Mistä imua luottamustoimiin?

Tämän vuoden Pellervon Päivässä käsiteltiin tulevaisuutemme kannalta oleellista kysymystä uusien, nuorempien luottamushenkilöiden saamiseksi yritysten hallintoon. Eräässä puheenvuorossa asian ongelmallisuutta vähäteltiin ja todettiin aina löytyneen tarvittava määrä ihmisiä luottamustoimiin. Niin on löytynyt, tarvittava määrä, tähän mennessä. Mutta miten laadun ja määrän käy tulevaisuudessa?

Nuoret viljelijät ja maaseutuyrittäjät trimmaavat omat yrityksensä huipputoimintaan. Yhä useampi nuori työskentelee samaan aikaan myös tilan ulkopuolella. Nuoret arvostavat hyvää terveyttä ja vapaa-aikaa oman perheensä kanssa. Yhteisten asioiden hoitaminen, kokoukset ja niihin valmistautuminen syövät omaa aikaa, jota ei voi korvata ns. laatuajalla.

Ongelmina aika ja tuuraajien saanti

Kun nuori ihminen harkitsee ryhtymistä, asettumista ehdolle, maatalouden yrityksen tai järjestön luottamustoimeen, täytyy hänen ratkaista koko arkielämänsä palapeli samalla kertaa. Yhteisten asioiden hoitaminen vie hänet fyysisesti pois omalta työpaikalta ja kotoa jopa viikoittain, lisäksi puhelin soi ja sähköposti pullistelee liitteitä. Oman yrityksen pyörimisestä ja tuotantokyvyn säilymisestä täytyisi huolehtia esimerkillisesti, unohtamatta sen kehittämistä.

Yhä useampi nuori maatalousyrittäjä tekee töitä tilalla yksin. Puoliso toimii muussa ammatissa tai häntä ei ole. Vanhemmat ovat saattaneet muuttaa tilakauppojen jälkeen kirkonkylälle harrastusten ja ystävien lähelle. Nuorelle sukupolvelle ei jää tilalle ketään, joka tekisi yritykselle talkootyötä silloin kun luottamushenkilö pohtii kokouksessa strategioita.

Maaseudun lastenhoidon järjestäminen on todellakin edelleen järjestämistä. Jos lapselle joutuu hankkimaan kolme eri hoitajaa kahden päivän kokousmatkan aikana oman puolison lisäksi, alkaa todellakin miettiä omaa korvaamattomuuttaan sekä kokouksen että lapsen kannalta.

Arvojärjestys aidosti pohdittavana

Viimeistään silloin, kun ikämittarissa rapsahtaa kolmekymmentä kierrosta, alkaa tajuta oman elämänsä rajallisuutta ja miettiä sitä, mitä oikeasti haluaa tehdä ja mihin panostaa. Oma vapaa-aika on kallista; tekemättömille juoksulenkeille ja lukemattomille iltasaduille lasketaan hinta vasta vuosien kuluttua.

Luottamustoimen hoitaminen ei ole enää nuorille maatalousyrittäjille kunniakysymys: "Hienoa, että saan olla mukana". Luottamustoimi on lisätyö arkirutiineihin. Kun yrityksellä menee hyvin, jäsenistöltä on vaikea saada palautetta. Jos huonot ajat ahdistavat, täytyy olla valmis kestämään kritiikkiä.

Nuoret alkavat hoitaa luottamustoimia vain, jos asiat koetaan mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Pelkkänä hallituksen asioiden kumileimasimena olo tympäännyttää nopeasti ja etäännyttää sekä päätöksenteosta että yrityksestä.

Mikä sitten on sopiva korvaus luottamushenkilölle asioiden hoidosta? Pelkästä lähtemisen ennakoinnista tulee viljelijälle aina kustannuksia. Toisaalta on jopa sanottu, että on vaarallista, jos luottamushenkilö saa liikaa korvausta, koska hänen katsotaan silloin olevan sidoksissa enemmän luottamustoimeensa kuin omaan yritykseensä. Eivätkö osuustoiminnallisessa yrityksessä yrityksen ja jäsenistön edut olekaan yhteneväiset?

Yritykset voivat tukea luottamushenkilöitään

Yrityksillä on suuri haaste saada nuoret kiinnostumaan aidosti yhteisten asioiden hoidosta. Nuorissa on voimaa, tietoa ja taitoa. Toinen vaihtoehto on etääntyä jäsenistä ja keskittää valtaa pienemmälle joukolle, jolloin on vaarana jäsenistön menettäminen.

Millaisia keinoja sitten on nuorten mukaan saamiseksi?

Yritykset viestittävät jo yleisten kokousten aikojen ja paikkojen valinnoilla sitä, millaisia jäseniä halutaan mukaan päättämään. Tavallinen arkipäivän kokous sulkee helposti pois muualla töissä käyvät tai esim. säännöllisesti ruoka-aineita kauppoihin toimittavat viljelijät, vaikka he yhtälailla olisivat aktiivisia osuuskunnan jäseniä.

Luottamushenkilöitään ja heidän mielipiteitään arvostava yritys huolehtii luottamushenkilöiden ajan tasalla pitämisestä myös kokousten välillä. Kokousaineisto ja riittävä taustamateriaali saapuvat reilusti ennen kokousta tutustumista varten. Kokeneiden luottamushenkilöiden kummitoiminta voisi selvittää monta käytännön ongelmaa ja "marssijärjestyksen" ihmettelyä. Selkeät menettelytavat ja avoin keskustelu kokouksissa luovat turvallisen ilmapiirin, jossa uusikin luottamushenkilö uskaltaa pukea epätietoisuutensa sanoiksi. "Kaikkihan me tiedämme, että..." -lauseen aloitus kannattaa kieltää.

Jopa lastenhoitopalveluiden tarjoaminen kokousten ajaksi ja seminaarien järjestäminen paikoissa, joihin voi ottaa perheen mukaan lomailemaan ovat pieniä, mutta tärkeitä eleitä. Ne kertovat perheelle, että osallistuva äiti tai isä ei ole repimässä oman perheensä hyvinvointia, vaan rakentamassa yhteistä hyvää, joka kiertyy takaisin myös omaan kotiin esim. parempana maidon tai lihan hintana.

Sirpa Lintunen

| Sivun alkuun | Hedvig-sivuille |