AKukapa meistä ei haluaisi asua entistä viihtyisämmässä ympäristössä laadukkaiden palvelujen äärellä. Mikä olisikaan hienompaa, kuin että voisi vielä omilla toimillaan edistää tällaista kehitystä. Jos hankkeeseen osallistuisi vielä koko naapurusto toisiaan vahvasti tukien ja kannustaen, alkaisi yhdistelmä tuntua nykyaikuisten onnelliselta sadulta.

Viime aikoina tällainen on kuitenkin voinut osoittautua täydeksi todeksi suomalaisella maaseudulla. Asukkaat ovat monin paikoin lyöttäytyneet yhteen ja työskennelleet aktiivisesti oman asuinympäristönsä kohentamiseksi sellaisella päättäväisyydellä ja tarmokkuudella, jollaista tässä hyvinvointivaltiossa ei enää pitänyt olla edes olemassa.

Hämmästyttävintä kokonaisuudessa on, että tällaisen uuden yhteisöllisyyden on voinut laukaista liikkeelle suomalaisen lainsäädännön viime vuosien parjatuin aikaansaannos: haja-asutusalueiden jätevesiasetus.

Asetus on jo kohun saattelemana kumottu, mutta sen parhaat antimet voivat onneksi edelleen hyvin ja etsivät suotuisaa kasvualustaa nykyisestä ympäristöstä. Merkit näyttävät yhä suotuisilta.

Yhteisen hyvän tuotantokoneistoksi on valikoitunut osuuskunta. Kyläläiset ovat koonneet voimansa niihin kohentaakseen asuinalueensa vesihuollon lainsäätäjien edellyttämälle tasolle. Osalle tämä on riittänyt, ja ne kylät täyttävät nyt kiristyneet vaatimukset.

Parhaat menestystarinat löytyvät kuitenkin niiltä seuduilta, joilla jätevesivaatimukset on tulkittu mahdollisuudeksi parantaa samalla kaikin puolin asuinalueen viihtyisyyttä. Valokuituverkko, sähköverkon maakaapelointi, tievalot ja kylänraitin valvontakamerat ovat esimerkkejä ratkaisuista, joiden toteuttaminen onnistuu mainiosti viemäriverkon kumppanina. Tällaisissa kylissä osuuskunnat ovat hankkeillaan onnistuneet merkittävästi kohentamaan asumisen laatua.

Yhteiskunnalla on ollut merkittävä rooli uusien osuuskuntien syntymisessä. Ilman hankkeille maksettavia avustuksia useimmat vesihuolto-osuuskunnat olisivat jääneet syntymättä. Nämä avustukset on syytä turvata myös jatkossa, vaikka monenlaiset yhteisten menojen leikkaukset näyttävät lähivuosina väistämättömiltä.

Viemäröintiä tukevat avustukset ovat yhteiskunnalle varsin tuottava sijoitus. Osuuskunnan toteuttamassa hankkeessa tukieurot palautuvat jätevesimaksuina täysimääräisesti yhteiskunnan kassaan jopa kymmenessä vuodessa. Siitä eteenpäin ne tuottavat puhdasta tuloa.

Asumisviihtyisyyden paraneminen, vesistöjen puhdistuminen ja ympäristöhaittojen kaikinpuolinen väheneminen tulevat vielä kaupantekiäisinä. Tässä prosessissa osuuskunnat voittavat tuottavuudessa moninkertaisesti yhteiskunnan omat hankkeet.

Osuuskuntien käyttövoima kumpuaa paikallisuudesta. Asukkaat ovat valmiita työskentelemään paljonkin oman lähipiirinsä viihtyisyyden hyväksi, kun toiminta organisoidaan taitavasti. Etäisyyden kasvaessa innokkuus alkaa äkisti heiketä. Siksi valtiovallan pyrkimykset ohjata uudet hankkeet jo toimivien osuuskuntien syliin ilmeisesti torpedoisivat monia projekteja.

Rakentavampi vaihtoehto löytyisi yhteistyön tiivistämisestä. Tästä on lupaavia esimerkkejä ainakin Salon seudulta. Siellä neljä vastikään perustettua osuuskuntaa on omin voimin ryhtynyt tiiviiseen yhteistyöhön hankkiakseen yhteishankinnoin ja -kilpailutuksin mahdollisimman suuret synergiaedut. Myös yhteiskuntaan päin tämä osuuskuntarypäs toimii yhtenäisenä ja luotettavana neuvottelukumppanina.

Tässä mallissa voidaan saavuttaa molemmat merkittävät edut: läheisyyden tuottama tahtotila ja suuruuden mahdollistama tehokkuus. Tämä voisi olla kokeilemisen väärti laajemmaltikin nyt, kun sekä lapsi että pesuvesi ovat vielä jäljellä.

Timo Korpinen
osuuskuntakouluttaja
SVOSK, Varsinais-Suomi

| Sivun alkuun |