Alueelliset neuvontapalvelut lisäävät osuuskuntien perustamisintoa eri puolilla Suomea. Osuuskuntien perustamisluvut ovat myös tavallista korkeampia työttömyyden vaivaamilla alueilla.

Näin arvioi Vaasan yliopiston kansantaloustieteen professori Panu Kalmi vasta ilmestyneessä artikkelissaan Small Business Economics -julkaisussa, joka on johtavia yrittäjyyden taloustieteen lehtiä.

Kalmin tutkimusaineisto on peräisin pääosin vuosilta 1995-2005. Tieteelliseen lehteen julkaistavaksi pääsy vaati tässäkin monen vuoden työn ja odottamisen.

Alueilla, joilla on sekä paljon työttömyyttä että erikoistunutta osuuskuntaneuvontaa, perustetaan jopa 20 % enemmän osuuskuntia.
Osuuskuntien perustamisaste oli erityisen korkea Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Kalmin tutkimus osoittaa myös, että perustetuista osuuskunnista kaikkein eniten neuvontaa olivat tarvinneet työosuuskunnat. Maaseudulla ne ovat pakostakin usein monialaisia osuuskuntia.

Vaikka kehitys onkin tältä osin myönteistä, Kalmi näkee selkeänä puutteena, että moni yritysneuvoja on yhä varustettu vaillinaisin tiedoin osuustoiminnasta. Tästä johtuen julkisrahoitteinen neuvonta keskittyy muihin yritysmuotoihin, kuten osakeyhtiöön, silloinkin kun osuuskunta olisi järkevin vaihtoehto.

Hänen mielestään ot-yrittäjyyden edistämisessä merkittävä rooli onkin oma-aloitteisilla hankkeilla, joita vetävät osuustoimintaan perehtyneet ihmiset.
”Osuuskunta-aktivistit” tarvitsevat Kalmin mukaan neuvontapalveluiden tarjoamiseen julkista tukea mm. Euroopan sosiaalirahastosta. Toisaalta julkishallinto ”saa vastineeksi” ot-yrittäjyyteen perehtyneiden yksilöiden tietotaidon.

Enemmän huomiota laadulliseen kehitykseen

Panu Kalmi selvitti, että keskimäärin vain puolessa Suomen maakunnista oli saatavilla ot-neuvontapalveluja. Neuvontaprojektien pituus vaihteli alueilla 3–8 vuoteen. Neuvontaa annettiin toisinaan joko nimelliskorvauksella tai täysin ilmaiseksi.

Kalmin mukaan tämän vuoksi osuustoiminnan neuvonnan tilanteesta on mahdotonta muodostaa yhtenäistä kuvaa. Varsinkaan perustettujen osuuskuntien laadulliseen kehittymiseen saatavilla olevat puutteelliset tiedot eivät riitä.

Tällä hetkellä hyvä esimerkki osuustoimintaneuvonnasta on Tampereen seudun osuustoimintakeskus, joka toimii myös paikallisten osuuskuntayrittäjien omana neuvontapisteenä. Neuvojat toimivat Pirkanmaan ELY-keskuksen yhteydessä.
Jo aiemminkin on Osuustoiminta-lehdessä todettu, että 1990-luvun puolivälissä eri puolille Suomea syntyneet osuustoiminnan neuvontaprojektit vaikuttivat aikanaan merkittävästi pienosuuskuntien perustamismääriin.

Myös Pellervo-Seuralla oli useita merkittäviä uusosuustoiminnan neuvontaprojekteja. Sellainen oli osaltaan auttamassa myös tämän Uusi osuustoiminta -liitteen perustamista syksyllä 1996.

Neuvontaprojektien rahoituksen ehtyessä silloinen pienosuuskuntien kenttä jäi kuitenkin paljolti oman onnensa nojaan herkässä vaiheessa jolloin perustettujen osuuskuntien olisi ollut aika kasvaa, kehittyä ja verkostoitua. Myös yrittäjyyden ja osaamisen kehittymistä kentällä olisi tarvittu selvästi enemmän.

Yrittäjyyttä tarvitaan yritysmuodosta riippumatta. Osuuskuntien suuri mahdollisuus on tiimiyrittäjyyden kasvattaminen.

Riku-Matti Akkanen
Mauno-Markus Karjalainen

Panu Kalmi: Catching a wave: the formation of co-operatives in Finnish regions. Small Business Economics, March 2012.

| Sivun alkuun |