Osuustoimintalaki 110 vuotta

OPidin Pellervo-Seuran tämän vuoden vuosikokouksessa 6.4. esitelmän otsikon aiheesta. Totesin, että tänä vuonna on juhlavuosi: tulee kuluneeksi 110 vuotta Suomen ensimmäisen osuuskuntia koskevan lain eli osuustoimintalain sekä säätämisestä että voimaan tulosta.

Osuustoiminnan menestymiselle ja sen erityispiirteiden säilymiselle on oleellisen tärkeää, että meillä on oma osuustoimintaa sääntelevä laki. Jotkut ovat tosin sitä mieltä, että Suomessa riittäisi vain yksi taloudellisen toiminnan harjoittamista koskeva yhteisölaki. Olen siitä jyrkästi eri mieltä.

Osakeyhtiölaissa säädetään, että osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Osakeyhtiöstä hyötyy eniten se, joka sijoittaa siihen eniten pääomaa. Pääoman sijoittajan ei tarvitse ollenkaan osallistua yhtiön toimintaan. Osuuskunnassa hyöty sen harjoittaman taloudellisen toiminnan tuloksesta jakautuu sen mukaan kuinka paljon jäsen on osallistunut sen toimintaan.


Osuustoimintalain säätämisestä innostuneena Pellervo-Seuran ensimmäinen lakimies Juho Kusti Paasikivi totesi:

”Osaksi säästämällä, osaksi toisiansa tukemalla vähävaraisetkin siten voivat päästä nauttimaan suuremman pääoman etuja, ostaa tarpeensa huokeammalla, myydä tuotteensa paremmista hinnoista ja saada tarpeellista luottoa käytettäväkseen. Sen ohessa osuustoiminta on omiansa edistämään säästäväisyyttä, toimeliaisuutta ja yhteishenkeä, ja sen kautta sillä on tärkeä taloudellisesti ja siveellisesti kasvattava merkitys.”

Monien osuuskuntien jäsenet eivät nykyään onneksi enää ole Paasikiven tarkoittamia ”vähävaraisia”. He pääsevät kuitenkin nykyäänkin nauttimaan suuremman pääoman etuja, ostamaan tarpeensa huokeammalla, myymään tuotteensa paremmista hinnoista ja saamaan tarpeellista luottoa käytettäväkseen. Jäsenet siis hyötyvät yhteistoiminnasta.

Tämä taloudellinen yhteistoiminta muodostaa suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen välttämättömän, tasapainottavan ja siis tuiki tärkeän vastapainon sille taloudelliselle toiminnalle, joka ei perustu jäsenten yhteistoimintaan, vaan joka perustuu eri pääomaerien yhteistoimintaan mahdollisimman suuren tuoton saamiseksi näille pääomille.


Edellä tarkoittamiani pääomaeriä ovat mm. useiden yhdysvaltalaisten eläkerahastojen pääomaerät. Olisiko esimerkiksi suomalaisen maidontuottajan asema nykyisen kaltainen, mikäli meijeriteollisuutemme omistus olisi pääoman sijoittajien eikä maidontuottajien käsissä? Entä olisiko suomalaisille parempi, mikäli vähittäiskaupan omistuksessa ei ollenkaan vaikuttaisi jäsenomisteisuus? Useita muitakin samanlaisia kysymyksiä voi perustellusti esittää.

Olkaamme tyytyväisiä siitä, että osuuskuntamallilla voimme turvata suomalaisen omistuksen säilymisen monilla meille tärkeillä talouselämämme alueilla.
Olkaamme monella tavalla ylpeitä osuustoimintaa koskevasta lainsäädännöstämme. Se on jo alusta pitäen ollut edistyksellistä ja on sitä edelleen.


Annettiinhan jo vuoden 1901 osuustoimintalaissa kaikille jäsenille, ja sekä miehille että naisille, yhtäläinen äänioikeus. Sovellettiin aiemmin jopa radikaalina pidettyä jäsen ja ääni -periaatetta. Kuten hyvin muistamme, valtiollisissa vaaleissa sama periaate toteutui vasta vuonna 1906.

Myös vuoden 1954 laki oli moderni ja hyvin sille asetetut vaatimukset täyttävä. Etenkin silloin voimassa olleeseen vuoden 1895 osakeyhtiölakiin verrattuna se edusti aivan uuden aikakauden lainsäädännön tasoa.

Myös vuoden 2002 osuuskuntalaki oli vuoden 1978 osakeyhtiölakia modernimpi ja silloin voimassa ollutta osakeyhtiölakia parempi. Se on luonut hyvät lainsäädännölliset puitteet osuuskuntien toiminnalle. Laissa toteutettiin myös se periaate, että lainsäädäntö ei saa olla järkevän taloudellisen toiminnan esteenä.


Vuoden 2006 osakeyhtiölain säätämisen yhteydessä oli tarkoitus säätää myös uusi osuuskuntalaki. Näin ei kuitenkaan valitettavasti tapahtunut. Tämä johtui ainakin pääosin oikeusministeriön lainsäädäntöosaston töiden paljoudesta verrattuina osaston resursseihin. Pellervo-Seuran ja suurten osuuskuntien muodostaman epävirallisen lakimiestyöryhmän työn tuloksena syntyi kuitenkin luonnos uudeksi osuuskuntalaiksi ja sen perusteluiksi.

Luonnosta on työstetty ja työstetään edelleen oikeusministeriössä. Peräti toivottavaa on, että nyt muodostettava uusi hallitus antaisi ensimmäisten lainsäädäntöhankkeidensa yhteydessä Eduskunnalle hallituksen esityksen uudeksi osuuskuntalaiksi ja että laki saataisiin voimaan ainakin viimeistään 1.7.2012 lukien.

Valtiovallan tulee ehdottomasti huolehtia siitä, ettei eri yritysmuotoja saateta lainsäädäntötyötä tehtäessä eriarvoiseen asemaan.

Kari Lehto
kari.lehto@pellervo.fi

| Sivun alkuun |