesihuollosta.

”Isompiin yksiköihin”

Vesiosuuskuntien tulevaisuuden haasteista alusti Pirkanmaan ympäristökeskuksesta Kaija Joensuu. Hänen pääviestinsä osuuskunnille oli, että niiden pitäisi päästä tulevina vuosina isompiin toimintayksiköihin mm. fuusioiden ja kumppaneiden haun kautta. Joensuun mukaan velvoitteet pienille vesiosuuskunnille ovat samat kuin suurille laitoksillekin. Kuntaan ja ympäristökeskukseen pitäisi yhteyksien pelata aina, kun jotain uutta on suunnitteilla. Valtion tuet ovat aina harkinnanvaraisia.
Eräässä vesiosuuskunnassa paljastui ongelmaksi liittymismaksujen maksaminen. Todettiin, että ne on aina maksettava, tarvittaessa vaikka ulosoton kautta, jos talous kerran palveluja käyttää.

Vesiosaaminen laajenee

Kokenut prosessi-insinööri Simo Heininen Maskusta alusti puolestaan vesihygieniapassista ja viime marraskuussa perustamastaan Vesiosuuskunnat.fi -nettipalvelusta. Vesiosuuskunnista pitäisi löytyä henkilöitä, jotka ovat suorittaneet vesihygieniapassin. Niitä on myönnetty tähän mennessä eri puolille jo noin 13 000.
Pienet yksiköt tarvitsisivat Heinisen mukaan myös yhteistä edunvalvontaa ja mm. edullisia yhteishankintoja. Hän asettui kannattamaan vesiosuuskuntien kattojärjestön perustamista.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |