Jäsenuskollisuus vai jatkuva kilpailutus?

Osuuskunnan menestymisen edellytyksenä on yhä jäsenuskollisuus. utta haluavatko ihmiset tukea omaa osuuskuntaansa ajassamme, jossa korostetusti vannotaan kilpailutuksen nimiin?

Jäsenuskollisuus on osuustoiminnan keskeinen rakennuspuu. Sen eteen on tehtävä työtä, sillä ihmisten elämänpiiri muuttuu alati ja ajatukset saavat uusia painotuksia uudessa ajassa.

Yhä vähemmän voimme luottaa siihen, että osuustoiminta kulkee suvussa äidinmaidossa ja saunan lauteilla omaksuttuna aatteena. Nykypolvelle on kerrottu myös paljon kilpailutuksen oppia. Kilpailusta on tullut aikamme taikasana.
Jäsenet ja yritys pitää liittää yhteen yhteisin eduin aina uudestaan. Olen vakuuttunut siitä, että kysymys jäsenuskollisuudesta tulee koskemaan kaikkia toimialoja vielä syvemmin kuin tällä hetkellä.

Säännöt velvoittavat jäseniä

Osuustoiminnan luonteeseen kuuluu siis mitä syvimmin ajatus jäsenuskollisuudesta. Monien osuuskuntien säännöissä on määräys, että jäsen voidaan erottaa, jos hän ei käytä osuuskunnan palveluita. Kuluttajaosuuskunnissa tätä pykälää kuitenkin harvoin testataan käytännössä – eikä siihen ole ollut tarvettakaan, koska monipuolisella palvelutarjonnalla ja eduilla jäsenet on tiiviisti sidottu osuuskuntiinsa.

Tuottajaosuuskunnissa on yleensä sääntömääräyksellä säädetty jäsenen toimitusvelvollisuus. Jos ei käytä osuuskunnan palveluja, jäsen voidaan – ja moni sanoo että pitääkin - erottaa. Jos ei ole mukana, on sitten ulkona. Se on pelin henki.

Hallinnon jäsenellä on erityisen syvä moraalinen velvollisuus olla liikesuhteessa omaan osuuskuntaansa. Tuottajaosuuskuntien sääntöjen mukaan hallintoon voidaan valita vain osuuskunnan aktiivinen jäsen.

Käytännössä sääntönä näyttää olevan, että mitä säilyvämpi tuote, sitä alttiimpi se on spekulaatiolle.

Mitä pilaantuvampi tuote, sitä parempi on jäsenten sitoutuminen.
Ot-periaatteet ja niiden tuoma pitkäjänteinen hyöty jäsenen tuotteiden menekin varmistamisessa kristallisoituvat silloin, kun vaarana on, että esimerkiksi kilpailutuksen seurauksena tuote jää vaille markkinoita.

Metsäliitto on oma lukunsa. Sen jäsenellä on periaatteellinen velvollisuus luovuttaa puueränsä osuuskunnan markkinoitavaksi. Nykyisin samaan perheeseen kuuluvat metsänhoitoyhdistykset ovat tulleet yhä vahvemmin peliin mukaan ja kannustavat myös osuuskunnan jäseniä kilpailuttamiseen. Metsäliitto tarvitsee kuitenkin jäsenistönsä vankkumatonta tukea.

Ei vain rusinoita pullasta

Osuuskunnassa jäseniä tulee kohdella yhdenvertaisesti. Osuuskunta ei voi kaivaa rusinoita pullasta, vaan sen on palveltava samoin perustein kaikkia jäseniään. Tämän yhteisvastuujärjestelmän vuoksi se ei aina voi olla paras hinnaltaan.

Osuustoiminnallisuuden pitäisi kertoa, että omassa osuuskunnassa tulee pysyä ja solidaarisuutta osoittaa. Jäsenistö on muutoin kuin parvi, joka hajotessaan menettää voimansa. Saatiin kilpailijalta parempi hinta, mutta murennettiin oman osuuskunnan strategista asemaa. Haluttiin voittaa taisteluja, mutta hävittiin sota.

Kyse on siitä, tavoittelemmeko kestävää hyvää hintaa vai korkeinta hintaa. Ovatko osuuskunnat markkinoilla siksi, että ne voivat maksaa korkeinta hintaa – vai siksi, että ne ylläpitävät kilpailua ja näin turvaavat pitkäjänteisesti jäsenten edut?

Kilpailutus maksimihinnan hakemiseksi perustuu ajatukseen, että jokainen on oman onnensa seppä. Jäsenuskollisuus ja kestävä liikesuhde rakentavat tulevaisuutta ja kasvua.

Jäsenten lyhytnäköinen laskelmointi pakottaa myös osuuskuntia hintadifferointiin, esimerkiksi pistehintoihin, josta osuuskunnat saavat tietysti moitteet.

Myös osuuskunnan pitää sitoutua

Ankarien vaatimusten asettaminen jäsenille on vain toinen puoli asiaa. Osuuskunnan pitää olla kilpailukykyinen, sillä jäseniä ei saa pettää.
Osuuskuntien on myös sitouduttava jäseniinsä. Osuuskunnilla ja niiden hallinnossa vaikuttavilla on jatkuvasti peiliin katsomisen paikka.

Parhaiten jäsenuskollisuutta varmistaa se, että osuuskunta on hyvässä toimintakunnossa ja sen tase on vahva. Toisaalta edellytyksenä sille, että osuuskunta menestyy, on jäsenten uskollisuus. Muna vai kana? – Kumpikin. Tarvitsemme sekä tehokkaat yritykset, hyvän hallinnon ja uudenaikaiset jäsenetujärjestelmät että myös sitoutuneet jäsenet.

Jäsen valitsee osuuskunnan muunkin kuin hinnan perusteella. Mukaan tulevat tunne ja arvot. Tästä rakentuu paketti, joka toimii. S-ryhmän nousu vihreän kortin, bonusjärjestelmän ja huippuluokan liiketoimintaosaamisen kautta ahdingosta alansa markkinajohtajaksi on esimerkkinä koko osuustoiminnalle.
Meidän on perusteltava, miksi osuuskunnat ovat myönteisellä tavalla erilaisia. Kyse ei ole osakeyhtiön tapaan osakkeen arvosta vaan jäsenen ja asiakkaan saamasta lisäarvosta.

Esimerkiksi osuuspankin jäsenelle on kerrottava bonuksista ja muista eduista. Mutta lisäksi on kerrottava: missä on paljon osuuspankkeja, siellä on vakautta! Tämän viestin saaminen perille on yhteinen haaste osuuskunnille.

Martti Asunta

| Sivun alkuun |