Osuuskunnat vahvistavat
tuottajien neuvotteluvoimaa
Osuustoiminnan puitteiden ja toimintaedellytysten parantamisessa on otettu merkittäviä edistysaskelia monella saralla. Uusi osuuskuntalaki on tulossa. Lappeenrannan yliopistoon perustettiin osuustoiminnan tutkimuksen lahjoitusprofessuuri, josta oli laaja selvitys edellisessä OT-lehdessä. Myös tuottajaosuustoiminnan asemaan ja merkitykseen on aiheellisesti kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota.
Osuuskuntalain uudistusta on valmisteltu perusteellisesti usean vuoden ajan ja se on nyt eduskunnan käsittelyssä. Astuessaan voimaan laki antaa osuuskunnille entistä tasavertaisemmat mahdollisuudet pärjätä liiketoimissaan muihin yritysmuotoihin verrattuna.
Jokaisessa osuuskunnassa uusi osuuskuntalaki tulisi ottaa perusteelliseen tarkasteluun siitä näkökulmasta, mitä vaikutuksia ja mahdollisuuksia sillä on omaan osuuskuntaan.
Samalla on hyvä mahdollisuus pysähtyä tutkimaan, kuinka osuuskuntien toimintatavat ja hallinnon järjestelyt sopivat nykyaikaan ja miten esimerkiksi jäsendemokratiaa voidaan toteuttaa entistä paremmin.
Elintarvikeketjun toimivuus ja sen osapuolten voimasuhteet ovat olleet keskustelun ytimessä niin Suomessa kuin koko Euroopassakin. Tuottajajärjestöt ovat nostaneet esille tuottajien huonon aseman ruokaketjussa ja tähän havaintoon on saatu tukea myös tutkimusten kautta. Tutkimukset vahvistavat toisaalta myös sen, että viljelijöiden järjestäytymisellä tuottajaosuuskuntiin on merkittävästi parannettu neuvotteluvoimaa ruokaketjussa.
Tämä on keskeinen havainto, joka tuottajaosuuskuntien parissa vaikuttavien hallintoihmisten on syvästi tiedostettava. Vaikeina aikoina syntyy helposti ristiriitoja ja eriseuraisuutta, jotka voivat pahimmillaan voivat johtaa rivien hajoamiseen pysyvästikin. Tähän meillä ei ole varaa.
Osuustoiminta-brändin rakentamisessa tarvitaan nykyaikaisen markkinoinnin keinoja, mutta kaiken pohjalla pitää luonnollisesti olla aidot kilpailuedut. Niitä voimme tarjota omistajajäsenillemme tehokkaan toiminnan, oikea-aikaisten investointien ja innovaatioiden kautta.
Tässä meidän on nojauduttava myös niihin keskeisiin havaintoihin, joita professori Petri Ollila ja tutkimusjohtaja Perttu Pyykkönen valottavat laajan tutkimuksen osana, josta on enemmän tässä lehdessä. Eräänä keskeisenä päätelmänä on, että osuuskunnan menestys riippuu hyvin pitkälle tavasta organisoitua tuloksekkaasti; muun muassa hallinnon kyvystä valita hyvät ja asiantuntevat hallituksen ja hallintoneuvostojen jäsenet. Jos omasta takaa syvällistä asiantuntemusta ei löydy riittävästi, on sitä haettava osuuskunnan ulkopuolisen asiantuntemuksen parista.
Tämä luo edellytyksiä myös huippuluokan ammattijohdon ja motivoituneen henkilöstön saamiseksi osuuskuntiin. Ison liiketoiminnan parissa työskentelevien osuuskuntien pitää olla hyvin houkuttelevia työmarkkinoilla. Tässä nykyaikainen, hyvä työnantajakuva on ensiarvoisen tärkeää. Se on keskeinen osa nykyaikaista osuustoiminta-brändiä.
Takaisin etusivulle »
|
