Olemmeko ykkösvalinta vai dinosaurus?

Puheenjohtaja Tiina Varho-Lankinen hahmotteli Pellervon Päivän avauspuheessaan osuuskuntien onnistumisen edellytyksiä. Menestystä on luvassa, jos jatkossakin osaamme sekä osuustoiminnan kilpailuedut että sen toimintaideat.

SUOMI HÄVIÄÄ VERTAILUSSA. Tiina Varho-Lankisen mukaan kansainvälisesti osuuskunnilla on jopa muita yritysmuotoja parempia etuuksia niiden yhteiskunnallisesti tärkeän tehtävän vuoksi. Meillä tilanne on ollut jopa päinvastoin. Kuva Tapani Lepistö

– Meidän täytyy pitää huolta, että kilpailuedut tunnetaan ja että niitä osataan myös taitavasti johtaa samaan aikaan, kun osuustoiminnan idea on elävä. Silloin osuustoiminta on luonnostaan ihmisten ykkösvalinta. Siihen tulee eri puolilla toiminnassa tähdätä.

Jos kilpailuetuja ei tunneta, mutta osuustoiminnan idea elää, sanotaan, että aate ei riitä. Muuttuvassa maailmassa pitäydytään silloin vanhaan ja jäsenet vähitellen vetäytyvät. Silloin tarvitaan liiketoiminnan saneerausta kilpailuetujen löytämiseksi.
Jos puolestaan kilpailuedut tiedetään, mutta osuustoiminnan idea on rapautunut, vaarana on osuustoiminnan purkautuminen. Bisnestä tehdään silloin ilman aatetta, jäsenet pelaavat omaan pussiin ja sijoittajat saavat lopulta vallan markkinoilla. Muutos edellyttää tällöin ot-omistajuuden ryhtiliikettä.

Kun ei ole kilpailuetuja muttei ole aatettakaan, voidaan Varho-Lankisen mukaan puhua jo dinosauruksista. Tässä uhkaavassa tilanteessa tarvitaan sekä liiketoiminnan merkittävää saneerausta että realistisen ot-sisällön omaksumista.

Yritysverotus sorsii osuuskuntia

Suomi on maailman osuustoiminnallisin maa. Silti osuuskunnat jäävät julkisen vallan toimissa erityisesti osakeyhtiöiden varjoon, muistutti Tiina Varho-Lankinen.
– Tämä on suuri riski osuuskunnille. Siksi niiden tulisi saada tasaveroista huomiota viranomaisilta muiden yritysmallien kanssa, Pellervon valtuuskunnan puheenjohtaja huomautti.

Hän nosti esille erityisesti verolainsäädännön, jonka pitäisi tunnistaa samalla tavalla osuuskunnan pääomatarve kuin osakeyhtiön. Nykyisin osuuskuntien jäsenet ovat huonommassa asemassa kuin osakkeenomistajat. Hänen mukaansa sille ei ole perusteita, varsinkin kun ”vähäväkisten” osuuskunnilla on suurempi työ kerätä pääomaa, joka on yrityksille elintärkeää.

Valtioneuvosto puolestaan valmistelee kansallista ruokastrategiaa vuoteen 2020. Siinä arvioidaan ruokasektorin muutoksia ja luodaan eri osapuolten yhteistä käsitystä siitä, miten se säilyy kilpailukykyisenä.

| Sivun alkuun |