Byrokratian pyörittäminen maksaa yrityksille pitkän pennin. Jo työnantajavelvoitteista niille koituu 5,8 miljardin vuosilasku. Myös pienosuuskunnat kantavat oman osuutensa hallintotaakasta.
Työ- ja elinkeinoministeriö julkisti helmikuussa selvityksiä yritysten hallintorasitteista.

Niitä tutkittiin nyt kolmella alueella: työnantajavelvoitteissa, taloushallinnon raportoinnissa ja julkishankinnoissa. Hallintokustannuksia tulee siitä, kun yritykset toimittavat tietoa viranomaisille ja muille osapuolille kuten työntekijöille. Osa tästä työstä ei palvele liiketoimintaa vaan johtuu yksinomaan lainsäädännöstä. Tätä osuutta pidetään hallinnollisena taakkana.

Raskaimmat kulut aiheutuvat työnantajavelvoitteista, lähes 6 mrd euroa. Tästä hallintotaakkaa on lähes miljardi. Puolet taakasta koostuu sosiaalivakuutus- ja eläkelaitoksille tehtävistä ilmoituksista. Taloushallinnon raportointi aiheuttaa 2 mrd. euron vuosikulut, josta hallintotaakkaa on yli 250 milj. euroa.

Byrokratiaa yritetään karsia

Valtioneuvosto hyväksyi vuosi sitten periaatepäätöksen, jonka mukaan byrokratiaa puretaan neljänneksellä vuoteen 2013 mennessä. Hallintoviidakkoa karsitaan keventämällä yritysten tiedonantovelvoitteita ja viranomaisasiointia.
Helpotukset kohdistuisivat erityisesti verotukseen, tilastointiin, maataloustukeen, elintarviketurvallisuuteen, työnantajavelvoitteisiin, taloushallinnon raportointiin ja ympäristölupiin.

Yritysten hallintotaakaksi arvioidaan yhteensä 3,6 mrd. euroa. Taakan vähentäminen hyödyttäisi erityisesti pk-yrityksiä. Käytännön keinoiksi on esitetty mm. maatalous- ja yritystukien hakujen keventämistä ja sähköistämistä sekä sotu-, työttömyys- ja eläkevakuutusmaksujen yksinkertaistamista. Lisäksi viranomaisen pitäisi hankkia hakemusten liitetiedot toiselta viranomaiselta, pienten elintarvikeyritysten valvontaa kevennettäisiin ja helpotettaisiin palkkatodistusten kirjoittamista sekä yritysten rekisteröintiä palvelusetelien piiriin.

Kuutamokeikoilla hyvä atk -järjestelmä

Monialaosuuskunta Kainuun Kuutamokeikat hoitaa byrokratian itse. Käytännössä siitä vastaa osuuskunnan jäsen Ritva Huttunen. Tradenomina hän on rakentanut itse taloushallinnon järjestelmän osuuskuntaan, jossa on 9 jäsentä ja palkkalistoilla 60-70 ihmistä.

– Meillä on hyvät ohjelmat. Vain kirjanpito on ulkoistettu muualle. Tämä toimintapa sopii meille ja se on ollut kohtalaisen edullinen. Otamme käyttöön myös sähköisen verkkolaskun ja suoraveloituksen. Paperilaskuista halutaan eroon, vaikka se viekin aluksi rahaa.

Hallintovelvoitteita hän ei koe kovin suureksi rasitteeksi, sillä esimerkiksi taloushallinnon raportointi pitää muutenkin hoitaa.

– Silti varsinkin vuodenvaihteessa pykäläviidakko tuntuu pakkopullalta, koska silloin täytyy tehdä paljon vuosi-ilmoituksia. Jäsenemme tekevät monenlaista työtä ja palkat pitää eritellä tarkkaan. Valtio voisikin maksaa yrityksille veronkantopalkkiota.

Työnantajavelvoitteet ja raportointi asettavat vaatimuksia atk-ohjelmille, mitä voi pitää ylimääräisenä rasituksena yritykselle. Ohjelmat ovat maksaneet yli 3000 euroa ja ylläpitoon menee satoja euroja vuodessa.

Tänä vuonna käyttöön otettua sähköistä verotiliä Huttunen pitää lupaavana muutoksena. Hankalaksi hän sen sijaan kokee asioimisen monen viranomaisen kanssa.

Lempesti käyttää tilitoimistoa

Lempääläinen Lempesti on siirtänyt kaikki hallintoasiansa tilitoimistolle, joka on myös sen tytäryhtiö. Näin siivous-, rakennus- ja hoivapalvelua tarjoavan osuuskunnan väki voi keskittyä omaan leipätyöhönsä. Jäseniä jatyöntekijöitä on noin 40.

LEMPESTIN TAPA. Toimitusjohtaja Maiju Sillanpään mielestä myös pienosuuskunnan kannattaa siirtää hallintoasiat tilitoimistolle, jos omasta väestä ei löydy alan osaajaa. Kuva Tarja Repo

Vesiosuuskunnalle raskaat velvoitteet

– Hallinto vie ison osan työajastani. Muuten käyttäisin aikani rakentamiseen liittyviin asioihin, toteaa toimitusjohtaja Maire Närhi Vihtasillan vesihuolto-osuuskunnasta Laukaasta.

Jäseniä osuuskunnassa on 350. Voimia vievät monet työnantajavelvoitteet. Vuosi-ilmoitukset verottajalle ja eläkelaitokselle tuovat muistamis- ja aikataulupaineita. Närhi hoitaa hallinnon yksin ja tekee ilmoituksia myös lomillaan.
– Palkattuun työvoimaan ei vesiosuuskunnilla yleensä ole mahdollisuutta, vaan osa tehtävistä hoidetaan talkoilla tai ostetaan palveluita.
Myös taloushallinto ottaa aikansa.

– Kirjanpitoa on valmisteltava tilitoimistolle. Heillä ei ole ymmärrystä vesiosuuskunnista, ja lain tulkinta vaihtelee eri tilitoimistoilla ja tilintarkastajilla.
Tilastoraporttien tekeminen on työlästä ja vaatii seurantataulukoiden pitämistä. Myös perintä työllistää.

Närhen mukaan lakiasioiden käsittely osuuskunnissa lisääntyy. Silloin joudutaan maallikkona tulkitsemaan lakeja ja valmistelemaan tapauksia lakimiehen toimeksiantoja varten. Yritysbyrokratiaa hän keventäisi vaikka niin, että pieni yritys voisi raportoida verottajalle kerran vuodessa.

Tarja Repo

| Sivun alkuun |