UUDET SUOSITUKSET
osuustoimintayritysten hallinnolle
Osuustoimintayritysten hallintoihmisten tietojen pitää olla ajan tasalla ja heidän tulee tuntea myös velvollisuutensa. Pellervo-Seura julkaisi osuustoiminnan omistajuudesta raportin, joka ilmestyy tämän Osuustoiminta-lehden liitteenä kaikille maksullisille tilaajille.
STRATEGIAT
AINA AJAN TASALLE.
Antti Tukevan mukaan osuuskunnat pystyvät hyvällä strategiatyöllä ja hallinnon koulutuksella vastaamaan toimintaympäristössä jatkuvasti tapahtuviin muutoksiin. Tukeva toimii Osuuskunta Maitosuomen toimitusjohtajana, Metsäliiton hallituksen jäsenenä sekä Lakeuden Lähivakuutusyhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajana.
VASTUU OMISSA KÄSISSÄ.
Omasta osuuskunnasta ja vakuutusyhdistyksestä on todella huolehdittava, koska ei sitä kukaan muukaan tee, toteaa lakiasiain johtaja Kari Lehto Pellervo-Seurasta.
|
Pellervon julkaisema Omistajuus ja hallinto -raportti muistuttaa omistajuuden merkityksestä ot-yrityksissä ja antaa suosituksia hallintohenkilöiden valmiuksien kehittämisestä.
Kesällä 2010 Pellervon hallitus päätti antaa nimettävälle toimikunnalle tehtäväksi raportin ja suositusten päivityksen. Toimikunta kokoontui kolme kertaa ja piti myös sähköpostikokouksia prosessin aikana. Pellervon valtuuskunta käsitteli raportin kokouksessaan 4.3.2011.
Vastuu kasvanut yritysten kasvun myötä
Viisijäsenisen toimikunnan puheenjohtaja, Pellervon lakiasiainjohtaja Kari Lehto sanoo, että hallintotehtävien vaatimukset ovat lisääntyneet sitä mukaa mitä suuremmiksi osuuskunnat ovat kasvaneet
– Osuuskunnissa ja keskinäisissä vakuutusyhdistyksissä omistajuudella on tärkeä merkitys. Kun omistajuus on niissä laajoissa käsissä, omistajavallan käyttö on hyvin haasteellista. Omistajien otteen pitää olla riittävän vahva tai muuten voidaan puhua isännättömästä rahasta, korostaa Lehto.
Hallinnolle osuustoimintayrityksen johtaminen on vaativa tehtävä. Siinä punnitaan vallankäyttäjän tiedot, taidot sekä arvomaailma.
– Omistajilla on velvollisuutensa. Omasta yrityksestä on todella huolehdittava, koska ei sitä kukaan muukaan tee.
Osuustoimintayrityksissä omistajien rooli on monipuolisempi kuin pörssiyhtiöissä, joissa päämääränä on yksinkertaisesti saada mahdollisimman hyvä tuotto osakkeisiin sijoitetulle rahalle. Ot-yrityksissä omistajat osallistuvat yrityksensä toimintaan ja ovat sen valittuina hallintohenkilöinä tekemässä kaikki yritystä koskevat tärkeimmät ratkaisut.
Laaja-alainen näkemys omistajuudesta
Pellervo teetti vastaavan raportin vuonna 1993, mutta silloin se käsitteli aihetta suppeammin. Uudessa raportissa on Lehdon mukaan otettu kattavammin huomioon kaikki eri osuustoimintayritykset, jotka osuustoiminnalliseen ja keskinäiseen omistajuuteen liittyvät.
– Omistajuuden rinnalla raportin toinen tärkeä painopiste on hallinnon koulutuksessa, jota antavat esimerkiksi Pellervo-Instituutin kurssit ja seminaarit. On välttämätöntä, että hallintohenkilöt kouluttautuvat jatkuvasti, jotta he kykenevät mahdollisimman hyvin huolehtimaan tehtävistään.
