 |
Valokuitu sujahtaa viemäriverkkoon
Muutamat vesiosuuskunnat ovat innostuneet toteuttamaan valokuitu- ja jätevesiverkot kustannustehokkaasti samaan aikaan. Rakentamiseen voi nyt saada myös julkista tukea.
 KULUJAHTIIN KUITUVERKOLLA. Erkki Rope suosittelee vesiosuuskuntia laskemaan valokuitukaapelin samaan kaivantoon viemäriputken kanssa. Näin säästyy kustannuksia kaivamisesta, joka on kuituverkon rakentamisen kallein vaihe.  VALOKAAPELI YHDISTÄÄ KYLÄT. LiljeNET rakensi valokaapelia maastoon 230 kilometriä ja kyläkytkimiä seitsemän. Bo-Kristian Lindqvist esittelemässä Veckabyn kyläkytkintä. Kuvat Riku-Matti Akkanen |
– Erikseen toteutettuna se maksaisi paljon enemmän, erityisesti maaseudulla, jossa rakennusten väliset etäisyydet ovat pitkiä, totesi Sadan megan maakunta -hankkeen projektipäällikkö Erkki Rope Malmgårdin Kuitupäivässä maaliskuussa Loviisassa.
Päijät-Hämeen liitto ja Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia toteuttavat hanketta Kymenlaaksossa, Päijät- ja Kanta-Hämeessä sekä Uudellamaalla. Tietomaakunta eKarjala Oy vastaa hankkeen toteutuksesta Etelä-Karjalassa.
– Nopeat tietoliikenneyhteydet ovat tulevaisuudessa pian yhtä välttämättömiä kuin sähkö ja vesijohto tai maantiet. Tietoverkoilla maaseudulle saadaan samat sähköiset palvelut kuin taajamissakin, Rope arvioi.
Valokuituyhteys on haja-asutusalueilla varmempi kuin langattomat vaihtoehdot, sillä etäisyys ja kuormitus eivät vaikuta tiedonsiirron nopeuteen. Laajakaistastrategian mukaisesti koko maan tulisi olla 2015 mennessä erittäin nopeiden tietoliikenneyhteyksien kattama.
Sadan megan maakunta -hanke tukee tavoitetta kertomalla vesiosuuskunnille ja kyläyhteisöille mahdollisuuksista nopeiden verkkojen osuuskuntamuotoiseen rakentamiseen. Saatavilla on lisäksi asiantuntija-apua verkkosuunnitelmien laatimiseen.
Hankkeen puitteissa on järjestetty kymmeniä kyläkeskusteluja, joihin on tullut innokkaimmin väkeä Päijät-Hämeessä ja Itä-Uudellamaalla. Hankealueella on kaikkiaan parikymmentä vesiosuuskuntaa, jotka ovat hakeneet valtion rahoitusta viemäriverkon suunnitteluun.
Valtio myöntää rahoitusta harvaan asutuille alueille myös valokuituverkkojen toteuttamiseen. Tällöin kunnan pitää osallistua rakentamiskustannuksiin. Verkko-osuuskunta voi saada myös EU:n maaseuturahaston tukea ELY-keskuksen kautta jakeluverkkojen toteuttamiseen.
Talkootyöllä
hyviä tuloksia
Liljendalissa Itä-Uudellamaalla toimiva LiljeNET valokaapeliosuuskunta asensi ensimmäisen kaapelin viemärikaivantoon kesällä 2007.
– Kun paikallinen vesiosuuskunta alkoi suunnitella paineviemäriä noin 160:lle kiinteistölle kolmessa kylässä Liljendalissa ja Myrskylässä, valokuitu ei ollut mukana suunnitelmissa. Kuituun kuitenkin päädyttiin, koska totesimme, ettei kukaan muukaan tee tätä meille lähitulevaisuudessa. Valokaapelin vaihtoehtona oli hitaat ADSL-liittymät ja korkeat kuukausimaksut, kertoi LiljeNETin puheenjohtaja Bo-Kristian Lindqvist.
Rakennusprojekti on tehty talkoovoimin, suunnittelusta kaapelivetoihin. Hitsaustöihin palkattiin oma työntekijä. Vain auraus- ja kaivutyöt ja kirjanpito on ulkoistettu. Reilut 50 henkilöä on ollut mukana hankkeen eri vaiheissa. Ennen kaapelin vetoa hoidettiin kuntoon mm. maankäyttöluvat ja rahoitus.
Verkon fyysinen mitta on 120 kilometriä ja kuitukaapelia maassa noin 230 kilometriä. Maastossa on seitsemän kyläkytkintä ja noin 120 jatkospaikkaa.
Isot operaattorit
eivät innostu
Myös liperiläinen Komperon vesiosuuskunta upotti valokuitukaapelin viemärikaivantoon. Rakentaminen käynnistyi syksyllä 2011 ja paineviemäriverkosta on valmistunut noin kolmasosa. Suunnitellun verkon pituus on noin 45 kilometriä.
Vesiosuuskunnassa on tällä hetkellä 160 liittyjää ja puhtaan veden verkostoa noin 50 kilometriä.
– Rakentamisprojektin toteuttajaksi valikoitui urakoitsija, joka otti vastuulleen rakentaa verkot samanaikaisesti. Tämä vaati rakennuttajalta uusia ratkaisuja, sillä paineviemäriverkkoa tehdään yleensä talvella ja kuituverkkoa sulan maan aikana, kertoi Ari Rummukainen Komperon vesiosuuskunnasta.
Pohjois-Karjalan Kompero on valtakunnallisesti määritelty laajakaistarakentamisessa markkinavetoiseksi alueeksi. Valtion avustuksia ei siten alueelle ole laajakaistahankkeisiin saatavissa. Koska mikään teleoperaattori ei alkanut toteuttaa laajakaistaa Komperoon, vaihtoehdoksi jäi kuituverkon rakentaminen itse.
– Kuituverkko viedään jokaiseen kiinteistöön, johon tulee paineviemäriverkko.
Valokuitukaapeli asennetaan koko verkoston alueelle samaan kaivantoon viemärin kanssa. Kuituverkko mahdollistaa myös pumppaamoiden kaukovalvonnan, jota varten tarvitaan erillinen vikailmoituslaite.
Kuvat ja tekstit:
Riku-Matti Akkanen
| Sivun alkuun |