Myös viestinnän pitää olla aina kunnossa. Ot-yritykset voivat nykyisin olla niin suuria, että johdolle on hyvin vaativa tehtävä pitää yhteyttä jäsenistöön. Suoran viestinnän lisäksi tärkeällä sijalla ovat sähköiset välineet, kuten yritysten nettisivut ja ammattijulkaisut, kuten OT-lehti.
Kari Lehto rohkaisee raportin lukijoita käymään myös dokumentin ensimmäiset sivut läpi, vaikka ne ensi näkemältä vaikuttaisivatkin hieman teoreettisilta.
– Kaikki asia on perusteellisesti pohdittua ja tärkeää. Alkusivujen jälkeen raportti onkin varsin helppolukuista ja käytännönläheistä.
Vaikka omistajuuden tunne onkin osuuskauppa- ja osuuspankkipuolella täysin erilaista kuin vaikkapa tuottajaosuuskunnissa, Lehto toivoo, että niissäkin keskusteltaisiin omistajuudesta. Myös raportin koulutussuositukset ovat sovellettavissa kaikkiin osuuskuntiin.
Yrityskoot kasvavat, hallinto pienenee
Toimikunnassa mukana ollut Osuuskunta Maitosuomen toimitusjohtaja Antti Tukeva perustelee suositusten päivitystä esim. sillä, että osuuskuntien asema markkinoilla on muuttunut parinkymmenen vuoden aikana paljon.
Ot-yritysten ohella myös maatilojen koko on kasvanut, mikä on erityisesti tuottajaosuuskunnissa merkittävä asia.
– Nykyisin yhä pienempi joukko ohjaa hallinnollisesti entistä suurempia osuuskuntia, koska yritysten lukumäärä on vähentynyt. Tämän koko ajan pienentyneen hallinnon vastuulla on suomalainen osuustoiminta, toteaa Tukeva.
Tämä luo hänen mukaansa hallintohenkilöille osaamispaineita sekä tarvetta ajankäytön hallintaan.
– Jokaisen on kannettava vastuuta omassa roolissaan ja paneuduttava lisäksi hallintotyöhön kokonaisvaltaisesti.
Strategiatyöllä tärkeä merkitys
Varsinkin yritysten hallituksissa tärkeitä ovat liiketaloudellinen tietotaito sekä alakohtainen erityisosaaminen. Antti Tukeva muistuttaa, että koulutuksen lisäksi suuri merkitys on osuuskuntien strategiatyöllä ja omistajan tavoitteiden selkeällä määrittämisellä.
– Vallankäyttäjien pitää tehdä täsmälliset linjaukset ja miettiä, miten ot-yritys pystyy kilpailullisesti ja jäsenpalvelun osalta vastaamaan toimintaympäristössä jatkuvasti tapahtuviin muutoksiin. Viestinnän pitää lisäksi olla hyvin hoidettua sekä hyvinä että myös huonoina aikoina, jolloin se usein jää liikaa vaille huomiota.
Tukeva uskoo, että taantuma on opettanut osuuskuntien hallintoa valmistautumaan myös kriisitilanteita varten. Ot-yritysten liiketoimintaedellytysten pitää olla aina mahdollisimman hyvässä kunnossa.
– Toivottavasti tämä uusi jäsensuositusraportti käydään osuuskuntien hallinnossa syvällisesti läpi, ja mietittäisiin, mitä näkökulmia se omaan päätöksentekoon avaa.
– Raportti ei pyri missään tapauksessa olemaan kaiken kattava dokumentti, vaan enemmänkin keskustelun käynnistäjä. Eri kokoisissa osuuskunnissa tulisi pohtia, mitä suositukset jäsenten kannalta tarkoittavat, Tukeva sanoo.
Riku-Matti Akkanen
riku-matti.akkanen@pellervo.fi
Omistajuus ja hallinto -raportti löytyy netistä osoitteesta: www.pellervo.fi/kirjasto/text/omistajuus%20ja%20hallinto2011.pdf ». Sitä on saatavana rajoitetusti myös liitteen mukaisena painettuna versiona Pellervosta työryhmän puheenjohtajalta Kari Lehdolta.
|